Tapailin erästä miestä puolisen vuotta. Kaikki sujui hyvin ja tunsin välillämme jotain sellaista, mitä en pitkään aikaan ketään miestä kohtaan ollut tuntenut. Tunne ei ollut yksipuolinen; sen tiedän ja havaitsin. Mies oli vielä se innokkaampi osapuoli meistä.
No, menin sitten kysymään mieheltä suhteemme laatua(seurustelemmeko vai ei), niin sain vastaukseksi, että hän välittää ja viihtyy seurassani, mutta ainakaan nyt ei pysty mihinkään vakavaan, sillä haluamme ehkä liian erilaisia asioita tulevaisuuden suhteen. Hänen täytyy kuulemma olla sataprosenttisesti varma, jotta voisi ryhtyä johonkin vakavampaan muuten tulee ahdistus. Tiedostan itsekin eromme ja itsekin niitä alkuvaiheessa pohdin, mutta ne eivät ole mahdottomia ratkaista.
Mies halusi pitää minut ystävänä ja koska välitän hänestä en halunnut poikkaista välejämme eli suostuin. Hirveän kauaa ei kuitenkaan mennyt, ennen kuin mies halusi että käyttäytyisimme kuten ennen, sillä hän ei osaa olla pelkkä "ystäväni", eikä haluakaan. Itselleni tuli heti mieleen se, että seksihän hän kaipaa ja kysyinkin sitä häneltä, mutta siihen sain kieltävän vastauksen. Uskoin sen ainakin silloin...
Nyt asiat ovat jatkuneet kuten ennen; näemme ja käyttäydymme kuten pari. Olenkin ymmälläni tästä tilanteesta, jos mies haluaisi pelkkää seksiä ja sen vuoksi pitää minut elämässään, niin mitä varten hän pitää minuun muuten yhteyttä ja teemme yhdessä kaikkea muutakin?
En tiedä, mitä tehdä. Lopettaako tämä "leikkiminen", ryhtyä ystäviksi, ja todeta, että olen vain välivaihe hänen elämässään kunnes tulee parempi/"oikea" eteen? Vai voiko olla mahdollista, että on kyseessä mies, jolla vain kestää päätös siitä, haluaako vakavaa naisen kanssa vai ei? Emme ole enää teinejä.
Kestää siis joillakin vain nämä asiat enemmän kuin toisilla vai "narutanko" itseäni niin kuvittelemalla? Uskoako miehen käyttäytymiseen enemmän kuin omiin pelkoihin siitä, että satutan itseni tällä tavalla? Olen kyllä nyt muuten onnellinen hänen kanssaan, mutta en halua olla kakkosvaihtoehto...
Kiitos avustanne; pienet tai suuremmat kommentit olisivat tervetulleita:)
No, menin sitten kysymään mieheltä suhteemme laatua(seurustelemmeko vai ei), niin sain vastaukseksi, että hän välittää ja viihtyy seurassani, mutta ainakaan nyt ei pysty mihinkään vakavaan, sillä haluamme ehkä liian erilaisia asioita tulevaisuuden suhteen. Hänen täytyy kuulemma olla sataprosenttisesti varma, jotta voisi ryhtyä johonkin vakavampaan muuten tulee ahdistus. Tiedostan itsekin eromme ja itsekin niitä alkuvaiheessa pohdin, mutta ne eivät ole mahdottomia ratkaista.
Mies halusi pitää minut ystävänä ja koska välitän hänestä en halunnut poikkaista välejämme eli suostuin. Hirveän kauaa ei kuitenkaan mennyt, ennen kuin mies halusi että käyttäytyisimme kuten ennen, sillä hän ei osaa olla pelkkä "ystäväni", eikä haluakaan. Itselleni tuli heti mieleen se, että seksihän hän kaipaa ja kysyinkin sitä häneltä, mutta siihen sain kieltävän vastauksen. Uskoin sen ainakin silloin...
Nyt asiat ovat jatkuneet kuten ennen; näemme ja käyttäydymme kuten pari. Olenkin ymmälläni tästä tilanteesta, jos mies haluaisi pelkkää seksiä ja sen vuoksi pitää minut elämässään, niin mitä varten hän pitää minuun muuten yhteyttä ja teemme yhdessä kaikkea muutakin?
En tiedä, mitä tehdä. Lopettaako tämä "leikkiminen", ryhtyä ystäviksi, ja todeta, että olen vain välivaihe hänen elämässään kunnes tulee parempi/"oikea" eteen? Vai voiko olla mahdollista, että on kyseessä mies, jolla vain kestää päätös siitä, haluaako vakavaa naisen kanssa vai ei? Emme ole enää teinejä.
