Täällä on lukemattomia viestejä siitä kuinka puolison seksihalut eivät natsaa omiin. Mistä se johtuu? Onko kellään viksuja ideoita?
Luulisi että edes suhteen alussa kumpikin haluaa suurinpiirtein saman verran seksiä, eihän koko yhteiselämän aloittamisessa olisi mitään järkeä. Mihin ne halut sitten katoavat?
Omasta kokemuksestani voin vain sanoa että vuosikausia kun sähelsin kaikenlaisten puoli-impojen miesten kanssa haluni olivat suuret kuin jyrsijällä, mutta kun tapasin itseäni halukkaamman miehen oma käyräni laski kuin hevosen häntä. Tuntuu jotenkin lannistavalta että vaikka kuinka halukkaaksi heittäytyisi, toinen pystyy haluamaan vieläkin enemmän. Ikäänkuin ruokkisi sammumatonta tulta. Sekin tuntuu häiritsevältä että koko ajan on kuin "metsästyksen kohteena", tuntuu ettei voi edes istua toisen viereen kun heti ollaan "kopeloimassa". Joutuu ikäänkuin pakenemaan, ja sitten kumppani syyttää kylmyydestä ja hellyyden puutteesta - kun ei vain uskalla olla hänen lähellään! (Ja ikinä ei ole oltu kahta viikkoa pidempään naida napsauttamatta, vaikkemme edes asu yhdessä arkisin.)
Myös masennus vie halut. Jos peilistä näkyy vain "kasa paskaa" ei siinä ensimmäiseksi tunne itseään haluttavaksi. Pelkää että mies haluaa vain "reiän ympärykset", eli panee kun panetuttaa, mutta ei varsinaisesti halua minua.
Omassa suhteessani voin vain aina vakuutella miehelle että kyllä sitä taas aikanaan haluttaa, ja niin haluttaakin. Kuinkahan moni joutuu jonkinlaiseen pattitilanteeseen, jossa puoliso kertakaikkiaan tympiintyy jatkuvaa vonkaamista kuullessaan? Kannattaisiko antaa puolison levähtää ja näyttää hänelle että TODELLA pystytään "pelkkään" läheisyyteen ilman tarvetta käydä käsiksi? - Tähän mieheni tosin toteaisi että hän aina pelkää että menettää minut jos vain jää odottelemaan mielenmuutoksiani...
Noh, näin meillä. Ja nunnaksi en ole koskaan vielä tosissani aikonut ryhtyä, sillä aikanaan aina himottaa kuitenkin, ja sitten mieheni saa elämänsä kyydit. Kun hän ei vain narisisi siinä välillä ja veisi halukkuuttani rasittavuudellaan!
Luulisi että edes suhteen alussa kumpikin haluaa suurinpiirtein saman verran seksiä, eihän koko yhteiselämän aloittamisessa olisi mitään järkeä. Mihin ne halut sitten katoavat?
Omasta kokemuksestani voin vain sanoa että vuosikausia kun sähelsin kaikenlaisten puoli-impojen miesten kanssa haluni olivat suuret kuin jyrsijällä, mutta kun tapasin itseäni halukkaamman miehen oma käyräni laski kuin hevosen häntä. Tuntuu jotenkin lannistavalta että vaikka kuinka halukkaaksi heittäytyisi, toinen pystyy haluamaan vieläkin enemmän. Ikäänkuin ruokkisi sammumatonta tulta. Sekin tuntuu häiritsevältä että koko ajan on kuin "metsästyksen kohteena", tuntuu ettei voi edes istua toisen viereen kun heti ollaan "kopeloimassa". Joutuu ikäänkuin pakenemaan, ja sitten kumppani syyttää kylmyydestä ja hellyyden puutteesta - kun ei vain uskalla olla hänen lähellään! (Ja ikinä ei ole oltu kahta viikkoa pidempään naida napsauttamatta, vaikkemme edes asu yhdessä arkisin.)
