Olin lumottu, otettu, näin satumaisia näkyjä, levitoin, olin pakahtua. Kuinka ihanan täyteläinen ja tummasointinen jousiklangi varsinkin hitaassa syvältä kouraisevassa osassa 1949-luvun levytyksessä 17-vuotiaan Schubertin B-duuri kvartetosta D 112 Busch-kvartetin tulkintana, onnen huumassa ja huumansa onnelassa kylpevässä osassa jousten korkeaveisuuta laulaen uuden motiivin noustessa kudoksesta esiin rikkaasti pulppuilevana lähteenä, kun ensin kirkkauteen kohettuna olin kuin sängystäni ylailmoihin hurmioituneena kohonnut, 4-kätisen sonaatin Grand Duo orkesterisovituksen yhä korkeammalle nousevaa finaalia kuunnellessani, huumaten vahvasti Brechtin kabaree-renkutuksen jälkeen Taanilan Sävelradiosta vaihdettuani kanavaa ylen tiimoilta Klassisen puolelle ja jaksettuani hereillä vielä odottaa nuo Beethovenin 16. kvarteton hirveät 30-luvun pakkopullataikinat alta poies, kunneka sentimentaalinen Mendelssohnin Bachtyylipastissi Capriccio palautti vihdoin maanpinnalle. Miten ylevöityykään sydämeni ajatellessani sinua Schubert!
Yön hekumalliset Schuberet-tuokiot
Kapellimestari
0206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.