Kestää siis joillakin vain nämä asiat enemmän kuin toisilla vai "narutanko" itseäni niin kuvittelemalla? Uskoako miehen käyttäytymiseen enemmän kuin omiin pelkoihin siitä, että satutan itseni tällä tavalla? Olen kyllä nyt muuten onnellinen hänen kanssaan, mutta en halua olla kakkosvaihtoehto...
Kiitos avustanne; pienet tai suuremmat kommentit olisivat tervetulleita:)
Vastaukset 10
Vanhimmat
ettei vaan sama mies ??!!
Oisko se vantaan huijari ???
Ikävää---
vantaan huijari on,en ole kuullut.Tietäs vaan varoa jos näille kulmille Suomea ilmestyy.
mikäli todella haluat suhteen tuon miehen kanssa, ainoa tapa on se että katkaiset kaiken yhteydenpidon häneen, silloin hän varmasti tietää mitä on menettänyt ja mitä haluaa, ystävyys ei onnistu jos toisen tunteet ovat syvempiä. Kuvittele että mies tulee eräänä päivänä silmät loisten luoksesi ja kertoo rakastuneensa (ei siis sinuun) mikäli joku kaverisi näin tekisi, olisit varmasti onnellinen hänen puolestaan, mutta miltä se hänen kanssaan tuntuisi?
puoli vuotta on pitkä aika, ja sinähän sait rehellisen vastauksen....usko vaan että liian monin on ollut tilanteessasi ja ei valitettavasti hyvältä kuulosta. Tuo näyttää olevan uusi trendi "FWB" eli friends with benefits...
Puoli vuotta on lyhyt aika jos sen jälkeen haluaisit jo kihloja, naimisiin ja lapsen tekoon. Miksi halusit tietää missä mennään? Muuten vain?
mieleen on se, että kyllä sisimmässäsi tiedät mikä tilanne on. Minulle tuli mieleen ensimmäisenä että mies vedättää sua ja sä suostut siihen. Ei siinä mitään jos sä vaan itse hyväksyt sen, mutta jos tunnet että olet hyväksikäytetty ja tunnet pienen piston sydämessäsi niin silloin ei kaikki ole hyvin.
Hyvää jatkoa sinulle, mitä sitten päätätkin tehdä.
Kiitos kommenteista!
Joku kysyi, miksi haluan tietää missä mennään..? Hyvä kysymys! Lähinnä sen vuoksi sitä kysyin, että jos ihmisen kanssa on tapaillut puolisen vuotta ja "juttu" on toiminut hyvin, on minusta jo aika alkaa pohtia siirtymistä seurusteluun, missä voi(huom.voi!!)olla lopputuloksena kihlaus, avioliitto ja lapset jne. En siis ketään "kosimassa" ole tässä vaiheessa, sillä en voisi tehdä itsekkään noin suuria päätöksiä näin pian.
Lähinnä nyt minua mietityttää se, että odotanko turhaan sitä, että mies voisi olla jonkin ajan kuluttua valmis vakavampaan kanssani, kun kerta sanoi, ettei tällä hetkellä vielä ole? Vai odotanko jotain sellaista, mitä ei koskaan tule tapahtumaan..?
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa, jolloin tämä suhteen "jarruttelija" olisi jonkin ajan kuluttua ollut valmis vakavampaan? Meitä joitakin kun tuo sitoutuminen ahdistaa enemmän kuin toisia. Vai onko käynyt niin, että asiat eivät ole siitä mihinkään muuttuneet?
riippuu tietysti ihmisestä, mutta toi että sanotaan ettei haluu mitään vakavampaa voi olla sitä, että ei ole rakastunut suhun. Eli heti ku tapaa unelmiensa naisen, on kyllä valmis sitoutumaan ja haluaa vakavampaa. Näin ainaki mun ystäväni kanssa hengannut mies toimi. Tämän nykyisensä kanssa (eli ei siis ystäväni)hän on jo ehtinyt naimisiinkin.
Valitettavasti siis saatat nyt toiveajatella, että mies olisi vain väliaikaisesti sitoutumiskyvytön sinuun. Varsinkin kun pysyt hänen saatavillaan, hänellä ei ole mitään syytä tarkistaa asennettaan. Ja hän olettaa asian olevan ok sinullekin, koska olette puhuneet asiasta ja sinä olet osoittanut myös hyväksyväsi tämän kaveruuden, jossa hän hyväksikäyttää sinua.
