suhteet

on vikana? Samaa olen itsekin miettinyt, mutta yhtään sen "viisaammaksi" en ole tullut.
Kun näitä juttuja täällä lukee; joita itsekin pohtii ja tulee samalla tavalla samoihin johtopäätöksiin kuin toisetkin; ei se helpota sitä oloa kuitenkaan. Joku sanoo, että turha niitä on miettiä, että asiat menevät ja tapahtuvat sillä "omalla painollaan". Juu, sekin on totta; no ainakin joidenkin kohdalla. Mutta onko se loppujen lopuksi se, että vaadimme liikaa siltä toiselta ja itseltämme; ja jossain vaiheessa ei itsekään kohta tiedä, että mitä oikein haluaa vai haluaako yhtään mitään. Sillä ennenpitkää tulee jonkinlainen kyllästyminen; niin, ja sitten kun kyllästyy; eipä ole muutkaan ihmiset siinä vierellä kovin kiinnostuneita.
nainen42

Kun menee aikaa parikymmentä vuotta, niin silloin huomataan, että tämä suursinkkuuntuminen on 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun ajan kuva, ajan ilmiö. Aivan kuten 60-luvulla nuorison politisoituminen ja vasemmistoituminen oli sen ajan kuva. Syytä tähän tämän ajan nuorten aikuisten vaikeuksiin löytää pysyvä ihmissuhde on vaikea sanoa. Ehkä syyn pystyy näkemään sitten, kun tähän aikaan on saatu riittävästi etäisyyttä. Paljonpa se lohduttaa nykyisiä nuoria aikuisia.

Tähän ei päde yleistäminen, sillä kuitenkin se on vähemmistö, joka ei elä suhteessa. Ainakin satunnaisia ja lyhyitä suhteita on paljon, mutta myös niitä vuosiakin kestäviä, jopa loppuelämän kestäviä.

Minusta itsekkyys ja itsekeskeisyys ovat lisääntyneet yhteiskunnassa ja näen sen suoraan syynä siihen, ettei suhteet toimi tai niitä ei edes synny. Ihmisiltä odotetaan liikaa eikä ihmisten anneta olla sellaisia kuin he ovat. Ihmistä ei hyväksytä sellaisena kuin on, vaan pitää olla aina enenmmän ja enemmän.

Omassa suhteessani olen huomannut sen, että parhainta ja antoisinta tässä on se, että voimme olla toisillemme sellaisia kuin olemme. Ei tarvi olla joku yli-ihminen tai teeskennellä muuta kuin on. Saa olla sellaisena kuin on ja on yhtä rakastettava omana itsenään. Kun tuon asian oivaltaa suhteen molemmat osapuolet, on suhteella jo hyvät edellytykset kestää. Näin ainakin meillä.

jos tyyttyy siihen että kunhan nyt on joku jonka kanssa hengailla,kait tuolla ajatustavalla jokainen löytää halutessaan jonkun.Vaikeaksi homma menee siinä vaiheessa kun toivoo että se vastapuoli aiheuttais mukavaa pikku kutinaa vatsanpohjassa, tahatonta punastelua,sanoissa sekoamista ja muita vastaavia stressireaktioita.Tai toinen vaihtoehto on sit saada jollain ihmeen kupalla sen kaliiberin vastustaja kiinnostumaan itsestä että tietää ettei tosta voi enää omilla resursseilla paremmaksi pistää ja sit voi 'tyytyä' suosiolla kohtaloonsa ja lakata haikailemasta olemattomien perään.Kumpaakaan ei oo meikäläisen kohdalle sattunut jtn. tässä sitä hengaillaan 27 vuotiaana semialkoholisti-vanhanapoikana varmaan katkeraan ja pikaiseen (näillä elintavoilla) loppuun asti :)

Yks mun naispuolinen vanha koulukaveri on niin hyvä esimerkki tollasista tyhjänhaikailijoista: valittaa joka toinen päivä että panettaa,vituttaa kun ei oo ketään yms.yms.yms. paskaa ja sit kun sanon et mee vittu baariin tai yritä edes pikkasen tehdä itse asialle jtn. äläkä möllötä vaan kotona valittamassa kuin vanha mummo niin eihän sekään tietenkään passaa neidille,kait sen saatanan Bam Margeran (neidin mielestä maaiman sexyin mies) pitäis tulla hakemaan prinsessa kotoa.
Jeesus,jos kukaan ei kelpaa edes nussimiseen niin silloin ei pidä valittaa ainakaan puutetta.

Ihmiset eivät ole enää riippuvaisia toisistaan fyysisesti. Henkiinjääminen ei vaadi yhteistyötä ja selviäminen tulevasta talvesta onnistuu yksinkin.

Ihminen pyrkii täyttämään unelmiaan ja haaveitaan ja sitten jos todetaan ettei unelma täytykään niin on helppo lähteä etsimään uutta unelmien kohdetta.