Olen suunnittelemassa avioeron. Ja pelottaa hirveästi. Yritin jo kesällä jutella miehen kanssa tästä mutta se sitten yritti tehdä itsemurhaa ja puhui siitä paljon. Nyt se teeskentelee onnellista perhe-elämää ... ja voi sen illuusio varmaan olla niin että ollaan onnellisia. Teeskentelen minäkin niin ettei se taas menisi aivan sekaisin. Mutta sehän tarkoittaa sitä että minä taas voin huonosti. Tai itse asiassa on kauhea olo.
En haluaisi enää seksiä sen kanssa, sekin on teeskentelyä. Oksennan melkein ja itken kun se kuitenkin öisin herättää. Joskus jos olen uupunut en herää kuin vasta siihen että se on jo mun sisällä. Se taas tuntuu raiskaukselta.
Se sanoo rakastavansa minua ja sanoo että sen elämä loppuu jos erotaan. Mutten kuitenkaan kelpaa sellaisena kuin olen. Tätä en jaksa enää.
Itkettää vain kun on 3 yhteistä lasta. Ja eron seurauksena todennäköisesti on että mies aikoo tappa itsensä tai muuttaa kauas pois. Sanoi haluavansa ottaa pienimmän lapsen mukaansa. En ymmärrä. En vain ymmärrä. Omat voimat tuntuvat loppuvan. Olen taistellut jo puoli vuotta ja on ollut hyvin rankkoja aikoja varsinkin kesällä. Miten mä teen tämän???
En haluaisi enää seksiä sen kanssa, sekin on teeskentelyä. Oksennan melkein ja itken kun se kuitenkin öisin herättää. Joskus jos olen uupunut en herää kuin vasta siihen että se on jo mun sisällä. Se taas tuntuu raiskaukselta.
Se sanoo rakastavansa minua ja sanoo että sen elämä loppuu jos erotaan. Mutten kuitenkaan kelpaa sellaisena kuin olen. Tätä en jaksa enää.
Itkettää vain kun on 3 yhteistä lasta. Ja eron seurauksena todennäköisesti on että mies aikoo tappa itsensä tai muuttaa kauas pois. Sanoi haluavansa ottaa pienimmän lapsen mukaansa. En ymmärrä. En vain ymmärrä. Omat voimat tuntuvat loppuvan. Olen taistellut jo puoli vuotta ja on ollut hyvin rankkoja aikoja varsinkin kesällä. Miten mä teen tämän???
Vastaukset 9
Vanhimmat
ei ihminen joka oikeesti tekee itsemurhan kerro siitä etukäteen, poikkeuksiahan tietysti on. Mutta miehesi kiristää sinua tuolla, täys sikahan se on, mun mielestä. Ei sul mitään hätää oo, eikä saa lapsia, ei psyykkisesti sairas voi saada lapsia itselleen. Raukkamaista kiristystä, käyttää kaikkia keinoja ettet jättäs sitä.
Hei. Tutulta kuullostaa. Minun tilanteeni oli hyvin samankaltainen 1,5 v sitten. Lopulta päätin, etten anna kenenkään olla vastuussa omasta onnestani tai onnettomuudestani; eikä miehenikään voi laittaa minua vastuuseen omasta elämästään. Henkistä tasapainottomuutta, alkoholismia ja itsetuhoisuutta oli kuviossa meilläkin. Eropäätöksen lanseeraaminen pelotti, mutta hengissä ollaan kaikki.. Nyt myöhemmin mies on ottanut elämästänsä kiinni ja ryhdistäytynyt huomattavasti.
Suosittelen, että otat yhteyttä esim. kaupunkinne perheneuvontaan. Siellä voit käydä yksinkin, jos et puolisoasi mukaan saa. Itse koin sen suurena voimavarana juuri noina vaikeina hetkinä. Sain myös neuvoja, miten kertoa asiasta 3 vuotiaalle lapsellemme.
Voimi arkeesi. Rakenna tulevaisuutesi sellaiseksi että sinulla on hyvä ja turvallinen olo. Siten myös lapsesi voivat hyvin.
Meillä sama juttu mutta toisinpäin. Vaimo jäi kiinni pitkäaikaisesta suhteesta. Ja nyt hän rukoilee, etten jättäisi. Hänellä ei kuulemma olisi elämää minun jälkeen.
Hän on myös uhannut itsemurhalla useita kertoja.
Vaikea siinä on yöllä eteisessä päätellä, onko toinen tosissaan vai pelkkää uhoa.
Itsemurhahan vaikuttaa nykyisiin lähipiirin ihmisiin ja myös tuleviin sukupolviin. Niin ikävää kuin se onkin.
Toivon, että saat hyviä apuja tänne tulevista vastauksista.
