Jumalan sukupuoli?

Minun mielstä raamattu on niin vinha kirja ja täynnä päinvastaisia viestejä ettei jaksa innostaa.

Mitenkäs olisi tämä päinvastaisesta versiosta:

Evankeliumi Matteuksen mukaan 10:34

"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa vaan, vaan miekan."

Ja sitten käännetäänkin takkia...

Evankeliumi Matteuksen mukaan 26:52

"Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tartuu, se miekkaan kaatuu."

ja näitähän löytyy

olla luotu.
Jeesuksessa Jumala otti ihmisen muodon,että oli mahdollista kommunikoida ihmisen tasolla,lunastaa ja sovittaa ihminen itsensä kanssa.
Eihän Jumala mahdu ihmisen muotoon,eikä muotoon yleensäkkään,koska Hän on kaikkialla läsnä oleva.
Jumala ei ole mies eikä nainen,vaan JUMALA Kaikkivaltias,taivaan ja maan Luoja,maailmankaikkeuden Majesteetti ja ikunen Hallitsija,määräämätön Itsevaltiudessa.
Hnen SANANSA voimasta on mitä on,näkyväiset ja näkymättömät.

HUOM !
Nekin "näkymättömät" yölliset lurjukset,jotka kävitte viime yönä, (unohtui panemasta ovi säppiin)turmelemassa omaisuuttani,eli tietokonettani,teitte ainakin 100 € vahingon,särkemällä kiintolevyn koneestani.

On teilläkin Jumala taivaassa,minä en halua kostoa,mutta Jumala näkee ja toimii niin kuin parhaaksi näkee.
Ei ainoallakaan maidän perheen ulkopuolisista ole mitään oikeutta tulla omilla avimillanne asuntoomme.Ei edes poliisilla! Epäilen heitäkin,koska eivät korvaansa lotkauta asioille,eikä taloyhtiö lupauksistaan huolimatta ole tullut vaihtamaan lukkoja oveen.

Poliisi on välinpitämätön,vaikka monasti olen asioista heille valittanut,samoin kuin autojamme on käsitelty.
Öljyä kuluu kun ajaa helsinkiin ja takaisin, (vaimon työmatka) mutta jos ajan itse ,vaikka tampereelle ja takaisin,ei kulu lainkaan öljyä?
Eikös olekkin markillinen moottori autossani?

Koska kerran olemme jumalan kuvia niin miksi meillä on napa?

Joko emme olekkaan jumalan tarkkoja omia kuvia tai sitten jumala taas teki teon joka jättää paljon arvailujen ja omien tulkintojen varaan.

Sukupuolella ei sinälään ole väliä koska molemmilla sukupuolilla on napa :)

Jumala on henki, eikä hengessä ole sukupuolta. Hänellä on kyllä niin miehen kuin naisenkin ominaisuudet jotka Hän sitten antoi ihmiselle.

Koska Raamatussahan Jeesus sanoo:

Markus 12:25

>> Kun noustaan kuolleista, ei oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.>>

Eli koska ihminen on Jumalan kuva, niin silloin ei ole sukupuolta.

siis vanha roomalainen Jumalatar, kreikkalaisittain Hera, Suuri Äiti.

Ugriheimot ryöstää rysäyttivät ko. patsaan, veivät kotikonnuille ja nimi muuttui Jumalaksi, vrt. Kalevalan kultainen nainen.

Vitsien vitsi on, että suomalainen Jumala on tahtoi tai ei, Slatababa, Kultainen Nainen, ja vertautuu jännästi myös raamatustakin tuttuun kultaiseen vasikkaan.

Repikääpä siitä.

Lähde:
Sykes: Everyman's Dictionary of Non-Classical Mythology, s.262

Voi sinua kun hassuja kysyt. :)


1. JUMALA KOKONAISUUDESSAAN ON HENKI.

Jumala on Henki. (2.kor.3:17).
Kyseinen jae puhuu ensinnä Herrasta: "Sillä Herra on Henki...", ja sitten Herran Hengestä eli Pyhästä Hengestä: "ja missä Herran Henki on...".
Vapautunutta kristillisyyttä voi olla vain siellä missä Jeesus on Vapahtaja ja Herra. Vapahtaja vapauttaa meidät itsellemme ja Herra sitoo Häneen itseensä. Emme voi kohdata Jeesusta todellisena Vapahtajana ellemme anna Hänen tulla Herraksi, jonka omistukseen elämämme kokonaisuudessaan kuuluu, emmekä voi antaa Hänen tulla Herraksi ellei Hän ole Vapahtaja, joka sovintotyönsä kautta vapauttaa meidät Jumalan yhteyteen löytääksemme itsemme Hänessä.

Voimme tulla tuntemaan Kaikkivaltiaan Jumalan vain Hänen toimintansa välityksellä. Sekin että Hän herättää syntisessä synnintuntoa ja vetää ristin luo armahduspaikalle on toimintaa.
Jumala tekee hyvää meille, meissä ja sitten meidän kauttamme. Hän toimii omissaan, seurakuntansa keskellä Pyhän Hengen välityksellä ja Pyhä Henki yhdistää meidät Häneen, joka itsessään on myös Henki.
Jumala kokonaisuudessaan on hengellinen.

Vain Jeesuksen Kristuksen lunastustyön kautta, armon tilassa, voimme Pyhän Hengen sinetöiminä Jumalan lapsina katsella Jumalan kirkkautta, sitä kirkkautta, joka kaikilla kolmella Jumalan persoonalla on itsessään:
"Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niikuin muuttaa Herra, joka on Henki."

Tämä katseleminen ei tietenkään ole konkreettista näkemistä, ei edes hengellisenä näkynä, vaikka Johannes tosin sai nähdä Pojan siinä jumalallisessa kirkkaudessa, pyhyydessä joka tällä on Isän tykönä: Ilm.1:12-16.

2. ISÄ ON HENKI.

Mooseksen keskustellessa Jumalan kanssa hän ei nähnyt tätä minkään muotoisena. Jumalaan kohdistuva näkeminen oli oikeastaan kokemista. Mutta hän pyysi nähdä Jumalan kirkkauden ajallisilla silmillään, että näkymätön tulisi nähtäväksi ja hän saisi hetken katsella Jumalaa ikäänkuin todellisemmin.
Jumala vastasi Moosekselle:
"Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon." 2.Moos.33:20.
Seuraavissa jakeissa (21-22) jotkut raamatunselittäjät ovat nähneet esikuvallisuutta.
Jumala sanoo Moosekselle "tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle" ja asettaa hänet kallion rotkoon suojaan, vieläpä peittää hänet suojaavalla kädellään kulkiessaan ohi, jotta Hänen kasvojensa pyhyys ei murskaisi häntä. Kokemus oli varmasti järisyttävä.
Raamatunselittäjät näkevät tässä viittauksen Kristukseen. Jopa Mooseksen, jonka kautta annettiin laki, täytyi olla armon suojassa, koska muuten laki olisi tuhonnut hänet.
Esikuva on kieltämättä kaunis ja olkoon tulkinta oikea tai väärä, joka tapauksessa on totta että voimme kohdata Jumalaa vain sovituksen turvin.

