Peer Güntin avoin kohukirje

Timo Nikki 02-11-2005,05:15

Aioin olla kohtelias ja antaa ajan kulua ennenkuin lähden purkamaan syitä mitkä aiheuttivat PG:n hajoamisen.

Viimeisen keikan jälkeen Erkinharju ilmoitti että aikoo varastaa Peer Günt nimen rekisteröimällä sen yksinomaan itselleen. Ja jos joku haluaa sitä jatkossa käyttää se maksaa - ja minulle erityisen paljon. Tästä syystä ja Plussa-lehdessä olleen jutun jälkeen en tunne enää tarvetta ollaa hiljaa.

Paljon on paskaa satanut niskaani sen jälkeen kun totesin ettei Peer Günt juttu mennyt niinkuin sen piti mennä. Vituttaa Teijojen valheet "yoko ono ongelmista" ja varsinkin miten lopettamisesta heille ja muille tämän konkkaronkan jäsenille kerrottiin. Todellista syytä lopettamiseen ei tietenkään voi heidän suustaan kuulla. Siihen ei taida heidän rohkeutensa riitä, muiden syyttelemiseen kyllä. Erkinharju on kyllä uskottava kertoessaan versioitaan asioiden kulusta, mutta ne jutut ei oikein kestä koossa, jos niitä rupeaa tarkemmin tarkastelemaan.

Miten juttu oikein meni?

Ystävien ja läheisten kannustamana päätin soittaa äijille keväällä 2002. Kerroin että olin valmis vielä yrittämään mikäli tietyt ehdot täytettäisiin. Edellinen keikkarupeama oli saanut mut jo vakavasti harkitsemaan homman lopettamista. Samasta syystä johon homma nyt kaatui. Pyysin nyt molemmilta lupausta että soittohommat hoidettaisiin aina skarppina ja koko touhu sillä asenteella että tätä voisi vetää rinta rottingilla vielä vanhana pappanakin eläkkeelle asti. Mikäli jommankumman vastaus olisi ollut vähänkin epämääräinen olisin käskenyt unohtaa koko homman. Erkinharju ehdotti jopa että pitäisikö pistää asiat oikein paperille niinkuin suuressa maailmassa on tapana. Sanoin luottavani heidän sanaansa, ja todella luotin. Sovittiin että syyskuussa lähdetään tien päälle. Irtisanoin itseni Kirkan hommista joissa olin ollut jo 6 vuotta, hyvä homma ja hienot työkaverit.

Syyskuussa kun ryhmärämä starttasi tienpäälle oli kaikilla kaikilla hyvä fillis, ja mulla hirveä luottamus että nyt aitaa kaatuu ja ladot sortuu. Pari kuukautta meni melkeinpä loistavasti, muutamaa notkahdusta lukuunottamatta. En oikein tiedä milloin juna lipesi raiteiltaan, mutta yhtäkkiä kun aloin kyselemään niiden skarppien keikkojen perään, Ilmoitti Erkinharju sopineensa Cowboysissa Sakari Kuosmasen kanssa että kaksi tuntia ennen keikkaa saa alkaa vetää viinaa. Ihmettelin, että milloin Sakari on Günttiin liittynyt. Historia alkoi toistaa itseään. Perjantaikeikat meni suurimmaksi osaksi hienosti, mutta lauantait oli melkoista lottoarvontaa, usein vain varanumerot oikein. Kun takahuoneessa ennen keikkaa krapulahumalainen rumpali mölysi että "vasyttää, vituttaa, lähdetään vittun täältä, ei huvita yhtään, missä se jallu on", oli aika toivoton olo. Yleisö tuskin montaakaan kertaa huomasi kun TransAmi poukkoili holtittomasti ojan pohjalla. Mutta lavalla ei soittamisen riemusta mulla ollut paljoa jäljellä. On todellä mahdotonta yrittää antaa soitossa kaikkensa, kun kaikki aika kuluu humalaisen soittajakaverin touhujen vahtimiseen. Välillä kysymyksessä oli basso, välillä rummut ja välillä molemmat.

Tällaisessa epävarmassa olotilassa jatkettiin ja välillä homma toimi, mutta kun railakkaita ylilyöntejä alkoi tulla liikaa, muistutin mitä oli sovittu ja sain mitä omituisempia vastauksia. Yleensä vastaus oli "joopajoo".

Yritin puhua äijille että homma ei nyt etene niinkuin oli suunniteltu. Erkin kanssa kävin Imatralla BigBandeillä pitkän keskustelun siitä miksi kännääminen ja työnteko ei onnistu samaan aikaan. Ja kerroin omista kokemuksistani, mitä etuja on kun hoitaa duunin skarppina ja kännihommat sitten kun on niiden aika. Luulin että hän olis ymmärtänyt jotain, mutta vähän ajan kuluttua mulle alettiin esitelmöimään miten "rokki ja viina tavallaan kuuluu yhteen niinku". Homma sai uuden käänteen, minusta oli tullut "tiukkapipoinen absolutisti-niuhottaja joka ei tajuu rokista mitään". Nyt mä aattelin että "joopajoo, kusessa ollaan".

