Olen seurustellut puoli vuotta "etänä" poikaystäväni kanssa (välimatkaa tosin on vain 200 km). Näemme pari kolme kertaa kuussa. Alusta asti on ollut hyvin varma olo tämän meidän suhteemme onnistumisen suhteen ja olemme olleet hyvin rakastuneita. Mutta...
Mieltäni on alkanut askarruttaa yhteydenpitomme. Suhteen alkuaikoina häneltä saattoi tulla vaikka 10 viestiä päivässä, hän oli se innokkaampi osapuoli. Aina hän jaksoi muistuttaa miten ikävöi ja haluaa mua. Silloin harrastettiin myös "seksiviestejä" ja kirjoiteltiin pitkiä meilejä ja soitettiin pitkiä puheluita jne. Enää ei. :(
Nykyään tuntuu että minä olen aina se joka ottaa yhteyttä. Hän ei välttämättä aina vastaa viesteihin, mistä en pidä ollenkaan. Hän on kuitenkin tosi iloisen oloinen kun kuulee minusta, ja silloin harvoin kun laittaa viestejä, ne ovat todella ihania. Ja kun tavataan, meillä on aina todella mahtavaa ja nautimme toistemme seurasta, silloin hän on todella huomaavainen ja pitää minua hyvänä.
Olen miettinyt pitäisikö pitää vähän aikaa taukoa yhteydenotoissa ja katsoa joko herrasta alkaisi kuulua... ??
Meillä molemmilla tosin on vuorotyö ja hänellä vielä urheilu, joten kiire voi olla yksi syy hänen hiljaiseloonsa. Mutta eihän yhden viestin kirjoittamiseen niin paljon mene aikaa.. Pitäisiköhän olla huolissaan, ovatko hänen tunteensa viilenneet tai onko hän ahdistunut?
Itse olen aina ollut enemmän seuraihminen, hän taas viihtyy toisinaan myös omissa oloissaan. Ehkä siinäkin voisi olla syytä.
Pitäisi kai puhua miehen kanssa, mutta en haluaisi motkottaa turhasta ja ahdistaa häntä.
Mitä tekisin? Yhdestä alemmasta keskustelusta kävi ilmi, että muillakin on samantapaisia ongelmia...
Mieltäni on alkanut askarruttaa yhteydenpitomme. Suhteen alkuaikoina häneltä saattoi tulla vaikka 10 viestiä päivässä, hän oli se innokkaampi osapuoli. Aina hän jaksoi muistuttaa miten ikävöi ja haluaa mua. Silloin harrastettiin myös "seksiviestejä" ja kirjoiteltiin pitkiä meilejä ja soitettiin pitkiä puheluita jne. Enää ei. :(
Nykyään tuntuu että minä olen aina se joka ottaa yhteyttä. Hän ei välttämättä aina vastaa viesteihin, mistä en pidä ollenkaan. Hän on kuitenkin tosi iloisen oloinen kun kuulee minusta, ja silloin harvoin kun laittaa viestejä, ne ovat todella ihania. Ja kun tavataan, meillä on aina todella mahtavaa ja nautimme toistemme seurasta, silloin hän on todella huomaavainen ja pitää minua hyvänä.
Olen miettinyt pitäisikö pitää vähän aikaa taukoa yhteydenotoissa ja katsoa joko herrasta alkaisi kuulua... ??
Meillä molemmilla tosin on vuorotyö ja hänellä vielä urheilu, joten kiire voi olla yksi syy hänen hiljaiseloonsa. Mutta eihän yhden viestin kirjoittamiseen niin paljon mene aikaa.. Pitäisiköhän olla huolissaan, ovatko hänen tunteensa viilenneet tai onko hän ahdistunut?
Itse olen aina ollut enemmän seuraihminen, hän taas viihtyy toisinaan myös omissa oloissaan. Ehkä siinäkin voisi olla syytä.
Pitäisi kai puhua miehen kanssa, mutta en haluaisi motkottaa turhasta ja ahdistaa häntä.
Mitä tekisin? Yhdestä alemmasta keskustelusta kävi ilmi, että muillakin on samantapaisia ongelmia...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hän ei välttämättä aina vastaa viesteihin, mistä en pidä ollenkaan".
Joo ei toi todellakaan mitään kivaa ole,eikä piristä mieltäsi,tulee vain paska fiilis kun toinen ei näe vaivaa vastaa takaisin,kyllä aikaa AINA löytyy jos ikävöi toista **myös**
on ainakin mun mielipide.
Joo olen samaa mieltä siinä, että kyllä jos oikeesti ikävöi toista, niin aikaa löytyy vastata ainakin viesteihin.. Tilanteesi kuulosti aika tutulta, tosin itse olen ollut sen toisen tilanteessa.