Saan turvallisesti lähestyä Jumalaa kallion suojasta joka on Kristus, minun pelastukseni kallio, elävän Jumalan Poika ja itse Jumala. Häneen asetettuna Jumalan pyhyys ei murskaa minua. Tapahtuu käsittämätön ihme. Sen sijaan että pakenisin pyhyyttä alan rakastua siihen. Maailma ilman pyhyyttä hukkuu. Herra, me tarvitsemme jälleen kokemuksen sinun pyhyydestäsi!

Mooseksen annettiin konkreettisesti silmillään nähdä Jumalan kirkkautta. Ei kuitenkaan kasvoista kasvoihin, koska silloin hän olisi murskautunut.
Mooses kyllä seurusteli Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin, mutta se oli seurustelua hengessä, näkymättömän, ei näkyvän Jumalan kanssa.

3. HENKI ON NÄKYMÄTÖN.

Kansa, jonka sydän oli yhä vieläkin enemmän kiinnittynyt kaikkeen hyvään jota se ajatteli ja toivoi Jumalan antavan, kuin Jumalaan itseensä, loukkaantui Häneen jota ei voinut nähdä. Muilla kansoilla sentään oli silminnähtävät jumalat!
Israelilaisille, joiden ymmärrys myös jumalallisissa asioissa oli kiintynyt maallisiin, lahjoihin enemmän kuin niiden Antajaan, tuollaiset pakanajumalat olivat houkuttelevia. Niillä tuntui olevan puolellaan paljonkin etuja siihen Jumalaan nähden, joka oli ainoastaan Henki: kun pakanat rukoilivat Jumalaa he lankesivat Jumalansa eteen polvilleen, koskettelivat tätä ja puhuivat tälle, kantoivat tätä mukanaan matkoilla ja uhrasivat tämän edessä. Israelilaisilla ei ollut tuollaista käsinkosketeltavaa Jumalaa.

Kuinka langeta polvilleen näkymättömän eteen?
Sellainen vaatii uskoa. On paljon helpompaa palvella omilla käsillä tekemiään epäjumalia kuin näkymätöntä josta ei koskaan voi olla aivan varma onko se vai eikö se ole.
Näin käy jos sydämemme ei ole kiinnittynyt Jumalaan itseensä vaan pelkästään Hänen lupauksiinsa. Jumala oli luvannut johdattaa kansansa pois Egyptistä paljon parempaan maahan. Hienoa. Kaikkihan me haluamme parempaa, eikö niin?
Kuitenkin voimme tulla tuntemaan Jumalan ja kokea että todella polvistumme Hänen edessään, vain jos kiinnitymme Häneen itseensä, annamme Hänen tulla rakkaammaksi kuin mitkään lahjat sinänsä.

Mooseksen seurustellessa vuorella pyhän Jumalan kanssa ottaen Häneltä vastaan ilmoitusta koko kansaa varten, tuo kansa alhaalla laaksossa samaan aikaan lankesi kättensä töihin ja muovasi kultaisen vasikan, jonka edessä he sitten kumartuivat.
Kunpa emme koskaan omissa laaksoissamme menettelisi tällä tavalla? Ei nimittäin ole merkitystä olemmeko huipulla vai laaksossa, koemmeko suurta iloa vai katkeraa pettymystä, merkitystä on vain asenteellamme Jumalaa ja todellisuutta kohtaan.
Mikä on elämämme perustus, keskipiste ja päämäärä?
Todellinen Jumala - vai näkyvät asiat?

4. MATTEUS 6:19-25.

Älkää kootko itselle aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.
Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!
Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

Elävän uutisen käännös ei varmasti riitä selittämään jaejakson syvällisyyttä, mutta auttaa ymmärtämään asian joitain ulottuvuuksia, jakeet 22-24:
"Jos hengellinen näkökykysi on kunnossa, valo loistaa sieluusi. Jos taas pahat ajatukset ovat vioittaneet sinua, olet hengellisessä pimeydessä. Miten synkkä se onkaan!
Et voi palvella kahta isäntää, Jumalaa ja omaisuutta. Jos rakastat toista, vihaat toista."
Jae 25:
"Siksi annan teille neuvon: älkää murehtiko ruuasta, juomasta tai vaatteista. Olette saaneet elämän, ja se on ihmiselle paljon tärkeämpi kuin syöminen tai pukeutuminen."

Jos tapamme katsoa ja nähdä asiat on ajallisten tarkoitusperien ja pinnallisen kokemusmaailman pimentämä, silloin kuljemme vielä minäkeskeisyyden sokaisemina. Tämä vaikuttaa suuresti tapaan jolla elämme hengellistä elämäämme. Emme ymmärrä kuinka kallisarvoinen on se yhteys jonka kristittyinä omistamme hengessämme. Sen sijaan että pyrkisimme elämään tuosta yhteydestä käsin, elämme inhimillisyydestämme käsin, alentaen Jumalan ajallisten tarpeiden tyydyttäjäksi. Myönnämme kyllä että Hänessä on iankaikkinen pelastus ja että tämä pelastus on tärkeintä, mutta emme kuitenkaan anna pelastuksen totuuden eli yhteyden Jumalaan läpäistä koko elämäämme niin että se todellisesti vaikuttaisi olemisessamme.
Hengellisen näkökykymme laatu heijastuu kaikkeen kokemiseen ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen käytännössä.
Minne tahansa menen, mitä tahansa teen, millaisia asioita fyysisesti koskettelen ja aistin, annan ihmisenä kokemuksilleni arvon ja merkityssisällön aina sen mukaan millainen on suhteeni Jumalaan. Merkityksen antaminen on joko tietoista tai itsetiedotonta.

Käytännön elämässä toimin siis aina siitä käsin millainen on suhteeni Jumalaan. Tämä on väistämätöntä. Samoin se kuinka toimin vaikuttaa taas suhteeseeni Jumalaan. Jos en tunne Hänen tahtoaan saatan tehdä jumalattomia ratkaisuja, jotka vievät minua yhä kauemmas Hänestä.
Siksi Jumala on antanut meille kallisarvoisen sanansa. Jos vain tahdomme, saamme oppia Sanan kautta tuntemaan Jumalan tahtoa ja tarkoituksia. Eikä ainoastaan tahtoa ja tarkoituksia vaan Häntä itseään.

5. JUMALAN PYHYYDESTÄ.

Raamattu antaa monessa kohdin ymmärtää, että mitä selvemmin koemme Jumalan persoonallisen pyhyyden, sen selkeämmin näemme Hänet juuri sellaisena kuin Hän on. Kuitenkaan Jumala ei voi kohdata ihmistä täydessä pyhyydessään suoraan, sillä tuo pyhyys murskaisi ihmisen.

Juuri Jumalan pyhyys selkeimmin ilmaisee millainen on Jumala.
Keskustellessamme jonkun kanssa kasvoista kasvoihin näemme hänet omana olemuksenaan vastapäätä itseämme. Jumalaa emme voi nähdä tällä tavalla. Hänen kasvojensa eli persoonallisen olemuksensa näkeminen sellaisena kuin Hän todellisuudessa on, siis ylivoimaisena kirkkautena, täydellisenä valona ja valona nimenomaan moraalisessa mielessä, täydellisesti vastakkaisena synnille, olisi ihmiselle ilmeisesti liian traumaattinen, kauhistuttava kokemus. Ihmisen olemus ei kestäisi konkreettista Jumalan näkemistä pirstoutumatta.
Tuo pirstoutuminen olisi todennäköisesti sekä henkistä että fyysistä.