Kun homma oli mennyt niin pikälle että roudarit joutuivat piilottelemaan takahuonejalluja, ettei veljekset päässeet liian ajoissa tankkaamaan ja kun sounditsekkejä peruttiin sen takia ettei Erkki vaan heräisi kun se oli viimein saatu päiväkänniltä nukkumaan, tiesin missä mennään ja takaisin kääntyminen ei todellakaan ole helppoa.

Viimeinen niitti oli kun ilmoitin veljeksille että teillä on viinan kanssa vakava ongelma. Silloin musta tuli orkesterille ongelma.
Tiesin mistä puhuin, olin itse ollut samassa jamassa vuosia aiemmin. (Nyt on helpompaa kun on itselleen ongelman myöntänyt.) Erkinharjun vastaus asiaan oli tyypillistä Ekiä,"mulla ei ole viinaongelmaa, en juo himassa, niinkuin ERÄÄT".
Kysyin että voidaanko hoitaa keikat teillä himassa?

On kummallista miten asia joka "normaalissa palveluammatissa" aiheuttaisi sairasloman ja hoitoon ohjauksen, tekee soittajasta uskottavamman rockjätkän ja ajatellaan että se kuuluu asiaan. Johonkin pisteeseen asti kuppihommat on ookoo, mutta kun ne aiheuttaa muille kanssaihmisille päänvaivaa ja ylimääräistä duunia on se perseestä.

Helmikuussa, ennen albumin ilmestymistä kysyin Salossa Erkinharjulta, mitä tehdä kun ei keikat enää meinaa onnistua dokaamatta. Erkki sanoi että hän voi yrittää vähentää juomistaan. Kysyin, mitä jos se ei onnistu, onko hän valmis hakemaan apua. Vastaus oli tiukka:" EN, MULLA EI OO VIINAN KAA MITÄÄN ONGELMAA".

Tässä vaiheessä en enää jaksanut taistella tuulimyllyjä vastaan ja päätin luovuttaa. Sauraavalla viikolla soitin Erkille, Kettulalle, roudausosastolle sekä keikkamyyjälle että elokuussa loppuu. Hannu Korhonen suostutteli jatkamaan lokakuun loppuun.

Erkinharju on antanut kaikkien ymmärtää että sai tiedon lopettamisesta jotenkin mukamas puskien kautta, ja paskat.... hän oli eka tai toka jolle ilmoitin HELMIKUUSSA. Mua pyydettiin pitämään asia pimennossa kaikilta lokakuuhun asti. Mutta kyllästyin kuuntelemaan äijien jupinoita epämääräisestä syksyllä alkavasta "keikkatauosta" ja kun Himos-lehden toimittaja kysyi mitkä ovat PG:n jatkosuunnitelmat, sanoin niinkuin asiat olivat. Musta on oikein kertoa myös yleisölle milloin vedetään viimeisiä keikkoja. Se on mun tapani kunnioittaa yleisöä.


Pidän törkeänä sitä että Erkki ja Kettula syyttävät vaimoani bändin hajoamisesta. Toisaalta, onhan makeeta tulla rinnastetuksi Lennoniin ja Onoon. Luulempa sen johtuvan siitä että heidän on pakko löytää syyllinen jostain muualta kuin peilistä. Heistä vaimoni on siihen oikein sopiva, kuljemmehan usein yhdessä myös keikoilla ja tein heidän mielestään väärin kun omistin hänelle levyn piisejä.

Luulen että vaimoni sattuu olemaan myös ainoa henkilö minun lisäkseni joka huolissaan sanoi Erkille ja Tzöötsille että heillä on luultavasti vakava ongelma viinan kanssa, monien muiden asiasta hyssytellessä. Teijoilla on koko ajan ollut kova hoppu saada huomio kääntymään pois todellisista ongelmista.

Peer Günt nimi tulee olemaan minulle aina tärkeä. Löysinhän sen meidän Fiatin hanskalokerosta, vettyneestä kukkakaupan esitteestä 1976. Kävi Erkinharjun varkausyrityksessä miten tahansa, tuskin tulen sitä nimeä enää käyttämään. Nyt ymmärrän että loanheitto olisi jatkossa varmaankin melkoista. Itse sen luultavasti kestäisin, mutta rinnallani olevia uusia soittajia kohtaan jatkuva vertailu ei olisi todellaankaan reilua.

Mulla oli vilpitön halu tehdä PG:stä bändi joka olis ollu monen soittajan esikuvana orkesterista joka ei koskaan lopettanu. Visio vanhoista harmaista ukkeleista vetämässä Fat Girlsiä ja Backseatia diggailevalle teineille ja niiden isoisille.

Kiitos teille kaikille näistä vuosista.

Timo Nikki