Minulla on sellainen tilanne, että olen tutustunut ihanaan mieheen ja luulen, että hänkin pitää minusta. Tapailemme ja olemme myös yhteydessä sähköpostilla. Mitä enemmän toisiamme tunnemme, sitä vähemmän hän pitää yhteyttä ns "turhaan". Eli jos ei tarvitse sopia tapaamisia tai muuta, hän ei juuri enää soita tms. Vielä kuukausi sitten hän otti minuun yhteyttä päivittäin. Kun tapaamme tai minä otan häneen yhteyden, hän on aivan ihana oma itsensä ja kaikki on todella hyvin.
Haluaisinkin kysyä, että meneekö tämä juttu nyt niin, että mies ei ymmärrä sitä, että minä tarvitsen myös sitä ns. turhaa? Eli vaikkei olisi mitään asiaa, on kiva että hän laittaa tekstarin tai soittaa ihan vain siksi, että tiedän hänen muistavan olemassaoloni. Nyt kun hän on ikäänkuin saanut minut "koukkuun", enää ei tarvitse "saalistaa"? Kyllä hän pyytää anteeksi, jos ei ole ollut yhteydessä moneen päivään ja minä toki sanon, että "ei se mitään", koska en halua nalkuttaa.
Tuntuu vain siltä, että onko hänen kiinnostuksensa hiipumassa? Mikään muu ei ole muuttunut kuin tämä soittelupuoli. Hän huomio minut edelleen samalla tavalla kuin ennenkin silloin kun tapaamme. Olenko siis turhaan huolissani tästä? Onko tämä ihan normaalia miehelle, näinkö se vain menee? Itse tykkään kovasti lähettää esim vaikka tekstarin päivällä tylsääkin tylsemmältä leunnolta ja kertoa, että hän on mielessäni. Etenkin jos tiedän, että hänkin sattuu istumaan luennolla, jossa on myös tylsää. Toivoisin vain joskus saavani itsekin tuollaisen viestin, se piristäisi päivääni todella todella paljon! Mutta onko sitä (miehen näkökulmasta) turha odotella? Vai pitäisikö hälytyskellojen jo soida?
Tiedän kyllä, että hänellä on valtava kiire ja hän joutuu juoksemaan koulun, työn ja harrastuksensa väliä toisinaan vähän liiankin lujaa tahtia, mutta itse ainakin ottaisin vaikka väkisin ajan lähettää sen tekstiviestin, vaikka olisi kuinka kiire. Viestin kirjoittaminen kun ei vie aikaa kuin hassun minuutin. Onko siis minun syytä tuntea, etten ole sen ajan arvoinen, vai näkevätkö miehet tämän(kin) asian täysin eri tavalla? Olkaa kilttejä ja auttakaa, tämä asia vaivaa minua todella paljon!
Haluaisinkin kysyä, että meneekö tämä juttu nyt niin, että mies ei ymmärrä sitä, että minä tarvitsen myös sitä ns. turhaa? Eli vaikkei olisi mitään asiaa, on kiva että hän laittaa tekstarin tai soittaa ihan vain siksi, että tiedän hänen muistavan olemassaoloni. Nyt kun hän on ikäänkuin saanut minut "koukkuun", enää ei tarvitse "saalistaa"? Kyllä hän pyytää anteeksi, jos ei ole ollut yhteydessä moneen päivään ja minä toki sanon, että "ei se mitään", koska en halua nalkuttaa.
Tuntuu vain siltä, että onko hänen kiinnostuksensa hiipumassa? Mikään muu ei ole muuttunut kuin tämä soittelupuoli. Hän huomio minut edelleen samalla tavalla kuin ennenkin silloin kun tapaamme. Olenko siis turhaan huolissani tästä? Onko tämä ihan normaalia miehelle, näinkö se vain menee? Itse tykkään kovasti lähettää esim vaikka tekstarin päivällä tylsääkin tylsemmältä leunnolta ja kertoa, että hän on mielessäni. Etenkin jos tiedän, että hänkin sattuu istumaan luennolla, jossa on myös tylsää. Toivoisin vain joskus saavani itsekin tuollaisen viestin, se piristäisi päivääni todella todella paljon! Mutta onko sitä (miehen näkökulmasta) turha odotella? Vai pitäisikö hälytyskellojen jo soida?
