Minua on jo pitemmän aikaa vaivannut omat kaverisuhteeni. ALoitin nyt opiskelut uudella paikkakunnalla joten asia tuli enemmän ajankohtaiseksi. Oikeastaan ongelma on kaksiosainen. Suurin ongelma on että jostain syystä en saa hankittua hyviä kavereita, siis keiden kanssa olisin enemmänkin tekemisissä. Mitenkään omissa oloissa en pyöri vaan aina olen ollut mukana kun kaiken laista tapahtumaa on ollut ja koulussa aina menen juttelemaan kun vain kurssikavereita näen. Mitenkään yliujo en ole, enkä mikään aina esillä -tyyppi, ihan normaali rauhallinen ja tarvittaessa ihan rento ja hauska.
Silti jotenkin hyviä kavereita en ole saanut. Lähinnä vain moi ja mites menee -tyyppisiä.
Lisäksi hyvin harvoin minulle kukaan tulee juttelemaan jos yksin tulen jonkinlaiseen isompaan seuraan. Muutenkin uusien tuttujen kanssa seurustelu on täyttä tuskaa. Vain hyvin harvan henkilön kanssa minun ei ole tarvinnut huolehtia jutun kulusta, vaan yleensä oma energia menee täysin siihen että yritän keksiä jutun aihetta ja viedä keskustelua eteenpäin. Muuten tilanne olisi vain ikävää hiljaisuutta. Todella turhauttavaa kun itse joutuu koko ajan viemään juttua eteenpäin. Ja kun asia on aina sama kun esim. olen luennoilla ja vaikka baarissa kaverien seurassa.
Ja omaan piikkiin en voi laittaa ettei hyviä kaverisuhteita ole tullut. Monesti olen esim. pyytänyt kavereita mukaan tai muuten vain jutellut jos jossain käytäis jne. Turhauttavaa sekin että itse saa koko ajan kysellä, että tulisko se ja se mukaan tai että mitäs ootte suunntellu jne. Kertaakaan ei ole minulle soitettu tai kysytty josko lähtisin sinne ja tänne tai muuten vaan suunnitelmia.
Kaikki energia ei kuitenkaan riitä, kaverisuhteisiin ja jos minun seurani ei kelpaa niin minkäs sille sitten voi. Ihmettelen vain asiaa kun mitenkään en näe itseäni ikävänä tai epämiellyttävänä henkilönä.
Jos ollain olisi fiksuja mielipiteitä niin olen pelkkänä korvana =).
Silti jotenkin hyviä kavereita en ole saanut. Lähinnä vain moi ja mites menee -tyyppisiä.
Lisäksi hyvin harvoin minulle kukaan tulee juttelemaan jos yksin tulen jonkinlaiseen isompaan seuraan. Muutenkin uusien tuttujen kanssa seurustelu on täyttä tuskaa. Vain hyvin harvan henkilön kanssa minun ei ole tarvinnut huolehtia jutun kulusta, vaan yleensä oma energia menee täysin siihen että yritän keksiä jutun aihetta ja viedä keskustelua eteenpäin. Muuten tilanne olisi vain ikävää hiljaisuutta. Todella turhauttavaa kun itse joutuu koko ajan viemään juttua eteenpäin. Ja kun asia on aina sama kun esim. olen luennoilla ja vaikka baarissa kaverien seurassa.
Ja omaan piikkiin en voi laittaa ettei hyviä kaverisuhteita ole tullut. Monesti olen esim. pyytänyt kavereita mukaan tai muuten vain jutellut jos jossain käytäis jne. Turhauttavaa sekin että itse saa koko ajan kysellä, että tulisko se ja se mukaan tai että mitäs ootte suunntellu jne. Kertaakaan ei ole minulle soitettu tai kysytty josko lähtisin sinne ja tänne tai muuten vaan suunnitelmia.
Kaikki energia ei kuitenkaan riitä, kaverisuhteisiin ja jos minun seurani ei kelpaa niin minkäs sille sitten voi. Ihmettelen vain asiaa kun mitenkään en näe itseäni ikävänä tai epämiellyttävänä henkilönä.
Jos ollain olisi fiksuja mielipiteitä niin olen pelkkänä korvana =).
Vastaukset 4
Vanhimmat
mulla on aika samanlainen tilanne ..ei se nyt maailmaa kaada mutta häiritsee kumminkin välillä aika paljon. ja kummnikin ku uudelle paikkakunnalle muuttaneena olis kiva saada ees yks parempi kaveri...
sama juttu täällä, jonkinlaisia kaverisuhteita on mut ei kunnollisia. mäkää en tuntenu täältä ketään ku muutin tänne :/
Mulla on juuri aivan samanlainen ongelma. Oon itse tosi aktiivinen ja energinen ja haluan tutustua uusiin ihmisiin. Kyselen muita mukaan kaikkeen, mutta kukaan tosi harvoin pyytää minua. Tunnen itseni niin yksinäiseksi, kun kaipaan hirveästi seuraa, sellaista joka oikeasti olisi kiinnostunut minusta ja minun kanssa aikaa viettämään. Opiskelen täällä Vaasassa, jos joitakuita samanlaisen ongelman kanssa on täältäpäin, niin olisi kiva saada uusia ystäviä.
minullakin on..jotenkin en vaan saa minkäänlaista kontaktia opiskelukavereihini..Ryhmätöitä on kyllä yhdessä tehty, mutta siinäkin jutut ovat vaan keskittyneet työn tekemiseen...En todellakaan tiedä, mistä voisin vääntää jutun tynkää edes jonkun kanssa kun ensinnäkään en tunne ketään ja toiseksi minua vaivaa se, että luokassani on tullut ns. "pareja", siis sellaisia kaveri-kaveri-pareja, että aina tehdään kaikki yhdessä kaksin..Niin ei sellaiseenkaan kehtaa oikein väliin sitten mennä kun tietää että nämä ystävät tuntevat toisensa jo niin hyvin että voivat jutella jo sellaisia asioita, jotka eivät periaatteessa kuulu ulkopuolisille tai joista ulkopuolisen on vaikea ymmärtää jos ei edes tiedä esim. henkilöitä keistä puhutaan..Joskus olen jotakin sanonut, kun ollaan esimerkiksi istuttu tauolla samassa pöydässä, jotten vaikuttaisi ihan hiljaselta hissukalta, vaikka itse en ole pahemmin seuraan hakeutunutkaan..Sitäpaitsi ei minulla ole edes mitään sanottavaa kenellekään ja koulujutuistakaan en jaksaisi puhua kun niistä saan muutenkin jo ihan tarpeeksi...Välillä vähän tuntuu että kaikki pitävät minua ihan outona eivätkä edes halua tutustua minuun vaikka olen ihan normaali sinänsä..Kukaan ei esimerkiksi tule istumaan viereeni jos ei ole pakko eli jos siis tilaa ei ole muualla niin siinä tapauksessa vain..Mutta toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että mukavampi onkin istua kun on tilaa eikä olla niinkuin sillit sardiinissa..Mutta kurssikavereihini tutustuminen on kyllä vaikeampaa kuin osasin kuvitella..En tiedä vikako itsessäni vai siinä vain että kukaan ei halua tutustua minuún..