Kun siis puhutaan Jumalan näkemisestä tarkoitetaan kokemista. Mitä selkeämmin koemme Jumalan dialogissa ja läsnäolossa, ilman inhimillisten mielikuvien ja käsitteiden hämärtävää vaikutusta, sen selkeämmin näemme Hänet sellaisena kuin Hän on. Tästä seuraa syvempi ymmärrys ja sen myötä syvempi kunnioitus. Siksi Jumalan näkeminen on yksi suurimpia kristillisen elämän tavoitteita: tahdomme tuntea Hänet sellaisena kuin Hän todellisuudessa on.

Ihminen on täydellisesti syntinen.
Jumala on täydellisesti pyhä.
Syntinen ja pyhä on vastakkainen käsitepari, ne ovat täydellisesti erossa toisistaan eikä niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mikään ei voi olla kauempana toisesta kuin pyhyys syntisyydestä. Nämä ovat täysin yhteensovittamattomat.
Ja kuitenkin ihminen on samanaikaisesti syntinen ja pyhä. Jos hän on kristitty. Silloin meidät nimittäin on tehty pyhiksi Jumalan vanhurskauden perusteella, koska Hän kaikkiriittävän sovitustyön kautta vanhurskauttaa meidät Kristuksessa, jossa synti on oikeudenmukaisesti sovitettu.
Kristuksessa olemme asetetut Jumalan pyhyyteen, erotetut maailmasta Hänelle joka on Pyhä.

Emme voi tulla kelvollisiksi emmekä otollisiksi minkään oman perusteella, emmekä edelleenkään voi olla kelvollisia ja otollisia minkään oman perusteella. Tulimme uskoon armon tähden ja olemme uskossa armon tähden. Alusta loppuun saakka ihmisen kelvollisuus on Kristus.
Tämä kuitenkin vaikuttaa muuttumista. Toisin ei voi olla.
Emme voineet pyhittyä ennen uskoontuloamme, koska meillä ei voinut olla minkäänlaista elävää yhteyttä Häneen, joka on pyhä, mutta nyt kun tämä yhteys on, sen luonnollinen seuraus on prosessi jossa Jumala oman olemuksensa mukaisesti vaikuttaa meissä muuttumista: emme tule pyhiksi pyhityksemme kautta, vaan koska olemme pyhiä pelastuksemme perusteella, alamme myöskin pyhittyä.

"Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi." 1.Piet.1:14,15.

6. PYHÄ - IHMISESTÄ RIIPPUMATON.

Yksi pyhyyttä koskeva seikka on mielestäni se, että on olemassa jotakin, joka on juuri sellainen meidän mielipiteistämme tai mielikuvistamme riippumatta. Jos otamme Jumalan pyhyyden tosissamme, me polvistumme Hänen eteensä, ristin juurelle, ja pyydämme että Hän ilmaisi itsensä meille.
Tämän Hän tekee ensisijassa Raamatun kautta.

Uskon että Jumala kyllä ilmaisee itseään myös kokemuksen kautta, mutta Hän ilmaisee itseään kokemuksen kautta vain niille, jotka ottavat Hänen sanansa todesta.
Pelkkä jumalallisen kokemuksen etsiminen ilman konkreettista sanaa, jossa ilmoitus ankkuroituu aikaan ja ihmisten historiaan, on mystistä haahuilua ja perustuu kokemuksen etsimiseen sinänsä, ei niinkään kaipaukseen kohdata todellinen syntisten Vapahtaja sellaisena kuin Hän on.

Lukiessamme Raamatusta Jumalaa koskevia adjektiiveja ja attribuutteja, esimerkiksi että Hän on rakkaus, saamme jotakin käsitystä siitä millainen Jumala on oikeasti.
Näin varjellumme monilta vääriltä ja vääristyneiltä käsityksiltä.
Kuitenkin oikeisiinkin käsitteisiin liittyy omia mielikuviamme ja ne saattavat värittyä hyvinkin tunteellisesti. Jos esimerkiksi annamme sisällön sanalle rakkaus. Inhimilliset ajatuksemme todellisesta rakkaudesta ja rakkauden luonteesta eivät voi olla vaikuttamatta ajatuksiimme Jumalasta, kun pohdimme mitä tarkoittaa että juuri Hän on rakkaus.
Siksi jokaisen Jumalaa koskevan ilmoituksen mitä Raamatusta on luettavissa, tulisi johtaa meitä kohtaamaan sitä mistä puhutaan. Esimerkiksi rakkaus. Emme jää ainoastaan käsitteen varaan vaan sisimpämme janoaa kohdata sen sisällön, todellisen Jumalan: Herra, ilmaise minulle mitä tarkoittaa että olet rakkaus, johda minua sinun kokemisessasi tämän asian ymmärtämiseen.

Vain dialogissa Jumalan kanssa pääsemme kohtaamaan käsitteiden takana olevan, mielikuvistamme ja mielipiteistämme riippumattoman Jumalan, ymmärtäen jotakin siitä, mitä on hengellinen pyhyyden maailma todellisuudessa.
Silloin olemme ikäänkuin aavistukselta nähneet Jumalan kasvot tai ainakin jotakin niistä.
Tämä antaa ihmisen elämään todellisen sisällön ja lujan kokemuksellisen varmuuden. Jumalasta tulee kaikella tapaa yhä todellisempi Jumala. Hän on meidän kanssamme joka päivä ja joka hetki ja on ihmeellinen etuoikeus oppia tuntemaan Häntä sellaisena kuin Hän kanssamme on.
Kun sitten luemme Raamatun ilmoitusta Jumalasta tällä ilmoituksella on meille yhä syvempi merkitys, koska olemme sisimmässämme kokeneet ja päässeet ymmärtämään jotakin siitä mikä ilmoitetaan, eli sanojen takana olevasta olemuksesta.

7. YLHÄÄLTÄ TULEVA VIISAUS - VIISAUTTA JUMALAN TUNTEMISEN KAUTTA. Jaak.3:13-18.

Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.

Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.

Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.

8. JOB ESIMERKKINÄ JUMALAN NÄKEMISESTÄ.

Kun Job sisäisten kamppailujensa jälkeen vihdoin näki Jumalan, koko hänen sisäinen maailmansa muuttui. Job oli aina kyllä uskonut Jumalaan, mutta vasta nyt, nähdessään Hänet, hän sai uuden ymmärryksen ja tunnusti puhuneensa taitamattomasti:
"...minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää... Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa." Job.42:3,5,6.
Monta kertaa raskaimmat laaksot kääntyvät huipuiksi joilla sydämemme vapautuneesti ylistää Jumalaa.
Ilman kärsimystään Job ei ehkä koskaan olisi löytänyt Jumalaa tällä tavalla? Ehkä ajallinen hyvinvointi olisi sokaissut hänen silmänsä, kuten kävi Salomolle, joka antoi pakanavaimojen vietellä itsensä hengelliseen haureuteen, uhraamaan muille jumalille.
"Ja Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua..." Miksi näin yltäkylläinen siunaus lopulta tuli Jobin osaksi?

