Mitä oikein olette tehneet sormuksille eron jälkeen? Tuntuu ettei niitä oikein muistonakaan haluaisi säilyttää, eikä niitä oikein tuleville lapsillekaan voi perinnöksi jättää...
Sormukset
Riia
122277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Taita olla työpöydän laatikossa. Työhöni kun kuuluu riiisua ajoittain kaikki mahdollinen putoava pois, jäi se sormus aikoinaan pöytälaatikkoon pysyvästi.
tasan samasta aiheesta. Sieltä voi saada vinkkejä myös.
Annoin omani tyttärellemme rippilahjaksi. Säilyttäkkön muistona, käyttäköön tai tehköön mitä haluaa...
Alempana asiasta jo oli juttua ja useimmiten sitä taidettiin olla myymässä. Itselle ei tulisi mieleenkään sitä myydä vaikka se olisi huomattavastikkin arvokkaampi kuin on. Sormus tulee olemaan näkyvällä paikalla vihkikuvan edessä. Se on osa elettyä elämää ja tulee aina säilymään muistona.
..luovutin omani takaisin miehelleni ja hän omansa minulle. Sitten mies antoi minulla olleet sormukset tyttärellemme. Miehelläni ollee ovat minulla säilössä. Ehkä annan ne pojallemme hänen kasvaessaan.
olemassa olollaan millään tavalla. Sormukset ovat siellä, missä muutkin 'ns. entiset' arvotavarat. On vain puinen boxi, jossa ne lojuvat. Ovatpahan jonkinlainen pesämuna jälkikasvulle, jos sellaista joskus tarvitaan.
Mies veti sormuksen wc pöntöstä alas, itse säilytin sen sitä päivää varten että olen päässyt hänen ylitse kokonaan jolloin tarkoitus oli heittää se mereen ja siten vapautua menneestä.
Sattuikin niin että rakastuttiin uudestaan 4 kuukauden erossa olon jälkeen ja aloitimme kaiken alusta. Vuosi sen jälkeen ostettiin toiset kihlasormukset.
7 vuotta takana, kriisi kolkuttaa ovella, mutten anna periks, tästä selvitään!
Nätit timanttiset sormukset, miksei niitä voisi edelleen käyttää. Ei kukaan tiedä, mitä sormuksia ne ovat. Kaiverrukset tietysti voisi ehkä joskus poistattaa, mutta eivätpähän nekään sieltä sisäpuolelta mihinkään näy.
Minä vien sormukset kultasepänliikkeeseen ja otin vaihdossa itselleni kauniin timanttisen riipuksen tilalle. Käytän sitä päivittäin, sormuksia ei olisi tullut ikinä enää pidettyä...
...vein ja sille tielleen jäivät. Ei kyllä kovinkaan järkevä ratkaisu.
sormuksista teetin lapsillemme rannekorut. Aikoinaan äitini teetti minulle omistaan kaulakorun. Sekä ranne- että kaulakorut ovat samanlaisia, eli Bismarckia. Näin ne säilyvät lapsella muistona vanhempien avioliitosta.
€€€