10 kuukautta sitten mies jota rakastan löysi 'sopivamman' ja suhteemme loppui. Kuten huomata voi, hänen tunteensa minua kohtaan olivat enemmänkin vain kaveripohjalta hengailua vaikka seksi olikin jotain aivan muuta kuin 'kavereiden puuhastelua'.
Luulin jo keväällä päässeeni yli pahimmasta. Jäimme kavereiksi koska pidän hänestä todella paljon ja toki hänkin minusta. Tapaamme ja soittelemme satunnaisesti. Hän ei puhu tyttöystävästään, mitä nyt välillä vahingossa puhuu tekemisistään me-muodossa...
Ajattelen häntä joka päivä. Pitäis hankkia ylimenomies, tiedän, mutta kun en näe ketään muuta. Yksinkertaisesti en halua ketään muuta.
Pakkomielteisesti haluan uskoa että joku päivä hän tajuaa että olen hänen elämänsä nainen. Ja kuitenkin tiedän että näin ei ole hänen mielestään. Eihän sille mitään voi, enhän itsekään voi pakottaa itseäni rakastumaan johonkuhun vaikka tämä olisi miten rakastunut minuun...
Puuh. Tulipa tilitettyä. Kai lähinnä terapoin itseäni. Mukava tietää että tällä palstalla roikkuu vastaavassa tunnetilassa olevia ihmisiä. Tsemppiä kaikille petetyille ja jätetyille. Koetetaan pitää pää pystyssä ja itsetunto kasassa.
Luulin jo keväällä päässeeni yli pahimmasta. Jäimme kavereiksi koska pidän hänestä todella paljon ja toki hänkin minusta. Tapaamme ja soittelemme satunnaisesti. Hän ei puhu tyttöystävästään, mitä nyt välillä vahingossa puhuu tekemisistään me-muodossa...
Ajattelen häntä joka päivä. Pitäis hankkia ylimenomies, tiedän, mutta kun en näe ketään muuta. Yksinkertaisesti en halua ketään muuta.
Pakkomielteisesti haluan uskoa että joku päivä hän tajuaa että olen hänen elämänsä nainen. Ja kuitenkin tiedän että näin ei ole hänen mielestään. Eihän sille mitään voi, enhän itsekään voi pakottaa itseäni rakastumaan johonkuhun vaikka tämä olisi miten rakastunut minuun...
Puuh. Tulipa tilitettyä. Kai lähinnä terapoin itseäni. Mukava tietää että tällä palstalla roikkuu vastaavassa tunnetilassa olevia ihmisiä. Tsemppiä kaikille petetyille ja jätetyille. Koetetaan pitää pää pystyssä ja itsetunto kasassa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ainoa tapa sun jatkaa elämääsi on lopettaa yhteydenpito exään. Jos vielä toivot että palaisitte yhteen ikäänkuin junnaat samassa tilassa etkä etene mihinkään. Paha olosi vaan jatkuu. Niin kamalalta kuin ajatus irtipäästämisestä on, se on omalta kannaltasi oikea ratkaisu. Hän on jo mennyt eteenpäin, mikset sinäkin?
Aiotko eläkkeelläkin vielä odottaa häntä.
10kk on pitkä aika uskoa, että joskus palataan yhteen, kun hänellä luultavasti menee hyvin uudessa suhteessa.
Lopeta todella yhteydenpito ja riuhtaise itsesi takaisin elämään. Jos et sitä tee, mietit joskus, että menipä paljon elämätöntä elämää turhaan.
Olen sun kohtalotoveri, kivaa tai ei. Eksää näen liiankin usein, samoin kun hänen nykyistään. Tuntuu, että välillä menee paremmin ja välillä huonommin - välejäkään e voi katkaista. Jos kaipaat sähköpostiseuraa niin laita joku osoite.
minun ja silloisen kumppanini välit menivät poikki noin vuosi sitten,enkä ole edelleenkään päässyt yli hänestä. tuntuu etten koskaan pääse yli,mutta aika parantaa haavat.
mielestäni kannattaisi katkaista välit, se helpottaa tilannetta.
Olit hänelle vain helppo reikä. Hän ei vaan pitänyt sun luonteesta ja tyylistä, mutta oli messissä, kerran sulta helposti pillua sai.
hei vaan!
tunnepuolella toisessa roikkuminen tekee elämästä tosi raskasta. tämä ihminen ei unohdu. oikeastaan parhaiten pääsee eroon toisesta kunnon vihan ja riidan kautta. mitä siinä häviää, ajattele jos kaikkien exien kanssa pitäisi olla ystävä...
nyt vaan tsemppiä sinulle, ja muista ettet yksin ole samassa asemassa...
kyllä elämä vielä voittaa..usko pois..
se sattuu tiedän. Voisin ladella kaikki kirosanat peräjälkeen ja takaperin. niin suuri on vitutus..oikeesti. Yksinkertaisesti omille tunteille ei voi mitään. Jos toisesta tykkää niin eipä siinä juuri muita pysty ajattelee. Itekin mietin et millon sitä oikein pääsee yli. Ai silläkö, et hommaa mahdollisimman pian uuden laastariksi. Mut oisko se sit taas oikein toista kohtaan, jos toinen onkin tosissaan. Mut jos mies ehdottaa välien katkaisemista kokonaan, ei voi tuntua ainakaan hyvältä. Tulee vaan sellanen fiilis että voi paska, mikä mä oon sille ollu... Itku. - elämä jatkuu, ja hymyileekin välillä -
Tekee hyvää saada purkaa pahaa oloa ja ikävää tuntemattomille ja saman kokeiden kanssa. Kiitos olkapäästä, buddyt :)
Joku ehdotti yhteydenpidon lopettamista kokonaan. Meillä on yhteisiä kavereita joten pakostakin nähdään ja kuullaan toisistamme silloin tällöin.
Uskonkin, että kun saan tämän surutyön tehtyä, meistä tulee vielä hyvät kaverit. En halua menettää hänen kaltaistaan ihmistä vaikka miehenä olenkin hänestä jo joutunut luopumaan.
"Pitäis hankkia ylimenomies, tiedän"
Tiedät?
Oliko tämä ylimenonaisena olo sun mielestä hyvä kokemus, kun olet senkin jälkeen valmis laittamaan toisen ihmisen samaan asemaan?
Joo, en paasaa siitä minkälainen sun pitäis olla, riittää jos itse tiedät mikä tahdot olla.
En haluaisi todellakaan aiheuttaa kenellekään samaa tunnetta mikä minulla on. 'Tiedän' tarkoitti lähinnä sitä että tiedän minulle suositeltavan uutta suhdetta feidaamaan entinen pois mielestä.
Olisi aivan uskomaton tilanne jos vastaan tulisi mies josta viehättyisin ja hän kokisi samoin minua kohtaan - ja meille syntyisi kestävä suhde. Kuitenkin olen tullut varovaiseksi ja - harmillista kyllä - hieman kyynistynytkin ehkä. En taida uskoa että kukaan tosissaan rakastuisi minuun. 'Helppo reikä' (kuten tällä palstalla viihtyvä heebo jaksaa aukoa) voisin jollekin taas olla mutta että jotain todellista...
Näin ajatellen 'ylimenomiehiä' olisi maailma pullollaan. Ainakin kosolti enemmän kuin 'niitä oikeita'.