Olemme seurustelleet vajaan vuoden ja minusta meillä on mennyt aika mukavasti. Pari pitempää suhdetta minulla takana ja sen jälkeen pitempi "sinkku" aika. Hyvää ja vapaata miestä näin nelikymppisen naisen on näköjään vaikea löytää. Tähän mieheen ihastuin kuin teini hänen pienistä vioistaan huolimatta. Haluaisin muuttaa yhteen yms. Mies valittaa ettei nää tarpeeksi kavereitaan ja nykyisin myös työasiat vievät myös ravitolaan yms. Rakasta hän ei minua kuulemma eikä tiedä pystyykö koskaan ketään naista rakastamaankaan. Ollut joskus huonoja kokemuksia naisista. Tämä epävarmuus saa minut mustasukkaiseksi ja siitä syntyy riitoja. Minulla itsellä ei ole mitään mielenkiintoa lähteä ravintolaan ilman häntä vaikka kaverit houkutteleekin. Työ ja kaverit tuntuvat olevan paljon tärkeämpiä kuin minä. Onko samanlaisia kokemuksia? Kertokaa, tuhlaanko aikaani?
Kannattaako jatkaa jos mies ei rakasta?
villi tiikeri
61495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos mies sanoo jo nyt ettei rakasta niin se ei sitte rakasta. Voisitko sinä elää semmoisen miehen kanssa, tuskin.
Niin ihmissuhteet satuttaa mutta vaikea on löytää sopivaa kumppania. Nuorena kaikki oli jotenkin helpompaa. Mustasukkaisuus vaivaa meitä molempia. Haluaisin puhua ongelmistamme mutta hän pitää niitä turhina jankuttamisina. Täytyisi siis vaan ryhdistäytyä ja luottaa että se oikea löytyy jos löytyy... Ei vain enää jaksais etsiä eikä odottaa pätkääkään...
...
Olet neljänkymmenen, eli et siis mitenkään vanhus vielä, pitkään aikaan. Turha heittää pyyhettä kehään ja ajatella, että sama nyt ottaa sen minkä saa, kun on jo niin vanhakin..
Miksi ajatella noin ja sen vuoksi kitua huonossa suhteessa?
Ryhdistäydy vaan reippaasti ja ole vahva! Jos "rakastamattomuus" on suhteessa yhteinen sopimus, niin mikäs siinä. Mutta jos kyseessä on yksipuolinen tilanne josta toinen kärsii, niin en jaksa uskoa, että suhde voi tuolloin olla kovin toimiva millään osa-alueella.
Koeta jaksaa, kyllä sinä itse löydät itsellesi sopivat ratkaisut kun vähän tutkailet omaa elämääsi!!
...kannattako. No, jos mulle joku sanois, ettei mua tuu rakastamaan niin ei todellakan kannata. Ja vielä noi baarissa juoksut..Mitä ihmettä sä tuollaisella miehellä teet?
Onko ainoa onnen tuoja suhde, vaikka kuinka huono kun vaan on suhde??
En ymmärrä ketään joka ajattelee, että kun nyt "kelpaisi" edes jollekin (et kyllä näin sanonutkaan, mutta jotenkin paistoi läpi).
Löydä tasapaino itsestäsi niin se näkyy ulospäinkin. Ja vähän ylpeyttä, ystävä hyvä.
Kuulostaa oman elämäni toisinnolta. Tosin mies ei koskaan sanonut, ettei rakasta, ennen kuin lopuksi. Älä tuhlaa enään hetkeäkään. Ajattele nii, että on olemassa mies, jonka mielestä sinä olet todellinen Helmi. Jos et ole hänen mielestään ainutlaatuista, lopeta suhde.
Se ei ollut hetkellisesti helppoa lopettaa. Lohdutukseksi ikäsisareni voin kertoa, että elän nyt onnellisesti avoliitossa. Ja saan tuntea olevani todella rakastettu. Se vaati ensin sen, että uskalsin irroittautua huonosta suhteesta.
Olen nähnyt pari kertaa sattumalta tämän exän. Ja tunne oikeasta päätöksestä vahvistuu joka kerran.
Uskomattoman yksimielisiä ovat vastaukset.. Nimittäin ennen häntä tapasin aivan uskomattomia tyyppejä, laiskureita, melkein alholisoituneita.. tai yleensä tyyppejä joita en pitemmän päälle voinut sietää. Helppo oli lopettaa ja ajattelin aina että parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Tähän nykyiseen olen ihastunut jotenkin tosi kovasti. Hän on yrittäjä ja siksi työ vie miehen. Seurustelumme aikana hän on käynyt keskimäärin kerran kuussa ravintolassa(työjuttujen merkeissä). Ne vain keskittyi nyt loppu kesään tai syksyyn. Hän on horoskoopiltaan kauris ja minä kaksonen. Siinäkö syy suhteen kiemuroihin:)?
Hänellä työpäivät pitkiä ja olen siksi uhkaillut lopettamisella kun aluksi luulin ettei hän välitä pitää kiirettä poiskaan. Mutta nyt ymmärrän työn paljouden, ainakin aika hyvin. Hänen mielestään meillä on mennyt muuten mukavasti. Meillä samanlainen huumori ja muuten mukava olla yhdessä(kun on yhteistä aikaa).
Itse olen ajatellut tähän asti suhtestamme että jos hän ajan kanssa alkaa rakastamaan ja luottamaan minuun. Käsittääkseni häntä on joskus pahasti satutettu rakkausrintamalla. Niin kyllä minuakin tavallaan mutta kummasti sitä ollaan taas "rakastuttu" ja siksi kait tämä asia tuntuukin niin pahalta kun ei tiedä mitä tekisi.
Kiitoksia vastauksista, miettinyt olen niitä ja että olenko kertonut vain suhteen huonoista puolista. Ehkä siksi että tiedän itsekkin että varmaan helpompi olisi elää miehen kanssa joka rakastaa ja kunnioittaa yms. Nuorempana luulin että on helppo löytää hyvä suhde, (toimiva yms) ja olen ehkä vähän villi itsekkin. En voisi elää suhteessa jos en rakastaisi miestäni. Eroaisin heti tai vilkuilisin parempia ehdokkaita. Sitä kait pelkään nykyisen kumppani tekevän.