Kärsimyksensä keskellä Job ei vielä ymmärtänyt Jumalan tekoja. Jotenkin hänestä tuntui että Jumala tekee nyt väärin. Hänen sisimmässään oli ristiriita. Toisaalta hän tiesi ettei Jumala tee vääryyttä mutta toisaalta hänen kokemuksensa tuntuivat osoittavan tuon tiedon vääräksi. Job oli ymmällään.
Onko Jumala hyvä vai paha? Vaikka Hän olisi pahakin ja kohtelisi ihmistä väärin, kuitenkin Hän voi selittää pahuutensa hyvyydeksi koska Hän on Jumala, ja koska Hän on Jumala minulle ei jää muuta mahdollisuutta kuin myöntää että Hän on oikeassa, vaikka Hän olisikin väärässä. Katkeroituneen ihmisen ajatukset alkavat kiertää kummallisia latuja, kunnes hän viimein toteaa ettei Jumalalla ole mitään oikeutta päättää onko Hän hyvä vai paha, ihminen on se jolla on oikeus. Jumala pannaan viralta.
Onko tuttua? Kärsimys ei siis aina jalosta. Voi käydä päinvastoin. Tämä riippuu ihmisen asenteesta ja valinnoista.
Asetunko kärsimyksessäni Jumalan yläpuolelle ja käännyn pois?
Job ei tehnyt näin. Vaikka hän oli ymmällään eikä ymmärtänyt, silti hän luotti. Voidaan sanoa että hän antoi uskolle suuremman arvon kuin kokemuksille. Hän suostui siis kiintymään lahjojen antajaan enemmän kuin lahjoihin silloinkin kun kaikki lahjat otettiin häneltä pois. Se oli äärimmäinen koetus. Tässä koetuksessaan hän puhui Jumalasta taitamattomasti, mutta ei kuitenkaan kääntänyt selkäänsä Hänelle.

Silloin kun usko tulee meille kokemuksia kalliimmaksi, kun suostumme vihdoinkin rakastamaan Kristusta enemmän kuin omaa inhimillistä hyvinvointiamme, tapahtuu hengenmaailmassa ratkaiseva käänne.
Itsekkään minäelämän vaihtuessa elämään jota hallitsee Jumalan rakkaus, koko persoonallisuutemme alkaa eheytyä. Kokemamme anteeksiantamuksen runsaus heijastuu suhtautumisessamme ihmisiin, ja nimenomaan niihin ihmisiin, jotka ennen olivat meille kaikkein vaikeimpia.
"Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat... Jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat. Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät... Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa..." Luuk.6:27,28,32,33,35.
Suostuminen tällaiseen rakkauteen ei oikeastaan vaadi omia ponnistuksiamme. Pikemminkin päinvastoin. Meidän on vain käännyttävä omista yrityksistämme Jeesuksen puoleen ja alettava elää sillä tavalla jonka Hän opettaa. Ainoa mitä ihmiseltä tässä vaaditaan on usko.

Job siunasi väärämielisiä opettajiaan, näitä omasta mielestään hyviä ja onnistuneita uskovia, jotka sen sijaan että olisivat häntä lohduttaneet vain löivät hurskailla lauseillaan, asettuen hänen ja hänen ahdistuksensa yläpuolelle. Hän ei vaatinut heille rangaistusta vaan rukoili heidän puolestaan. Näin Job käytännöllisellä tavalla suostui Jumalan tuntemiseen ja otti todesta sen mitä oli Hänestä oppinut. Ja vasta tämän jälkeen Jumala vuodatti Jobin elämään siunauksensa ja lahjansa.

Ymmärrämme siis, että kaiken ydin on anteeksiantamus. Uskovan elämä on elämää anteeksiantamuksessa. Ei ole kristillistä rakkautta ilman anteeksiantamusta. Jos olemme kokeneet Jumalan armon sen täytyy myös heijastua käyttäytymisessämme toisiin, erityisesti käyttäytymisessämme niihin jotka rikkomustensa tähden tarvitsevat rakastavaa suhtautumistamme.

Suostuessamme elämään uskon todellisuutta käytännöllisellä tavalla todeksi, luottaen Jumalan sanaan ja siihen mitä se puhuu, huomaamme että Kristus alkaa näkyä elämämme kautta, ja ennen kaikkea Hän näkyy armollisuutena toisia kohtaan.
Vaikka emme itse huomaisikaan tätä muutosta, toiset kyllä huomaavat sen. Kiitos Jumalalle.
Tällä tavalla käy ilmeiseksi ettei Jumala ole vain jokin kaukainen jossakin, uskon kohde, vaan Hän on Jumala joka uskon kautta vaikuttaa tässä ja nyt, läsnäoleva.

9. OMASTA VIISAUDESTA JUMALAN VIISAUDEN VARAAN: TURVAAMINEN SIIHEN, MIKÄ EI NÄY.

Tämän käänteen merkiksi Jaakob (suomeksi petturi) sai uuden nimen Israel.
Hän oli tarrautunut kiinni Jumalaan huutaen sisimpäänsä konkreettista muutosta. Oletko sinä koskaan huutanut näin:
Tarvitsen siunauksen, jossa minäelämäni murtuu ja Jumalan pyhyys alkaa hallita motiiveitani ja tekojani?
Herra johtakoon meitä huutamaan tällä tavalla. Jeesus, tarvitsen siunauksen, jossa sinun olemuksesi viisaus ja hyvyys murtaa luontaisen kovuuteni!

Esitän asian näin: kun usko on meille kaikkea muuta tärkeämpi, niin että olemme valmiit pitämään siitä kiinni silloinkin kun ei ole kokemuksia tai kun kokemuksemme tuntuvat osoittavan että usko on hyödytöntä, juuri tämä usko avautuu kokemukseksi.
Alamme ymmärtää, nähdä ja kokea uskon kautta ja havaitsemme että juuri tämä näkeminen on selkeämpää kuin aikaisempi, jossa mittailimme Jumalan hyvyyttä vain lahjojen mukaan ja niiden kautta.

Kun näkyvä maailma on syntynyt näkymättömästä, kuinka voimme elää tämän näkyvän keskellä, hedelmällistä ja syvällisesti rakentavaa elämää? Miten voimme ymmärtää konkreettisia asioita joita päivittäin käsittelemme, jos emme sydämissämme todellisesti tunne sitä näkymätöntä, joka kaiken takana on ja josta käsin näkyväkin saa oikean arvonsa ja järjestyksensä?
Arkipäivän kristillisyys, jossa meillä on oikea oivallus elämästä jota elämme sekä sen myötä elävä halu kohdata jokainen, vaikeinkin lähimmäisemme rakkaudessa ja rakkaudesta käsin, edellyttää siis yhteyttä Kristukseen, kiintymistä ja juurtumista Häneen, joka on todellisen elämän lähtökohta.
Rukoillessamme oman minäelämämme hallintavallan murtumista Pyhä Henki alkaa vähitellen asettaa Kristusta sydämemme valtaistuimelle. Oma viisaus saa väistyä sen viisauden tieltä joka tuottaa todellista hyvinvointia ja iloa.
Pyhityskokemus saattaa hetkittäin olla suurempi, ikäänkuin valtava Hengen kaste, jolloin koemme kuin koko elämän uudistumista Hänen tulessaan kuten Jumalan puoleen huutava Jaakob taistellessaan enkelin kanssa, tai se saattaa olla hienovaraista ja asteittaista, hiljaista tuulenhyminää Hengen muokatessa ajatustottumuksiamme vähä vähältä, mutta yhtä kaikki tämän kokemuksen perusta on kertakaikkisessa pelastustyössä ja armossa.
Näkymättömän Kristuksen armotyö tulee nähtäväksi sen hyvän kautta mitä annamme Hänen tehdä meissä.
Nimenomaan siis annamme. Silloin painopiste ei ole minun suorituksissani vaan avaudunko Hänen teolleen - tahdonko koko sydämestäni kiinnittyä siihen, rukoillen Jumalan hallintavaltaa ja johdatusta?