Tämä jo lähti kerran keskellä yötä. Olin kaverin luona kylässä ja hän oli vahtimassa lapsia. Kun tulin kotiin oli vain kirje ovella että nyt hän ei enää rasita mua, vaan lähtee viimeiselle matkalleen. Oli jättänyt lapset yksin kotiin ja lähtenyt. Soitin heti 112 ja tarkistin lapset. Olivat kaikki kotona nukkumassa. Lähdin sitten lyhyelle etsimiskierrokselle, kävin katsomassa lapsia ja lähdin toiseen suuntaan. Sitten se tulikin vastaan tiellä. Soitin taas 112 että se tuli kotiin. Mutta just silloin se mun silmissä jo kuoli. En voi rakastaa sitä enää.
Se on emotionaalista kiristystä.
Sinä et todellakaan ole vastuussa siitä, ei liitossa olla sen vuoksi että toinen tekee muuten itsemurhan... Mulla oli samanlainen kiristäjä, eikä ole viläkään tappanut itseään vaikka yli vuosi sitten erottiin.
katso http://www.narsistienuhrientuki.info/keskustelu/, jos sieltä löytyisi samantapaisia kertomuksia.
sinulle.Pois sinun tuosta on päästävä.Eihän teillä kenelläkään ole asiat oikealla tolalla.Lapset kyllä
haistavat tilateen tulehtuneisuuden, saavat
vääristyneen käsityksen parisuhteesta.Tuhlaat elämääsi tuollaisen miehen kanssa.Mutta muista aina,että päätökset teet sinä itse ja sinä tiedät parhaiten teidän elämästä.Et ole vastuussa miehesi
ratkaisuista,vaikka se olisikin raukkamainen itsemurha.Seksi on meille annettu nautittavaksi ja ilmaisemaan rakkauden syvimpiä tunteita.Oikeus on kieltäytyä.
Meitä eronneita naisia on pilvin pimein,joten olen varma että pärjäät, jos päädyt sellaiseen ratkaisuun.Hae itsellesi ja hänelle ammattiapua.Se auttaa teitä kaikkia.
Rohkeutta ja voimia tehdä päätöksiä
... käytiin jo perheneuvonnassa ja siellähän se oli niin fiksun ja ymmärtäväinen... Mutta kun lähdettiin keskustelutuokion jälkeen kotiin se heti muuttui aivan toisenlaiseksi.
Kävin itsekin psykologilla, kun halusin saada omat asiani kuntoon. Yritin saada sitäkin hoitoon. Mutta sen lääkäri, jolla se oli käynyt ei ollut sitä mieltä että se tarvitsisi minkäänlaista hoitoa. Ei terapiaa eikä lääkkeitä. Lääkärilläkin se oli fiksu kuin mikä. Puhui kyllä avoimesti siitä että oli yrittänyt tehdä itsemurhan, mutta pystyi keskustelemaan asiasta hyvin järkevästi juuri silloin. Tietenkin. Joten mun mielestäni olen jo tehnyt kaiken mihin pystyn. Mä en sitä hoitoon saa. Enkä aio pysyä siellä ja itse joutua jatkuvasti terapiaan jotta jaksaisin elää tässä suhteessa.
Olen tehnyt kaikkeni jo. Ja vielä enemmän. Toivon vain että sain asiat hyvin järjestykseen eron aikana ja sen jälkeen. Olen päättänyt että tapahtuu sitten mikä vain miehelleni niin mä olen lasten tukena ja puhun niille avoimesti ilman että puhuisin pahaa niiden isästä. Ja näytän niille että olen aina läsnä ja että rakastan niitä tapahtui mikä tahansa. Kiitos kaikille että jaksatte mun kanssa keskustella näistä asioista. Pystyn näin näkemään omat asiani selkeämmin. :-)
Minulla ja vaimollani oli vuosia sitten helvetillinen kriisi, joka kesti noin kolme vuotta. Siinä uhkailtiin välillä ties millä. Kuitenkin jollain ihmeellä päätettiin yrittää ja nyt asiat ovat paremmin, paljon paremmin. Haettiin ammattiapua monta kertaa ja itsekin mietittiin mitä tehdä. Meillä tämä sysimusta kausi kesti todella kauan ja välillä ne asiat nousevat vieläkin pintaan... joten helppoa ei välttämättä tule olemaan sinullakaan. Eli.. kysymys on onko teillä halua parantaa rikkinäiset asiat vai ei ? Jos asioita ei haluta korjata, on tilanne erikoisen hankala. Jos taas molemmilla on vilpitön halu saada asiat kuntoon, mahdollisuudet ovat hyvät. Voimia ja viisautta Sinulle.
Muista ettet ole vastuussa toisten tekemistä. Vaikka miehesi kuinka uhkailisi satuttavansa itseään, sinun pitää elää elämäsi kuten itse koet oikeaksi ja itsellesi hyväksi. Hän tekee omat valintansa. Voimia.