Olemme seurustelleet avomieheni kanssa reilut 2v. ja ongelmia jos jonkinmoisia on riittänyt.
Pahin kriisi meillä on nyt, varmaan enemmänkin minun puoleltani.
Kerrotaanpa hieman taustaa: Olemme asuneet lähes vuoden yhdessä, mieheni valehteli minulle ennen paljon joka sai tunteitani ja luottamustani latistumaan muita ongelmia, joista olemme selvinneet (tai vieneet ongelmia mukanamme) ja päättäneet yrittää vielä kerran.
Olen kai itse tullut sen tien päähän, jolloin pitää miettiä: Yrittääkö vielä kerran, vai luovuttaa?
Rehellistä puhetta: Minulla on ihana, ymmärtäväinen mies. Hän ei kuitenkaan täytä kaikkia toiveitani, mutten sitä kyllä haekaan. Jostain syystä tunteeni ovat lähes olemattomat häntä kohtaan. En totta puhuttuna kyllä tiedä, mitä loppujen lopuksi tunnen häntä kohtaan. Ystävyyttä, rakkautta? Mutta kun ajattelen menneisyyttä ja niitä ihania muistoja joita olemme saaneet jakaa, tulee erittäin hyvä, onnellinen ja haikeakin olo.
Me emme harrasta seksiä. Ei, emme yhtään. Viimeeksi ehkäpä.. 1kk-2kk sitten, sitä ennen ties milloin. Minä en vain halua, en ole missään vaiheessa ollut kovinkaan seksuaalinen ihminen, mutten sentään näin paha.
Mutta, olen fantasioinut hänen ystävästään (Kyllä vain, mahtaa kuulostaa typerältä) ja ne unelmat ja fantasiat kiihottavat minua.
Siinä sitä asiaa. Mikä minussa on vikana, mikä meissä on vikana? Olen yrittänyt tutkia itseäni ja tätä tilannetta, mutten ole löytänyt vastausta siihen enkä siihen, että miten tästä eteenpäin. Tällaista elämää en itselleni kuitenkaan halua.
Pahin kriisi meillä on nyt, varmaan enemmänkin minun puoleltani.
Kerrotaanpa hieman taustaa: Olemme asuneet lähes vuoden yhdessä, mieheni valehteli minulle ennen paljon joka sai tunteitani ja luottamustani latistumaan muita ongelmia, joista olemme selvinneet (tai vieneet ongelmia mukanamme) ja päättäneet yrittää vielä kerran.
Olen kai itse tullut sen tien päähän, jolloin pitää miettiä: Yrittääkö vielä kerran, vai luovuttaa?
Rehellistä puhetta: Minulla on ihana, ymmärtäväinen mies. Hän ei kuitenkaan täytä kaikkia toiveitani, mutten sitä kyllä haekaan. Jostain syystä tunteeni ovat lähes olemattomat häntä kohtaan. En totta puhuttuna kyllä tiedä, mitä loppujen lopuksi tunnen häntä kohtaan. Ystävyyttä, rakkautta? Mutta kun ajattelen menneisyyttä ja niitä ihania muistoja joita olemme saaneet jakaa, tulee erittäin hyvä, onnellinen ja haikeakin olo.
Me emme harrasta seksiä. Ei, emme yhtään. Viimeeksi ehkäpä.. 1kk-2kk sitten, sitä ennen ties milloin. Minä en vain halua, en ole missään vaiheessa ollut kovinkaan seksuaalinen ihminen, mutten sentään näin paha.
Mutta, olen fantasioinut hänen ystävästään (Kyllä vain, mahtaa kuulostaa typerältä) ja ne unelmat ja fantasiat kiihottavat minua.
Siinä sitä asiaa. Mikä minussa on vikana, mikä meissä on vikana? Olen yrittänyt tutkia itseäni ja tätä tilannetta, mutten ole löytänyt vastausta siihen enkä siihen, että miten tästä eteenpäin. Tällaista elämää en itselleni kuitenkaan halua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos olette olleet vasta noin vähän aikaa yhdessä ja on jo monia ongelmia niin eiköhän ole selvää että siitä ei tule mitään? Sinun pitäisi olla hetken yksin ja oppia itsestäsi ja siitä mikä on terve suhde.