Korostan, että uskon kautta tapahtuva ymmärtäminen on ymmärtämistä Kristuksesta käsin. Se ei siis ole ponnistelevaa uskomista vaan antautuvaa uskomista. Aktiivinen asenne kyllä tarvitaan, mutta aktiivisuutemme ei kohdistu omiin tekoihimme vaan se on pyrkimystä elää yhä lähempänä Häntä, ottaa vastaan sitä uudistavaa elämää yhteydessä, jossa emme enää luota omaan viisauteemme vaan Häneen. Vain Herra voi tämän tehdä.
Vaikka kuinka yrittäisin olla luottamatta itseeni kuitenkin huomaan omavoimaisuuteni ja itseriittoisuuteni. Pelkästään se että aloittaisin jokaisen päiväni kuuntelevalla ja keskittyvällä rukouksella on minulle tavattoman vaikeaa.
Tarvitaan kuitenkin minun päätökseni. Jos alan tosissani pyrkiä siihen suuntaan mitä kaipaan ja etsin, saan huomata, että Jumala tulee tähän mukaan. Kun olen polvillani ja kaipaan Häntä, mieleni alkaa hiljentyä ja äkkiä - koen että Hän todella on siinä. Joskus on niinkin etten edes kaipaa Häntä. Sieluni tuntuu jotenkin niin kovettuneelta arjen rutiineissa. Saan kuitenkin luottaa siihen ettei usko ole tunteista kiinni. Olen yhä Hänen edessään ja pyydän että Hän itse herättäisi minussa kaipausta Hänen puoleensa.
Kiitos Herralle, niin tapahtuu, aina uudelleen! Miksi? Minun kelvollisuuteni tähden? Sen tähden koska olen sitkeästi sitä anonut? Koska olen päättänyt rakastaa Jeesusta yli kaiken?
Ei, ei meidän suoritustemme eikä edes asenteemme tähden, vaan armon tähden, yksin armossa. Ja kuitenkin tarvitaan minun rukoukseni, minun päätökseni, sillä se ihmisen vapaaehtoinen askel Jumalan puoleen, suostuminen Hänen tekoihinsa, armon ottaminen todesta.

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä." Hebr.11:1-3.

Jeesus Kristus on siis tullut kaikeksi.
Viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, 1.Kor.1:30.
Hänessä olemme siunatut taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella, Ef.1:3.
Kasvaessamme uskon kautta hengen todellisuuden tuntemisessa ymmärrämme yhä syvemmin että juuri tämä Jeesus, joka on henkilökohtainen vapahtajamme ja lunastajamme, on kaiken näkyvän perusta.
"Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät..." Kol.1:14-16.

10. HENGELLINEN NÄKEMINEN TODELLISTA NÄKEMISTÄ.

Job ei nähnyt Jumalaa konkreettisesti, hän näki Jumalan elämänsä kokemusten ja dialogin kautta.
Kohdatessaan Jumalan ylivoimaisen ymmärryksen hänen oma käsityskykynsä, jolla itsetietoinen ihminen asioita määrittelee ja julistaa, kutistui oikeaan kokoonsa.

On ihmeellinen Jumalan työ kun suuri oikeassaoleva ihminen myöntää ettei itsessään lopultakaan tiedä eikä osaa mitään todellisesti arvokasta. Emme voi millään tavalla ymmärtää Jumalasta yhtään mitään todellista, ellei Jumala itse ilmaise olemustaan ja avaa sanansa sisältöä meille.

Oikeastaan tällainen hengellinen näkeminen, sisällinen, kohtaamisen kautta syntyvä käsitys Jumalan olemuksesta, luonteesta ja ominaisuuksista, on vähintään yhtä konkreettista kuin ajallisilla silmillä näkeminen.
Ajallisilla silmillämme voimme katsella vain ajallisia asioita, mutta sisimpäämme on Jumala luonut ulottuvuuden, jossa voimme kohdata Häntä kasvoista kasvoihin, hengessämme.
Koska Jumala on Henki on luonnollista että kohtaamme, pääsemme Hänestä ymmärrykseen ja elämme Hänen kanssaan hengen tasolla, siinä uudestisyntyneessä olemuksemme syvyydessä, jossa Pyhä Henki liittää meidät koko Jumalan kolminaisuuteen, ykseyteen Jumalan kanssa.

Siksi Raamattu sanoo että ihmisen henki on Jumalan lamppu.
Hengellisen kokemuksen kautta pääsemme näkemään mitä itsessämme on. Vasta sen myötä kun Pyhä Henki erottaa meissä sielun ja hengen kyetäksemme olemaan sekoittamatta omia toiveitamme ja Jumalan ääntä, niin, kun tulemme elämässämme yhä enemmän hengellisiksi elääksemme kokonaisvaltaisina ihmisinä tätä uudestisyntyneen elämää, varmasti vakuuttuneina ylösnousemuksen voimasta joka on meihin asetettu, alamme todella vaeltaa Jumalan näkemisessä.
Silloin elämämme pienet tai suuretkaan vastoinkäymiset eivät peitä Hänen kasvojaan. Jumalan kasvot ovat aina lähellä ihmistä Jeesuksessa Kristuksessa. Ei murskaavana pyhyytenä vaan rakkautena. Golgatan työn kautta.

11. IHMEELLINEN ETUOIKEUS.

Kristittyinä meillä, sinulla ja minulla on etuoikeus keskustella Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin. Kukaan muu ei voi sitä tehdä. Se on mahdotonta maailmalle. Vain ne jotka ovat Kristuksen ansioon kätkettyinä sisällä pelastavassa armossa, veren turvissa, voivat tältä kallioperustalta lähestyä Jumalaa täysin luottavaisesti.

Olemme kuulleet monia saarnoja uskosta joka on lujaa luottamista ja ojentautumista. Ehkä meitä on kehotettu uskossa omaksumaan asioita joita olemme rukoilleet ja on luvattu että näin voimme uskomme kautta tehdä näkymättömät näkyviksi ja rukouksemme toteutuvat. Tuollaisessa opetuksessa on paljon totta. Mutta jos painopisteemme on väärä voimme joutua suorastaan kammottaviin erehdyksiin. Alamme uskoa omaan uskoomme Jeesuksen sijasta. Meidän tulee kuitenkin aina muistaa ettei uskonelämän perusta ole usko, vaan Jeesus joka synnyttää uskon. Usko on lujaa luottamista Jeesukseen.
Siitä on kyse.
Ei niinkään luottamuksesta rukouksiimme ja niiden toteutumiseen vaan luottamukesta Jeesukseen. Uskon alkajaan ja täyttäjään. Miltään muulta pohjalta ei synny tervettä ja oikeasti valloittavaa uskonhenkeä. Mahtipontisia eleitä ja paatoksellisuutta voimme kyllä synnyttää sielullisessa luottamuksessa omaan uskoomme ja sen voimaan, mutta dynaaminen uskonhenki syntyy luottamuksesta vereen. Se on luottamuksesta taivaalliseen tosiasiaan että Jeesuksen ansion tähden Jumala aivan varmasti kuulee rukouksemme.
Vasta silloin, levätessämme Jeesuksen varassa voimme innostua rukouselämästä, koska se ei enää ole suorittamista. On ihmeellistä että Isä kuulee rukoukseni! On ihmeellistä että Hän aivan varmasti ottaa rukoukseni todesta, kunhan vain osoitan itse olevani tosissani. Millä tavalla sen osoitan? Asettaessani kaiken luottamukseni Jeesuksen varaan. Jumala haluaa vastata uskooni - tietenkin, koska tämä usko on Jeesuksen synnyttämää.