Myös masennus vie halut. Jos peilistä näkyy vain "kasa paskaa" ei siinä ensimmäiseksi tunne itseään haluttavaksi. Pelkää että mies haluaa vain "reiän ympärykset", eli panee kun panetuttaa, mutta ei varsinaisesti halua minua.
Omassa suhteessani voin vain aina vakuutella miehelle että kyllä sitä taas aikanaan haluttaa, ja niin haluttaakin. Kuinkahan moni joutuu jonkinlaiseen pattitilanteeseen, jossa puoliso kertakaikkiaan tympiintyy jatkuvaa vonkaamista kuullessaan? Kannattaisiko antaa puolison levähtää ja näyttää hänelle että TODELLA pystytään "pelkkään" läheisyyteen ilman tarvetta käydä käsiksi? - Tähän mieheni tosin toteaisi että hän aina pelkää että menettää minut jos vain jää odottelemaan mielenmuutoksiani...
Noh, näin meillä. Ja nunnaksi en ole koskaan vielä tosissani aikonut ryhtyä, sillä aikanaan aina himottaa kuitenkin, ja sitten mieheni saa elämänsä kyydit. Kun hän ei vain narisisi siinä välillä ja veisi halukkuuttani rasittavuudellaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä oli alussa että "aina kun tulee siihen tilaisuus", silloin kumpikin teki aloitteita. Mutta nyt minusta on tullut haluton ja koitan välttää seksiä mieheni kanssa kaikin tavoin. Yksi ongelma ainakin on se, etten ole saanut kertaakaan orgasmia vaikka olemme seurustelleet jo vuoden. Minua se ei haittaisi, mutta mies ottaa siitä niin paljon itseensä, etten pysty keskittymään koko seksiin enkä enää nauti/tunne oikeastaan mitään.. Toinen on se, että tunnen itseni joksikin pornohärveliksi, kun aina pitäisi vain sitä.. Miksei hän voi koskea minua ei-seksimielessä? Aina tisseissä kiinni kun katsotaan telkkuakin. Tämän uskalsin äskettäin kieltää häneltä, sillä se kävi jo sietämättömäksi, suorastaan kivuliaaksi! Ei tissit ole luotu jatkuvaan lirputteluun. Suurin osa ongelmista tuntuu olevan tätä "mies ei ymmärrä naista, eikä nainen miestä"- tyylisiä. Yleensä kyseessä on myös niin kipeä asia, ettei sitä edes haluta ottaa puheeksi, tai pelkää loukkaavansa toista/tulevansa loukatuksi itse.
Johtuukohan se että te ette halua siitä että teidän ukot on niin saatanan huonoja naimaan??? Jos et oo orkkua saanut kertaakaan vuoden aikana niin en yhtään ihmettele että sua ei haluta!!!
Suurin osa naisista ei saa orgasmia yhdynnässä, vaan sitä teeskennellään, ettäs tiedät!
saatte naiset haistaa paska teeskentelyjenne kanssa.
vähän negatiivinen otsikko mutta näin se on. meillä oli selibaattia 2 kuukautta aina rakastelukertojen välissä ja ei saanut koskea muutenkaan mitenkään fyysisesti naiseen, nyt on välit poikki väliaikaisesti. siinä rupeaa väkisinkin miettimään mikä on vikana ja rupeaa parhaalla tahdollakin haluamaan suhteesta irti kun sitä joutuu kestämään vuosikausia. vittuunnuin naisten tuohon ominaisuuteen kun tämä asia selvisi mistä juuri puhuit, mutta on monta muutakin ominaisuutta jotka ärsyttää. jos alotan vielä joskus uuden suhteen niin se on varma etten tee mitään sen eteen, saa nainen tehdä itse asiat niin menee parhain päin. voisivat naiset puhua tuollaisesta ongelmasta ennen kuin se paisuu niin älyttömiin mittasuhteisiin ettei sitä voi enää korjata, ja siinä syytetään miestä jälleen kerran suhteen hajoamisesta. että pistää vihaksi.