Jos uskallat luopua hänestä, voit saada hänet takaisin. Jos et uskalla luopua, luultavasti menetät hänet joka tapauksessa.
me olimme jo seurusteluvaiheessa. Parin vuoden seurustelun jälkeen aloitin pikku hiljaa spelukoinnin yhteisistä tulevaisuudensuunnitelmista, vakavassa meielessä siis. Eli on yhtä kuin lapset. Avioliitto mua ei kiinnosta niinkään, avioon mun ei ole pakko päästä. Kävi ilmi, että mies ei halunnut tulevaisuutta minun kanssani. Se oli shokki, koska meillä synkkasi loistavasti ja rakastimme toisiamme. tiedän, että tunne oli molemminpuolinen. Hän oli epävarma. Pidimme taukoa miehen toivomuksesta. Palasimme yhteen puolen vuoden päästä, kun minä tapaisin mukavan miehen ja exäni halusikin minut yllättäen takaisin. Puoli vuotta meni ja erosimme, koska miehellä ei ollut mitään uutta sanottavaa ja mielipidettä jatkosta. Halusi vaan jatkaa tapailua "niinkuin tähänkin asti". Mä olen 30-vuotias nainen (mies kolme vuotta vanhempi) ja tajusin mikä on leikin nimi. Mä olin ilmeisesti siinä sivussa se ihminen, ketä se halusi pitää kunnes löytää itselleen "sen oikean". Kyllä sille seksi kelpasi, niinkuin tietysti mullekin, mutta kyllä se jonkun sortin hyväksikäyttöä oli, vaikka mies ei sitä ikinä myönnä eikä vältämättä edes näe asiaa omalta kannaltaan niin. "Voihan kaveritkin harrastaa seksiä", se joskus sanoi. Se loukkasi mua aivan mielettömästi, koska mun tunteet häntä kohtaan olivat niin vahvat.
Ehdotan, että mietit tarkkaan tilannettasi ja teet miehelle selväksi mitä sinä haluat. Jos ette halua samoja asioita tai mies on edelleen epävarma ylipäätään kaikesta, mieti kannattaako sinun uhrata elämääsi tämän miehen vuoksi. Jatkuva epävarmuus suhteessa ei ole onnen tai terveyden merkki.
Kyllä varmasti monet miehet ovat sitoutumiskammoisia, miksei naisetkin. Mutta seurustelun aloittaminen puolen vuoden tuntemisen ja tutustumisen jälkeen on mun mielestä jo ihan selvää pässinlihaa. Vastauksen pitäisi olla myöntävä, jos mies sinusta todella välittää.
Miksei naiset ikinä KUUNTELE mitä mies sanoo?
onko teillä naisilla korvia ollenkaan?
aina vaan aloitatte analysoida ja vääntää asiat ihan toisin eli " se on sitoutumiskammoinen'vaikka mies sanoo suoraan" mä en halua kanssasi vakavampaa VAIKKA meillä synkkaa,nautitaan nyt tästä ja katsotaan miten menee??" esimerkiksi siis! mutta nainen alkaa pohtia ja pohtia vaikka kaiken parasta olisi vain nauttia elämästä tämän miehen kanssa niin kauan kuin se kestää! (jos pystyt siihen) tiedäthän jo TOTUUDEN? eli mitä se susta haluaa? ja jos tykkäät olla ja viettää sen kanssa aikaa ja ihania hetkiä niin nauti niistä!
Vanhana keinutuolissa voit sitten muistella niitä ihania juttuja mitä olet SAANUT kokea!
Elämä on liian lyhyt pohtia päänsä puhki!
Ottakaa rennossti nauttikaa ihanista hetkistä kyllä se oikea veikko tulee sitten sunkin nokan eteen sitten joskus!nauti niin kauan tästä teidän ihanista hetkistä!
( on mun mielipide!)
Juuri noin ajattelen minäkin. Ja onhan puoli vuotta melkoisen tiivistäkin seurustelua jo sellainen aika, että luulisi pystyvän päättämään, onko suhteella tulevaisuutta...
On miehiä (kai naisiakin), jotka käyttävät helposti saatavilla olevaa ihmistä hyväkseen. Vähän romantiikkaa ja kauniita sanoja väliin, jotta toinen pysyy edes jonkinverran tyytyväisenä. Toi on mielestäni julmaa leikkiä toisen tunteilla. Jos toinen selvästi (kuten aloittaja) haluaa tietää, millaiset voisivat olla edellytykset suhteen vakavammaksi muuttumisella, olisi tuon miehen reilusti vastattava, mitä ajattelee. No, toisaalta hän taisikin niin tehdä. Nainen kuitenkin elättelee toiveita, myöntämättä itselleen, että turhaan!?
Tulee aivan DrPhilin tv-ohjelmat mieleen. Usein ummistamme silmämme tosiasioilta. Kaikkein parasta olisi repäistä itsensä irti suhteesta, joka ei anna tyydytystä ja sitä mitä toivomme.
Samalla kun roikumme "hyväksikäyttösuhteessamme", ohitsemme voi kulkea se ihana mies/nainen, jonka kanssa olemme luodut toisillemme.... Siinäpä ajattelemisen aihetta!
Aloittajalle ja kaikille onnea !!