Lue uudelleen:
"Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."

Siis mihin luotamme? Mikä on elävä toivo? Mikä on sellaista näkymätöntä, jonka mukaan kuitenkin ojentaudumme niin että se alkaa vaikuttaa käytännölliseen elämäämme, ja tulee vaelluksessamme näkyviin hedelmänä?
Paavali ei suinkaan käskenyt ihmisten sokeasti vain luottaa johonkin kertomatta näille ensin, mikä on se asia johon heidän tulee luottaa. Emme voi ripustaa luottamustamme ilmaan tai päätellä itseksemme mihin meidän tulisi kulloinkin luottaa. Tänään yhteen ja huomenna toiseen, niinkö. Ei, vastuullisena opettajana ja Jumalan asettamana auktoriteettina hän ensin kertoi kuulijoilleen, mikä on luottamuksen ja ojentautumisen kohde:
"Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään..."
Jeesuksen veren kautta. Se innostaa todelliseen seurusteluun Jumalan kanssa, koko elämän pituiseen matkaan, jossa saamme kasvaa Hänen tuntemisessaan. Se myös antaa anomuksillemme ja pyynnöillemme vakaan pohjan.
On pääsy!

Hebr.10:19-22 Elävän uutisen mukaan:
"Rakkaat ystävät, Jeesuksen veren tähden voimme nyt mennä vapaasti suoraan kaikkeinpyhimpään, missä Jumala on. Kristus avasi meille sinne uuden,elävän tien: antaessaan ruumiinsa ristiinnaulittavaksi hän repäisi rikki verhon, joka erotti meidät Jumalan pyhästä läsnäolosta. Meidän suuri ylipappimme hallitsee taivaan temppelissä. Siksi voimme mennä vilpittömin sydämin suoraan Jumalan luo ja uskoa varmasti, että hän ottaa meidät vastaan..."
Luja uskomme ja ojentautumisemme kristillisessä elämässä voi perustua vain tähän. On olemassa yksi ainoa perustus ja se perustus on Jumalan itsensä asettama. Jeesus Kristus. Täydellinen anteeksiantamus Hänen sovintoverensä kautta.

12. KUINKA SIIS NÄEMME JUMALAN?

Näkeminen on kokemista, jossa Jumala jonka kanssa seurustelen kasvoista kasvoihin on minua vastapäätä näkymättömänä. Näen Hänet sen läsnäolon ja samalla vastatusten eli dialogissa olon kautta joka tapahtuu seurustellessani Hänen kanssaan tässä ja nyt. Samalla tietenkin näen Hänet sen rakkauden, totuuden ja pyhyyden kautta jota koen Hänen läsnäolossaan ja pyhän sanansa avautumisessa.

Kohtaaminen kasvoista kasvoihin edellyttää avoimuutta. Suostumista vastuulliseksi persoonaksi. Kohdatessani Jumalaa avoimesti olen juuri se joka olen, kuten Jumalakin on. Tulen siis Hänen kasvojensa valkeuteen. Suostun näkemään itsestäni asioita joita Hän minulle näyttää ja se johtaa minua parannukseen monissa asioissa. En voi nähdä Jumalaa ellen itse suostu Hänen nähtäväkseen. Vasta silloin voin sisimpäni ytimessä ja koko olemuksessani kokea Jumalan vastapäätä itseäni, todellisessa kohtaamisessa, jossa en ole tekemisessä vain mielikuvien vaan todellisen, olemassaolevan pyhyyden kanssa.

"Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmäsäni sinä ilmoitat minulle viisauden."

13. JUMALAN POJAN KIRKKAUS.

"Ja nyt, Isä, kirkasta minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan." Joh.17:5.

Ajassa vaeltaessaan Jeesuksen pyhyys oli ikäänkuin kätkettyä - tullessaan maailmaan hän "riisuutui" kirkkaudestaan ja otti "orjan muodon" eli tuli ihmiseksi, palvelemaan ihmistä ja pelastamaan ihmissuvun - mutta astuttuaan taivaaseen hän jälleen otti kirkkautensa.

Joh.17:5 selityksessä Novum toteaa että Jeesus, mentyään takaisin Isän tykö, ei ainoastaan saanut takaisin kirkkautta joka hänellä oli Isän tykönä jo ennen maailmaan tulemistaan, vaan hän sai tämän kirkkauden nyt myös Ihmisen Poikana eli ihmissuvun lunastajana ja sovittajana, täydellisenä Vapahtajana.
Tällaisena - henkipersoonana mutta silti ihmishahmoisena Jumalana - hänet on ilmaistu jo ennalta, mm. Dan.3:25.

"Katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niinkuin jumalan poika."
Jos Herra olisi ollut Danielin ystävien kanssa tulisessa pätsissä ainoastaan näkymättömänä Henkenä, silloin hänen läsnäolonsa olisi tullut ilmi vain välillisesti, sen ihmeen kautta, että nämä ihmiset eivät kärventyneet. Nyt kuitenkin Jumala ilmaisi itsensä nähtävällä tavalla, kuten myöhemmin Jeesuksen tullessa ihmiseksi: hän käveli Danielin ystävien kanssa tulen keskellä. Vaikka hänellä oli ihmisen muoto, kuitenkin hänen olemuksessaan oli jotakin poikkeavaa, selkeästi jumalallista, koska pakanakuningaskin toteaa "neljäs on näöltänsä kuin jumalan poika".

En tiedä millainen on se mielikuva jollaisena sinä ajattelet Jeesusta? Minulla ei ole Hänestä selkeää mielikuvaa ihmishahmoisena. Mielikuvani Jeesuksesta on mielikuva äärettömästä rakkaudesta ja äärettömästä pyhyydestä. Näen hänet pyhänä rakkautena joka haluaa olla kontaktissa ihmisen kanssa. Hän haluaa aivan pohjattomalla kaipauksella osoittaa Isän pelastavaa rakkautta ja hyvyyttä ihmiselle. Sellaisena näen Jeesuksen. Johanneksen kuvaus hänen kohtaamisestaan Jeesuksen kanssa ilmestyskirjan toisessa luvussa on aika lähellä sitä mielikuvaa joka minulla on. Jos kohtaisin todellisen Jeesuksen hänen omana persoonanaan, siis ei Pyhän Hengen välityksellä eikä ilmestyksen kautta vaan konkreettisena Jumalan Poikana, jolla on Isän kirkkaus, niin että Hän tuossa kirkkaudessa laskeutuisi huoneeseeni - luultavasti kuolisin Hänen pyhään hehkuunsa. Vaikka olenkin armahdettu ja sisällä sovituksessa en tiedä voisinko kestää oman syntisyyteni painoa Hänen tinkimättömässä kirkkaudessaan? Tuskin voisin.

