Vielä reilu 2 vuotta sitten olin maailman onnellisin nainen, olin! Oli ihana mies, syntyi lapsi ja elämä muutenkin mallillaan. sitten kaikki muuttui, mies muuttui. Yhtäkkiä kaikki muu oli tärkeämpää, kaverit vei suurimman osan vapaa ajasta ja meille aikaa ei enää ollut. Se hiipi hiljalleen, kuin salaa. ensin päivä silloin tällöin, sitten kaksi, kolme ja neljä.. Vapaat alkoivat mennä miehen juodessa, ei kotona, mutta muualla. Ei ilmotellut itsestään ja mikä pahinta, hänestä siinä ei ollut mitään pahaa. rahat menee viinaan ja varmaan myös niihin naisiin, luottamusta ei ole, ei ole ollut pitkään aikaan. Nyt olen päättänyt lähteä, lapsikin kärsii jo, kun ihmettelee, missä isi aina on. Mutta ei ole helppoa, lapsen takia olen elämääni kestänyt, mutta nyt ymmärtänyt itsellänikin sellaiseen olevan oikeus. Haluaisin vain yhtenä päivänä herätä ja tuntea edes hetken olevani tärkeä, olevani onnellinen ja haluaisin edes hetken tuntea itseni ihmiseksi ja naiseksi.
kuningas alkoholi
Nimetön
5907
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
siinä näkee taas kun kunnon jätkät ei kelpaa ja sitten itketään kun ensin valitaan renttu!
Hän kertoi, että mies MUUTTUI! Ei siis ollut renttu alussa. Ja mä uskon tätä naista koska oma ex muuttui kanssa toisen lapsen syntymän jälkeen ja juominen ja väkivalta alkoivat ja lisääntyivät rajusti ja nopeasti.
Jotkut miehet eivät vissiin kestä vastuuta ja arkea. Kun lapsi syntyy, mies ei olekaan naisen ainoa huomion kohde ja sehän ei passaa ollenkaan.
Ap;lle sanoisin, että lähde hyvällä omallatunnolla. Mä lähdin kun olin noin 2-v katsellut ryyppäämistä ja ottanut turpaani monta kertaa. 6-v oltiin aviossa.
Lapsista tuli tasapainoisia ja nyt olen jo mummi.
Mies on edelleenkin auttamaton juoppo ja lapset ovat kiittäneet kun en antanut hänen pilata heidän koko elämäänsä. Parhaansa äijä siinä teki eronkin jälkeen, mutta jossain vaiheessa lapset lakkasivat käymästä hänen luonaan.
Nyt kun äijästä on tullut vaari, lapset ovat päästäneet hänet pikkusia katsomaan, mutta ristiäisetkin jäi ukolta väliin, samoin kun tyttären häät kun oli "sitä parempaa tekemistä", ilmoitti oikeen etukäteen, ettei kerkiä kun juo.
Että semmosta.
On se lohduttavaa kuulla, että ei ole yksin, vaikka tälläistä ei toivo edes pahimmalle vihamiehelleen.. Täältä suosta on vaan noustava ja koska lapseni on ainakin mulle elämäni tärkein asia, on vaan lähdettävä. Se että pieni lapsi kokee, että isi ei tule kotiin, koska on ollut tuhma, kertoo jotain siitä, mitä voi 4 vuotiaan lapsen päässä pyöriä. Ja sitä tuskaa ja kärsimystä ja pelkoa en lapselleni tahdo!
Semmosta se on kun arki tulee elämään. Mies ei jaksa enää pistää tikkua ristiin, kun on saanut sut metsästettyä, niin uutta vaan kehiin. Siitä vaan pakkaat kimpsusi ja vaihdat maisemia.
itse juopon kanssa eläneenä tiedän millaiset ovat tuntemuksesi. Kerää kimpsus ja kampsus ja lähde pois, vähän aikaan on orpo olo, mutta sitten se helpottaa. Olet nuori, kohdallesi tulee varmaan vielä jossain vaiheessa kunnon mieskin. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!