Kuinka moni on jättänyt au pair- vuoden kesken? Tuliko epäonnistunut tunne?
Itsellä mies Suomessa ja tuntuu että mitä järkeä olla erillään koko ajan ja laskea viikkoja milloin taas näkee. Ei tunnu enää oikein mieluisalta. Nyt on nähty mitä tämä on ja itse kahden tulen välissä.
Kokemuksia?
Itsellä mies Suomessa ja tuntuu että mitä järkeä olla erillään koko ajan ja laskea viikkoja milloin taas näkee. Ei tunnu enää oikein mieluisalta. Nyt on nähty mitä tämä on ja itse kahden tulen välissä.
Kokemuksia?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itse jätin vuoteni kesken, lähinnä au pair aikaisen perheeni takia.
En loppujen lopuksi viihtynyt perheessä ollenkaan, ja tunsin olevani lähinnä siivooja/sisäkkö kuin lastenhoitaja.
Vaikka vaihtehtona olisi ollut perheen vaihtaminen, katsoin paremmaksi lähteä kotiin, sillä koti-ikäväkin oli todella suuri, enkä nähnyt mitään järkeä perheen vaihdossa.
Näin jälkeenpäin olen asiaa pari kertaa katunut, että olisiko sittenkin pitänyt jäädä... Mutta silloin en olisi tavannut nykyistä kultaani! Eli jokaisella pilvellä on todellakin hopeareunuksensa :)
Minäkin jätin kesken. En viihtynyt, joten miksi sitä itseään kiusaamaan. Itse vaihdoin paikan päällä työpaikkaa ja jäin pidemmäksi aikaa (siis muihin kuin au pair-hommiin). Olen erittäin onnellinen että tein niin, enkä todellakaan missään vaiheessa tuntenut epäonnistuneeni. Pikemminkin olen ylpeä siitä että uskalsin tehdä mitä oikeasti halusin.
Sulle tsemppiä, mihin ikinä päädytkin!
jättämään vuoteni kesken koska sairastuin vakavasti.:(
harmittaa mutta jos vain siaraus helpottaa, lähden tammikuussa taas maailmalle.:)
Sen siita saa kun seikkailee Epygtissa. Ameebat menee housuun. Toivottavasti oot jo kunnossa.
puhutaan niin egyptillä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa!
Samaistuin viestiisi niin, etten voi edes uskoa etta loysin aihetta kasittelevan jutun.. NIMITTAIN itse taalla USAssa olen ja harkinnassa on vakavasti kotiin paluu. Minun tapauksessani suomeen vetaa poikaystava seka sisko, joka saa esikoisensa maaliskuussa... Pista mailiosotteesi viestin kylkeen jos haluat vaihtaa ajatuksia... OLIS HYVA HOMMA :)
[email protected]
Laitahan mailia niin jos sais jotain tolkkua asiaan!
Ma olen kanssa samassa tilanteessa. En viihdy paikassa vaikka perhe on aivan loistava. Se, etta oon vahan jamahtanyt kotiin on mun mielesta perheelle vaarin ja itteani painaa koti-ikava, joka on ihan jarkyttava!! Ajan tuhlaustahan taa aika taalla nyt on, mutta kaikki suunnitellut perustelut ja tallaset jaa vaan kurkkuun kun koitan saada sanotuksi jotain au pair-perheelleni. Haluun tosi paljon takas kotiin, mutta luulen etta mulle tulis tosi epaonnistunut olo ja kauheet tunnontuskat!! Oon ihan masentunut muutenkin. Vahan pelkurifiilarit, mut eiks teilla sitten ole tallaisia pelkoja?!
...on joku toinen ovi suljettava...
Au Pair -kaverini taalla ovat sanoneet, etta tuntisivat itsensa epaonnistuneiksi ja katuisivat ja plapla. En kuitenkaan itse ajattele sita niin, tai olen ajatellut.. mutta olen ajatellut myos etta enemman tulen katumaan jos en nae kummityttoni syntymaa tai pahimmassa tapauksessa taman loppuvuoden aikana menettaisin syysta tai toisesta poikaystavani - tuskin kuitenkaan, olen vahan murehtija tyyppia..
Kuitenkin olen nahnyt taman jo (puoli vuotta), ja itseani mina tassa vain petan (ja isantaperhettani) jos taalla kituutan ja itseani kiusaan. Minulla on aivan mahtava isantaperhe ja tiedan etta tulee olemaan niiiiiiiiin vaikeata nostaa kissa poydalle ja kertoa suunnitelmista.. Missa pain maailmaa olette aupaireina? - itse olen USAssa.
Ma olen Belgiassa. Olenhan makin sellainen murehtijatyyppi, muuten ma olisin ollut kotona jo aikapaivia sitten. Kaikki kaverit kaskee takas kotiin, mutta ei vaan pysty sanoo perheelle taalla etta "joo tanks, oli kivaa ja kiitos tasta mut ma voisin nyt lahtee vegeen taalta.." Olen kylla jo muutaman paivan keraillyt voimia ja sillai ihan sita varte etta saan edes jotain sanottua! Tarttis varmaan vaan vetaa paa tayteen ja menna parkuu noille porukoille. Ei vaineskaa, se nyt olis mita luultavimmin kaikkeista huonoin vaihtoehto =D Mutta ei sita ihan kesken ruokailunkaan viittis mitaan heittaa..
Mäkin lopetan tavallaan kesken. Puoli vuotta ehdin olla kuitenkin. Viihdyn perheessä jne, haluan vain oppia yhtä toistakin kieltä eri maassa. Tämäkin on tosi kiva maa omalla tavallaan, mutta uskon viihtyväni paremmin muualla. Mulla yo-kirjoitukset edessä vielä, se tärkeänä syynä. On hyvä joka tapauksessa, että vuodessa olen tän jälkeen oppinut kahta eri kieltä tosi paljon!!
