Että onnellinenkin voi olla. En halua pahoittaa kenenkään mieltä. En naura tai halveksi, vaan olen surullinen toisten puolesta. Kaikki ovat niin katkeria parisuhteessa! Tällekin palstalle pääsevät ne ikävät asiat ja tunteen purkaukset... Haluan vain kertoa, että minä olen onnellinen!!
En tiedä onko rakkaani se oikea. En edes ajattele koko asiaa. Olemme olleet ja eläneet yhdessä jo vuosia, enkä ajattele tulevaisuutta. Meillä on kaikki hyvin juuri nyt ja niinkuin kaikki on.
Ajattelen usein, että kohtalo ajoi meidän yhteen. Tulimme molemmat toistemme elämään sinä vaikeana aikana, jolloin tukea ja rakkautta tarvitsee. Olemme myös toistemme ensimmäiset kumppanit. Minkä muutoksen olenkaan kokenut... Harmaa elämä on muuttunut onnelliseksi, ja toivon eläväni vielä pitkään!
Meidän elämämme ei pitkästä suhteesta huolimatta ole tylsää. Kuljemme paljon, koemme paljon ja vietämme myös sen oman ajan mukavasti. Kiusoittelemme toisiamme väsymättä, sanomme rakastavamme, hellimme sanoin ja teoin. Makuuhuoneen (ja myös sen ulkopuolella ;)) kaikki sujuu hienosti.
Jos ongelmia tulee tai mieltä kaivertaa, siitä puhutaan. Ehkä vietetään muutama tunti mököttäen ja hiljaa eteemme tuijottaen. Sen jälkeen lämmitetään sauna ja kuulostellaan päivän tapahtumat.
Vietämme tasapainoista elämää... Kuitenkin kuljemme ja menemme miten tahdomme. Mustasukkaisuuten ei kummallakaan ole syytä, enkä usko, että tuota taitoa edes osaisimme.
Kun huomaan toisen vilkuilevan toisia tyttöjä huoahdan helpotuksesta: "Hänkin on vain ihminen..." Ja siksi juuri rakastan häntä!!
Toivottavasti muillakin on näin... Onnea elämään, jokaiselle!!
En tiedä onko rakkaani se oikea. En edes ajattele koko asiaa. Olemme olleet ja eläneet yhdessä jo vuosia, enkä ajattele tulevaisuutta. Meillä on kaikki hyvin juuri nyt ja niinkuin kaikki on.
Ajattelen usein, että kohtalo ajoi meidän yhteen. Tulimme molemmat toistemme elämään sinä vaikeana aikana, jolloin tukea ja rakkautta tarvitsee. Olemme myös toistemme ensimmäiset kumppanit. Minkä muutoksen olenkaan kokenut... Harmaa elämä on muuttunut onnelliseksi, ja toivon eläväni vielä pitkään!
Meidän elämämme ei pitkästä suhteesta huolimatta ole tylsää. Kuljemme paljon, koemme paljon ja vietämme myös sen oman ajan mukavasti. Kiusoittelemme toisiamme väsymättä, sanomme rakastavamme, hellimme sanoin ja teoin. Makuuhuoneen (ja myös sen ulkopuolella ;)) kaikki sujuu hienosti.
Jos ongelmia tulee tai mieltä kaivertaa, siitä puhutaan. Ehkä vietetään muutama tunti mököttäen ja hiljaa eteemme tuijottaen. Sen jälkeen lämmitetään sauna ja kuulostellaan päivän tapahtumat.
Vietämme tasapainoista elämää... Kuitenkin kuljemme ja menemme miten tahdomme. Mustasukkaisuuten ei kummallakaan ole syytä, enkä usko, että tuota taitoa edes osaisimme.
Kun huomaan toisen vilkuilevan toisia tyttöjä huoahdan helpotuksesta: "Hänkin on vain ihminen..." Ja siksi juuri rakastan häntä!!
Toivottavasti muillakin on näin... Onnea elämään, jokaiselle!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
haluankin kysyä: kauanko olette yhteiseloanne viettäneet?
Tiedän, ettemme monessa mittakaavassa vielä kovinkaan pitkään, mutta tässä iässä neljäkin vuotta on jo pitkä aika. Yhdessä olemme asuneet kohta 3 vuotta.
Minäkin olen onnellinen.
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa pienen ikuisuuden.
Juuri nyt olen erityisen onnellinen, sillä huomasin kuinka vapauttavaa on RIIDELLÄ hyvin tuntemansa ihmisen kanssa! Tietää jotakuinkin mitä on sanottava ja mitä ei, jotta riita saadaan loppumaan mahdollisimman pian...Eikä kummallakaan jää mitään hampaankoloon.