Varmasti Jumalan Poika jollain tavalla ikäänkuin verhosi itseään ja pyhyyttään ilmestyessään Johannekselle. Tuskin kukaan muu on nähnyt Jeesusta kuten Johannes näki Hänet. Ehkä tuo kohtaaminen oli hyvin lähellä sitä millaista olisi kohdata Jumala kasvoista kasvoihin täydessä pyhyydessään tai ehkä se oli vain aavistus siitä, mutta joka tapauksessa Johannes vaipui maahan ja luuli kuolevansa.
Niin pyhä on Jeesus.

Ja pyhyydessään kuitenkin niin armollinen, niin täynnä rakkautta että haluaa loppuun saakka huolehtia, varjella ja siunata kaikessa totuudessa meitä, joita Jumala niin äärettömästi rakastaa.
Pyhä Jumala rakastaa syntistä ihmistä. Se on ihme. Siihen ihmeeseen olemme kutsutut, sitä elämään todeksi ja julistamaan eteenpäin:
Jeesus on Herra.

"Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä - minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut." Joh.17:22,23.

Mahdammeko ymmärtää pientä hitustakaan siitä kuinka suuren aarteen omistamme?
Jos ymmärrämme, sen tulisi Jeesuksen sanojen mukaan ilmetä ensimmäisenä siitä kuinka suhtaudumme toisiin kristittyihin ja sitten yleensäkin suhteessamme lähimmäisiin.
Äärimmäinen pyhyys on sulkenut syliinsä syntisen ja osoittaa hänelle hellittämätöntä rakkauttaan?
Minulle. Ansiottomalle.
Voinko siis sulkea sydämeni ja olla osoittamatta Hänen rakkauttaan eteenpäin?

14. JUMALAN SUKUPUOLI.

Ai niin... Se varsinainen kysymys...
Taisin taas eksyä sivupoluille? :)

No, päivän työt odottaa, joten ihan lyhyesti vain. Sanottiinko Jeesusta Jumalan Pojaksi ennenkuin Hän syntyi ihmisenä maan päälle eli tuli Jeesukseksi? Jos oletamme että sananlaskujen luku 8 puhuu Hänestä, siellä käytetään nimitystä Viisaus, personoimatta Häntä kumpaankaan sukupuoleen. Tosin, esimerkiksi käyskennellessään Danielin ystävien kanssa tulisessa pätsissä, hänen hahmonsa oli miellettävissä mieheksi enemmän kuin naiseksi. Hän oli näöltään kuin jumalan poika, tunnusti pakanakuningas.

Oma käsitykseni on että termi Poika edustaa enemmän asemaa kuin sukupuolisuutta.
Juutalaisessa käytännössä vanhin poika eli esikoinen perii kaiken mitä isällä on. Tavallaan kaikki mikä on isän kuuluu pojalle jo isän eläessä.
Jeesus tuli maailmaan Isän edustajana. Hän toi maailmaan sen kirkkauden joka Isällä on ja lahjoittaa sen Häneen uskoville tullessaan asumaan heihin Pyhän Hengen kautta. Näin olemme siis osalliset Jumalan elämästä. Hän jonka kanssa olemme kasvokkain vaikuttaa meissä.
Tämä elämä on hengellistä elämää eikä siinä ole sukupuolisuutta. Kristus joka asuu ihmisessä Pyhän Hengen kautta ei ole mies eikä nainen, hän on Henki.

Raamatun mukaan enkeleiden asema ja kirkkaus on vähäisempi kuin meidän. Jumalan enkelit ovat näkymättömiä palvelukseen lähetettyjä henkiolentoja jotka toimivat Jumalan lasten hyväksi. Enkelit ovat usein ilmestyneet, ainakin VT:n aikana, miehen hahmossa. Siitä huolimatta ne ovat täysin sukupuolettomia. Jeesus sanoi että tulemme tässä mielessä enkeleiden kaltaisiksi taivaassa: siellä ei enää mennä naisen eikä miehen kanssa yhteen. Taivaassa olemme siis sukupuolettomia vaikka henkipersoonina meissä on tunnettavissa samat piirteet kuin täällä maailmassa, ainakin jossain määrin.

Jumala on Isä. On hyvin tärkeää pitää kiinni Raamatun ilmoituksesta. Siitä huolimatta Hän ei ole isä sillä tavalla kuin maalliset isät ovat. Hänellä ei ole sukupuolta. Itse asiassa, ilmaistessaan rakastavaa luonnettaan Jumala usein käyttää feminiinejä eli naisellisuuteen, oikeastaan äidillisyyteen liittyviä ilmauksia. VT:n puolella Hän ilmoittaa juottavansa kansaansa lohdutuksen rinnoista. UT:ssa Hän kertoo Jeesuksen välityksellä olevansa kuin kanaemo, joka tahtoisi suojella poikasensa siipiensä alla. Kaksi esimerkkiä mainitakseni.

Jakaessaan ihmisen kahdeksi, naiseksi ja mieheksi, on Jumalalla ollut määrätty tarkoitus. Teko ei ollut sattumaa. Sattumaa ei myöskään ole nykyajan massiivinen hyökkäys tätä Jumalan luomistekoa kohtaan. Homoseksuaalisuus yritetään selittää Jumalan luomaksi siinä kuin heteroseksuaalisuuskin ja näin hämärretään Jumalan hyvä tarkoitus ja ne rajat jotka Hän on elämälle asettanut.

Koska mies ja nainen ovat erilaisia heillä myös on erilaisia tehtäviä. Paavali osoittaa tämän ohjeissaan aviopuolisoille. Mies on perheen pää ja tavallaan auktoriteetti. Hän tarvitsee vaimonsa tukea ja kunnioitusta. Nainen taas tarvitsee ennen kaikkea hellyyttä ja huomioimista, varjelevaa ja uhrautuvaa elämänasennetta. Kun tämä järjestys saa toteutua keskinäisessä toinen toisensa kunnioittamisessa ja turvallisessa sitoutumisessa, jossa on tilaa sitten myös kummankin yksilöllisille piirteille ja harrastuksille, parisuhde voi hyvin. Ydinsana on tasapaino. Kumpikin on yhtä arvokas mutta erilainen. Moderni tasa-arvo joka tahtoo häivyttää erilaisuuden ei oikeastaan ole tasa-arvoa ollenkaan. Todellinen arvokkuus katoaa keskinäiseen kilpailuun. Aito ja jumalallinen tasa-arvo miehen ja naisen välillä voi mielestäni toteutua vain siellä missä on luomisjärjestyksen mukainen tasapaino: erilaisuuden hyväksyminen.

Avioliitossa mies ja nainen voivat ilmentää Jumalan olemuksen rikkaudesta ja huolenpidosta jotakin sellaista, joka heille olisi mahdotonta yksistään. Niinpä esimerkiksi Paavali, puhuessaan naisen ja miehen suhteesta, siirtyy kuin luonnostaan puhumaan Kristuksen ja seurakunnan suhteesta. Jumalan tahto on että suhteemme Jeesukseen ja kuuliaisuus Häntä kohtaan tulee näkyviin suhteessa lähimmäisiin. Ensimmäinen paikka jossa palvelemme Jumalaa kärsien toinen toistamme rakkaudessa ja pyrkien kunnioittavaan käytökseen silloinkin kun olemme eri mieltä, on perhe, sen jälkeen tulee seurakunta ja muut ihmissuhteet.

