Suvulle & ystäville kertominen

Jos sukulaiset haluavat puhua entisen kanssa, on pakko sanoa ettei enää asusta tätä tupaa.

Minulle oli selvää, että en etukäteen kerro ainakaan suvulle eroon muuttamisesta ja sen pidin. Kun kyseessä oli erittäin pitkän liiton (vihdoinkin) purkaminen, niin päättelin, että kukaan läheisistä sukulaista,(äiti,sisaret) ei saa siitä etukäteen tietää. Olisivat yrittäneet vaikuttaa mikä olisi tehnyt tilanteen liian "rasittavaksi".

Omat aikuiset lapset tiesivät ja tukivat päätöstäni sekä pari hyvää ystävää.
Kun olin muuttanut, ilmoitin vasta sitten ja senkin tein kirjeellä. Koin, että kirje on paras vaihtoehto ja niin olikin.Päätöstä ei ole tarvinnut katua ja erosta on nyt vuosia.

Mä en ole kertonu ollenkaan. Oon sanonu vaan et asutaan omissa asunnoissa, kun nykyinen on niin pieni, mutta yhdessä eletään, ja sormuksia pidän edelleen. Edes ystäväni ei tiedä. Olen heillekin sanonu, että ukko on välillä matka töissä.

On vähän ukon vaikee alkaa uuteen suhteeseen, kun vähän jarrutan. Naisystävät luulee edelleen et on naimisissa, kun soittelen ym käyn yllätys kylässä.
Sitten kun itse löydän miehen, voin löysätä ja luovuttaa, mutta en haluu jäädä ihan yksin. On kiva kun on edes joku mies tossa joka huoltaa autoa ym kodin asioita.

Heti kerroin ja kailotin kaikille, lähestulkoon vastaantulijoillekin.
Menihän kaikki samaan syssyyn, ei tarvinnut kärsiä kuin kerran.