Pohjanmaalla oli eräällä kirkkoherralla epileptinen poika jolta oli jo nuorena poistettu kivekset. Poikaa pidettiin lukittuna tornissa, mutta pyhäisin hän pääsi ales ja isänsä ollessa saarnaamassa näpelöi suvun vanhaa spinettiä jossa ei ollut mustia koskettimia lainkaan. Sieltä poika löysi kuin löysikin tritonuksen ja pian luritteli kokosävelasteikon tynkää f-g-a-h. Kerran pappilassa ryystettiin kermakahvia tassilta sokeripalat suussa, ja itse J. Sibelius oli kylässä. Sibelius kuuli pojan höpelöivän spinettiä ja huudahti: “Herre gud, tuosta minä teen kompositsioonin! Kyllä Aulikilta keuhko muljahtaa!” Kerrotaan että tästä saivat alkunsa 4. sinfonian alkutahdit.
Kirkkoherraa myöhemmin pöhötti muuan Helsingin Yliopiston teologisen tiedekunnan dekaani joka pohjoisessa käydessään naureskeli kuulleensa L. Madetojan 2. sinfonian kantaesityksen: “Siinä kuuluu selvästi lehmien ammunta laitumella.” Kirkkoherra tuhahti tähän: “Ei näillä lakeuksilla kuule punakaartilaiset lehmiä eikä muitakaan ammuskelleet.”
Mutta dekaani vain naureskeli partaansa ja kyseli miksi mollissa kulkevat virret tulevat spinetillä soitettuina juutalaissävyisiksi.
Kirkkoherra selitti ettei näillä ankeillla lakeuksilla ole varaa hommata täyttä klaviatuuria joten soinnut pitää purkaa dominantin sijasta muuta kautta, jolloin virteen tulee juutalainen sävy, joka on siis vain puutteellisen teknologian aiheuttama resoluutio eikä opillinen lipsahdus.
Tätä selitystä dekaani ei kyllä ymmärtänyt, naureskeli vain ja kertoi Helsingissä luennoillaan myöhemmin laestadiolaisuuteen taipuvaisten ihmisten juutalaisista resoluutioista Pohjanmaalla ja jopa Norjan puolella. Kyllä opiskelijoilla jäi jalka lattiaan sellaista kuullessa.
Myöhemmin ao. dekaanin muuan biseksuaalinen professoriystävä sai tiedekunnalta julkiset moitteet koska “öinen maine kevytkenkäisten naisten parissa Fenniassa ei sovi yhteen eksegetiikan professuurin kanssa.”
Klaustrofobiaan taipuva lihaksikas ja varteva dekaani vain naureskeli ja arveli, että Madetojalla oli tapana vetelehtiä nuottipaperin ja kynän kanssa laitumen reunalla transkriboimassa kantturoiden ääntelÿä. “On siinäkin tapa säveltää sinfoniota”, dekaani arveli.
Kirkkoherraa myöhemmin pöhötti muuan Helsingin Yliopiston teologisen tiedekunnan dekaani joka pohjoisessa käydessään naureskeli kuulleensa L. Madetojan 2. sinfonian kantaesityksen: “Siinä kuuluu selvästi lehmien ammunta laitumella.” Kirkkoherra tuhahti tähän: “Ei näillä lakeuksilla kuule punakaartilaiset lehmiä eikä muitakaan ammuskelleet.”
Mutta dekaani vain naureskeli partaansa ja kyseli miksi mollissa kulkevat virret tulevat spinetillä soitettuina juutalaissävyisiksi.
Kirkkoherra selitti ettei näillä ankeillla lakeuksilla ole varaa hommata täyttä klaviatuuria joten soinnut pitää purkaa dominantin sijasta muuta kautta, jolloin virteen tulee juutalainen sävy, joka on siis vain puutteellisen teknologian aiheuttama resoluutio eikä opillinen lipsahdus.
Tätä selitystä dekaani ei kyllä ymmärtänyt, naureskeli vain ja kertoi Helsingissä luennoillaan myöhemmin laestadiolaisuuteen taipuvaisten ihmisten juutalaisista resoluutioista Pohjanmaalla ja jopa Norjan puolella. Kyllä opiskelijoilla jäi jalka lattiaan sellaista kuullessa.
Myöhemmin ao. dekaanin muuan biseksuaalinen professoriystävä sai tiedekunnalta julkiset moitteet koska “öinen maine kevytkenkäisten naisten parissa Fenniassa ei sovi yhteen eksegetiikan professuurin kanssa.”
Klaustrofobiaan taipuva lihaksikas ja varteva dekaani vain naureskeli ja arveli, että Madetojalla oli tapana vetelehtiä nuottipaperin ja kynän kanssa laitumen reunalla transkriboimassa kantturoiden ääntelÿä. “On siinäkin tapa säveltää sinfoniota”, dekaani arveli.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.