Olen itse ainakin sen tyyppinen, että aluksi kiinnostaa, mutta sitten kun en näe toista usein, niin alan olla epävarma siitä, että olenko sittenkään enää kiinnostunut ja mietin jaksanko sittenkään kaukosuhdetta. jos ajattelen näin, niin en jaksa vastata välttämättä viesteihinkään aina. Vastatessani olen yleensä iloinen ja sitä mieltä, että suhdetta kannattaa jatkaa jne.. Kuitenkaan en ole aina täysin varma tunteistani, joten vastailen sen hetkisen fiiliksen mukaan....Aika epäselvää, toivottavasti ymmärsit idean :)
Eli jos hän ajattelee yhtään samalla tavalla kuten minä, voi hän olla epävarma, siitä mitä hän haluaa.. tai jotain sinnepäin..
Hän on löytänyt toisen naisen sieltä missä asuu. Onhan se helpompaa ja mukavampaa silleen. Tämä on vaan hänen tapansa näyttää, että kiinnostus suhun alkaa hiipuumaan toden teolla.
Mihin ihmeen feikkaukseen suhde oikein perustuu? Jos ei uskalla kysyä suoraan niin en minä kyllä ymmärrä missä asioissa sitten uskallatte olla rehellsesti toinen toisenne kanssa omine tunteinenne... =o
Varmaan aion häneltä kysyäkin, eihän tätä kestäkään muuten. Halusin vaan pohtia asiaa ensin itse ja kuulla ulkopuolisten mielipiteitä. Sehän on monesti kai tarkoitus keksustelupalstoilla...
Pohdiskelen vaan ylireagoinko taas, joskus mulla on ollut sellaisia taipumuksia ja varmaan olen pilannut aiempia suhteitani sillä. Ja nyt en todellakaan haluaisi pilata mitään!
Koko se aika kun ollaan yhdessä oltu, ollaan puhuttu vapaasti kaikesta. Nyt en vaan enää tiedä missä mennään...
Mun poikakaveri haluaa jutella joka päivä puhelimessa. Nähdään kerran kaks kuussa. Muuten ei viestitellä tai mailailla kun tosi harvoin. Minusta ei tarvitsisi joka päivä soitella. Itsestäni se kuullostaa niin tylsältä etten vielä ole ehdottanut miehelle että pari kertaa viikossa riittäisi.
Eli välitän hänestä niin paljon kuin on mahdollista ja kaikki on välillämme hyvin. Tapaamisemme ovat ihania. Kuitenkin minusta jostain syystä tuntuu ettei tarvitse joka päivä olla yhteydessä. Itselläni on aika paljon ohjelmaa ja tavallaan kun ollaan erossa niin voidaan keskittyä niihin omiin juttuihin.
Vaikea selittää, mutta siis ehkä sinunkin mies ajattelee kuten minä. Alussa halusin viestitellä ja jutella joka päivä, sitten se hiipui. Eli suhteessa ei ole mitään hätää, vain joku pieni näkemysero asiassa. Toisaalta jos sinulle on suhteen kannalta elintärkeää että olette useammin yhteydessä niin asiasta kannattaa jutella, ja muutenkin tietty jos se vaivaa sinua. Mutta mitään hätää ei tosiaan välttämättä teilläkään. : )
Olen seurustellut mieheni kanssa 3v. Meidän suhde alkoi kun hän oli intissä, muistan vielä selvästi ne ajat. Viestejä, ihania viestejä tuli aina kun niitä vähiten osatti odottaa. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Tosin nyt asumme samalla paikkakunnalla. Minä olen seuraihminen, hän suorastaan vaatii omaa hetkeään. Tiedän silti hänen tunteensa ja ne eivät ole muuttuneet alkuajoista miksikään, paitsi se "alkuhuuma" on hävinnyt, niinkuin käy kaikille. Jos mies on oikein ihastunut, niinkuin tässä sinun tapauksessasi varmasti on, hän yrittää kaikin keinoin saada huomiosi, olla hellä ja erityisesti rakastava. Kun mies on varma sinun tunteistasi, hän voi hieman "levähtää". Ei tarvitse niin agresiivisesti enää pitää omia puolia kun tietää että tyttö on oma. Muistan että pudotus pilvilinnoista oli aika kova. Enkö olekaan enää haluttava, onko sulla joku toinen, etkö rakastakaan enää mua?? Nää kysymykset mulla pyöri aikani päässä, kunnes hän minulle toisin todisti. Joten älä huoli turhia, olette varmasti edelleen hyvin rakastunut pari!!
Olen miettinyt pitäisikö pitää vähän aikaa taukoa yhteydenotoissa ja katsoa joko herrasta alkaisi kuulua... ??
no jos pystyt siihen?
Olisi kiva kuulla alkuperäinen, miten sinulla nyt meenee? oletteko vielä yhteyksissä?
Mulla taitaa mennä samaan suuntaa kuin sulla,mies tekee myös yhtäkkiä noin..ei soita ei viestitä mitään enää.
Olen kysynyt kyllä suoraan,mies haluaa kyllä jatkaa mutta, en ole kuullut toisesta pian melkein viikon enää yhtään mitään,noin se ei ole vielä ikinä tehnyt..
Aina se olen minä joka taas saa soittaa tai viestittää jotakin muuten ei kuulu mitään..
En enää ollenkaan tiedä missä mennään..
eihän tällaista yksipuollista hommaa jaksa tulee jo turhautunut olo..kyllä kaukosuhteet ovat perseestä,ainakin jos noin menee. :(