Tiedän kyllä, että hänellä on valtava kiire ja hän joutuu juoksemaan koulun, työn ja harrastuksensa väliä toisinaan vähän liiankin lujaa tahtia, mutta itse ainakin ottaisin vaikka väkisin ajan lähettää sen tekstiviestin, vaikka olisi kuinka kiire. Viestin kirjoittaminen kun ei vie aikaa kuin hassun minuutin. Onko siis minun syytä tuntea, etten ole sen ajan arvoinen, vai näkevätkö miehet tämän(kin) asian täysin eri tavalla? Olkaa kilttejä ja auttakaa, tämä asia vaivaa minua todella paljon!
Vastaukset 9
Vanhimmat
kyllä skitsoa kirjoitella itselleen ja lukuisilla eri kirjoitustyyleillä.
hä täällä on joku toinenkin meri.. eli mä en oo kirjottanu tätä .ton olen mikä on tuolla alempana. ÄLÄ KÄYTÄ SAMAA NIMIMERKKIÄ.KEKSI OMA!!!!!!
Joo, en ole kyllä kirjoitellut muita juttuja tänne pitkään aikaan. Ja anteeksi, että käytin samaa nimimerkkiä, huomasin vasta kun olin jo lähettänyt tekstin, että alla oli samalla nimellä. Se nyt tuli ensimmäisenä mieleen, kun se sattuu olemaan mun nimi :) Lupaan vaihtaa nimimerkkiä seuraavan kerran. :)
heh no ei se mitään:) sori jos vähä ärhentelin...
Ei se mitään, kaikki okei :)
...mutta tuo "saalistus- ja kyllästymisefekti" pohdituttaa minuakin... Lue kirjoitukseni tältä palstalta otsikolla "Miehen sanavarasto". Itse olen huomannut tuon "turhan yhteydenpidon" loppumisen ensi merkkinä siitä, että mies on aikeissa vetää jarrut päälle.
Toivon tietysti, ettei teidän tapauksessanne ole siitä kyse!
Tsemppiä siis!
Luin ketjun, mutta enpä silti saanut enempää selvää asiaan. Mutta kiva kuitenkin huomata, etten ole ainoa, joka miettii tätä asiaa:)
En minäkään ole ollut "vaikeasti tavoiteltava" vaan juurikin varovainen, sillä edellinen suhteeni ei ollut kovinkaan hyvä. Enkä missään nimessä ole yrittänyt viedä aikaa miehen harrastukselta, päinvastoin, olen parhaani mukaan kannustanut häntä siinä. Itse tykkään kovasti istua katsomossa ja olla ylpeä hänestä, joten en edes halua, että hän luopuu minun takiani siitä.
Ja kun muutama huono suhde on takana, niin merkit on silloin aika selvät, jos alkaa mennä huonosti ja mies haluaa pois suhteesta, mutta tässä tapauksessa minulla meni sormi suuhun. Hän kun on edelleen sitä kaikkea mitä aluksikin, nykyään vähän enemmänkin. Voimme puhua vaikeistakin asioista ja luotamme toisiimme. Hän on minulle todella kohtelias, tunnen oloni maailman ihanimmaksi ja kauneimmaksi naiseksi hänen seurassaan. Ainoa asia, joka on muuttunut on tämä yhteydenottojen tiheys. Siksi en osaa heti saman tien ajatella, että nyt ollaan lopun alussa, koska muuten hän kohtelee minua niin hyvin. Toivonkin, että hän näkee asian niin, että jos olen hänen mielessään, tiedän sen muutenkin eikä hänen tarvitse sitä erikseen ilmoittaa. Enkä halua ahdistaa häntä millään, joten en halua erikseen pyytää häntä olemaan enemmän yhteydessä. Mutta muiden kokemukset auttavat hahmottamaan tätäkin asiaa paljon, vaikka jokainen meistä on kuitenkin yksilö.
Niin ja me olemme hiukan nuorempia (hän 24, minä 22), joten toivon, ettei hän vain haluaisi elää vielä villiä nuoruuttaan ja olla sitoutumatta. Hän ei kyllä vaikuta siltä lainkaan, koska ei hän ennen minuakaan juuri ole "säätänyt". Luulisin, että hänkin haluaa jotain pysyvää. Hän tuntuu todella niin erilaiselta kuin aikaisemmat enkä haluaisi luopua hänestä. Luultavasti tarvitsen vain kärsivällisyyttä (tai toivottavasti tämä on vain sitä...)???
No sä olet nyt näemmä koukussa. Sussa ei ole mitään saalistettavaa enää. Miehellä on varmaan muutamia muitakin naisia joiden kanssa täytyy mailailla ja tekstailla samoissa merkeissä. Et ole ainoa. Sitten kun sillä on vielä muitakin kiireitä, niin eihän se jaksa miellyttää tyhmällä tekstarilla jotain pikkulutkaa.
Kiitos.