Jumala ei siis ole mies eikä nainen. Ei kumpaakaan. Luodessaan ihmisen omaksi kuvakseen Hän jollain tavalla jakoi tämän kuvan kuin kahdeksi: mieheksi ja naiseksi. Mies ja nainen yhdessä kuvaavat jotakin jumalallista paljon täydemmin kuin erikseen? Voi olla, ja kuitenkaan emme voi sanoa että miehen ja naisen summa on Jumala. Jumala ei ole mies eikä Hän ole nainen mutta Hän ei myöskään ole mies ja nainen. Jumala on sukupuoleton, ja sellaiseksi mekin tulemme.

Taivaassa se kirkkaus, joka meissä nyt asuu Hengen kautta ikäänkuin salattuna yhteytenä Jumalaan, läpäisee ja pukee meidät täysin. Olemme kirkastettuja henkiolentoja silloin. Korkeammalla enkeleitä.

Lopuksi...
En mitenkään malta olla sanomatta.
SEKSI kuuluu avioliittoon.
AVIOLIITTO kuuluu miehen ja naisen välille.

15. MITÄ KAIKKI EDELLÄSANOTTU SITTEN MERKITSEE?

Kirjoitukseni idea on, että Jumala, pyhyydessään, on juuri se joka Hän on. Tärkeintä ei ole määritellä Häntä tarkalleen. Tärkeintä on että tahdomme tuntea Hänet sellaisena kuin Hän on ja että Hänen tuntemisensa saa tulla elämässämme näkyviin hedelmänä.

Voimme keskustella tuntikausia Isän, Pojan ja Pyhän Hengen keskinäisistä suhteista, kolminaisuudesta - mutta tunnemmeko Isän, Pojan ja Pyhän Hengen todella? Vaikuttaako Jumala elämässäni voimakkaasti?

Voimme keskustella tuntikausia Jumalan sukupuolesta ja miettiä miksi Häntä sanotaan Isäksi, ainoastaan täydellisen auktoriteetin tähden vaiko jostain muustakin syystä - mutta olemmeko antautuneet Jumalalle niin, että voimme luottavaisesti rukoillen lähestyä Häntä, ja että Hän myös vaikuttaa meidän sukupuolisuudessamme, toteuttaaksemme omaa naiseuttamme ja mieheyttämme terveesti ja Pyhän Hengen hoidossa kasvaen?

Voimme tuntikausia keskustella kärsimyksestä ja sen merkityksestä - mutta suostummeko todella rakastamaan, kiittämään ja kunnioittamaan Jumalaan kun elämässämme on ahdistusta ja kipua?

Meille on annettu armo.
On annettu niin valtavan paljon.
Ihmeellinen etuoikeus tuntea Jumala läheisellä tavalla, seurustella Hänen kanssaan kasvoista kasvoihin, oppia näkemään maailma ikäänkuin Jumalan silmin, rakastamaan sillä jumalallisella rakkaudella, joka vuotaa ylhäältä avoimiin sydämiimme.
Niin. Jos vain sydämemme ovat avoimet?

On hyvä että keskustelemme.
Muistetaan kuitenkin että ikkunoiden takana odottaa maailma ja Jumalalla ei ole muita käsiä ja jalkoja kuin nämä meidän kätemme ja jalkamme.

* *

Oho. Tulipa taas jutusteltua. Nyt on jo kiire asioille, en ehdi käymään koko tekstiä läpi, joten saattaa jäädä teologisia kömpelyyksiä, puolinaisia ajatuksia ja kirjoitusvirheitä, eipä voi mittään. Laitan tämmösenä menemään. Heips.

MAP-kirkossa opetetaan, että kun Raamatussa kerrotaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja vaimoksi, niin se tarkoittaa sitä, että Isä Jumala on mies ja hänellä on vaimo, joka on meidän ihmisten Taivaallinen Äiti. Eli meillä on sekä Taivaan Isä että Taivaan Äiti. Miehet on luotu Isä Jumalan kuvaksi ja naiset Jumalan vaimon kuvaksi. Sen takia meitä on sekä miehiä että naisia.
Tiedän kyllä siitä "jännitteestä", mikä eri uskontojen välillä on, mutta jospa sitä ei aina tarvitse heti haukkua pystyyn, vaikka opetus onkin toisesta uskonnosta.
Tässä olisi ainakin uusi näkemys asiasta teillekin helluntailaisille. Rakkaudella ja kunnioituksella teitä toisin uskovia kohtaan.

Pois yli tuskain ja riemujen maan
kohta jo kohoan.
Kylvöt ja korjuut jättää saan
unettomuuden ja unien maan -
Kohta jo kohoan.
Oi, koti taivainen on ihmeellinen!
Kaipaan jo suojiin sen!

Pois yli vaivan ja lepojen maan
kohta jo kohoan.
Muistot ja unhoon jääneet saan
kaikki, kaikki ne jättää vaan -
Kohta jo kohoan.
Oi, koti rauhainen Isän rakkauden!
Herra, jo suothan sen.

**

Näin koen Jumalan, ei ole Hänellä sukupuolta
vaan Hän totisesti on JUMALA.
ja eräänä päivänä näemme sen
Luojamme ihanan Rakkauden.

Taivaassa ei ole kyyneleitä!
Jumala kuivaa siellä ylhäällä kyyneleet.
Se aika minkä täällä alhaalla vietämme,
on täynnä kyyneleitä.

Mutta pian on tuleva aika, jolloin Jumala
on kutsuva meidät luokseen, sinne missä
ei ole tuskia, ei surua, ei sairautta
ei kuolemaa, siellä ei ole pimeyttä.

Näin valtava on ilo ja toivo
katse iankaikkisuuden näkökulmasta iankaikkisuuteen - katse kirkkauteen.


Eikä kaupunki tarvitse
valoksensa aurinkoa eikä kuuta;
sillä Jumalan KIRKKAUS valaisee sen
ja sen kynttilä on KARITSA.
Ilm.21:23

Halleluja!

Kysymys Jumalan sukupuolesta on arveluttava ja se on tullut esille gnostilaisena harhana kirkkoon. Naispappeuden läpiajajat ja homoseksualismia kannattavissa piireissä Jumalasta on tehty sukupuoleton ja jopa Raamatun antaman kuvan vastaisesti naissukupuolinen. Rooman kirkossa ja kreikkalaiskatolilaisissa on palvonnan kohteena Maria, Jumalan synnyttäjä, joka on astunut monessa Kristuksen sijaan. Ruotsalaiset ovat jo muuttaneet Pyhän Hengen sanamuodosta den helige Ande vaihtoehtoiseen sanamuotoon den heliga Anden. Tuollakin muutoksella kosiskellaan perimmäisenä ajatuksena alustavasti äitijumaluutta.

Torjun pseudodoksiana moiset hankkeet. Valitettavasti kaikenlainen Jumalan vastaisuus opissa lisääntyy.

Alpo Ahola