Kerroin perheelle aikeestani lopettaa. Siitä on nyt ehkä 3 viikkoa aikaa. Pettyivät tosi paljon, ja itselleni oli aivan hirveä kynnys kertoa asiasta, mutta lopulta sain sen sanottua itku kurkussa. Vaikka vika ei ole perheessä, tai työssä, eikä mulla ole niin kamala koti-ikävä, että sen takia, mutta mä haluan vaihtaa maata.
Toki mä kadun hieman sitä, etten alun perin mennyt siihen toiseen maahan, mutta toisaalta.. mä en saanut silloin siitä toisesta maasta perhettä, eikä tää SILTIKÄÄN hukkaan mene. Mulla on ollut täällä huippua, oon saanut uusia kavereita mm. suomalaisia ja ulkomaalaisia au paireja, ym. Oon nähnyt erilaisia paikkoja, 6 kk:n aikana käyn ainakin neljässä eri maassa, olen todella nauttinut. Perheestäkin on tullut jollain tavalla läheinen (vaikka sopeutuminen otti aikansa, on tää perhe niin erilainen kuin mun oma). Lapset on tosi rakkaita mulle jo.
Mutta joskus on tehtävä vaikeita valintoja. Mä laitan kuitenkin oman tulevaisuuteni ja ne yo-kirjoitukset muun edelle. Helppoa ei tule lähtö olemaan. Ehkä mulla jää myös ikävä tänne. En tiedä vielä.
Musta sä olet puolittain rikollisesti toiminut kun lupaat tulla ensin vuodeksi, ja sitten päätät "kielisyistä" ja että "näkis hiukan enemmän maailmaa" jättää perheen jonne olet juuri kotiutunut. Lapset ovat juuri tottuneet sinuun,vanhemmat myöskin. Ja he takuulla ovat ottaneet sinut "minimi vuosi"-periaatteella. Musta tollanen oman napansa ajattelu on raivostuttavaa.
En tieda kenelle ko. viesti oli osoitettu, mutta minun tilanteessani tilanne ei ole helppo lainkaan. Turha kenenkaan luulla etta se olisi helppoa kertoa tuntemuksistaan...
Mina olen miettinyt pitkat tovit etta lahteako vai jaadakko LASTEN takia.. mutta ei sita vaan voi itseaan pettaa.. ja viela hurjemmalta tuntuu ajatella etta sinisilmaisena jatkaisin vuottani kenenkaan tietamatta ajatuksistani...
Tanaan kuitenkin asia tulee esille - ihan varmasti, saa nahda sitten miten kay..
ihan oikein, miten kavi? ma kerroin kanssa eilen illalla haluavani kotiin. olen nyt kuitenkin ihan jouluun asti ettei sinansa mitaan ongelmia tulis. kotona kaikki on ihan onnellisia ja odottaa jo. ainoo huono puoli tassa asiassa on vaan tietysti se, etta mulle tulee kuitenkin kauhee ikava tata perhetta!! sillai kun koittaa olla normaalisti tan loppuajan, mutta kylla sita valilla tulee heikkoja hetkia kun vaikka lasten kanssa leikkii.. mutta ma nyt olen paatokseni tehnyt, toivottavasti oikean.
Huh, kuulostaa tutulta. Kerroin perheeni aidille tanaan etta saattasin olla lahdossa, vaikka olin sen jo oikeestaan paattany, ja nyt se on jo sit selva et lahden jouluna. Sillon oon ollu puolet suunnitellusta ajasta. Vanhemmat oli kamalan pettyneita ja aika tylyja. Tykkaan tasta perheesta mutta oon jo saanu taalta irti kaiken mita tarvitsinkin ja oon todella pulassa jos en oo Suomessa kevaalla jarjestamassa tyopaikkaa tai opiskeluja. Lisaks saatan saada asunnon poikaystavani kanssa jonka kanssa olen seurustellut yli 3 vuotta. Joten ei ole helppoa, ymmarran taysin ettei perhe halua etta lapset erotetaan musta nyt ku ne on just muhun kiintyneet. Perhe sanoi: Miksi lahdet kun kaikki menee niin tosi hyvin? No kaikkihan menee tietenkin hyvin koska yritan kaikkeni ja teen kauheesti hommia. Musta se on mun asia paattaa haluanko jaada, viihdynko ja olenko sita mielta etta voin paremmin jossain muualla. Jos jollain on ideoita kuinka tehda viimeisista kuukausista ennen ennenaikaistettua lahtoa vahemman tuskaisia, kertokaa! Olis kuitenkin kiva viettaa nama viim. kuukaudet edes siedettavasti... Tilanne ei ole helppo perheelle mutta kylla se vaikeampi on au pairille. Hankalan tilanteen tuottamasta tuskasta huolimatta oon tosi iloinen samalla ku tiedan etta paasen kotiin silla onhan sita jo kova ikavakin, koko perhe, poikaystava ja kaverit odottavat innoissaan etta saavun jouluksi jo kotiin :)
no onneks olkoon sulle nyt sitten, sa olet just voittanut matkan kotiin!! =D ei vaan, mulla on ihan samat pelot etta taa loppuaika voi ehka olla vahan tuskasta, mutta ma meen ainakin ihan vaan silla eteenpain etta kohta ma paasen kotiin perheen ja kavereitten luokse. Koitan pitaa ajatukset neutraaleina kattomalla tyopaikkoja ja sellasia, etta jos tulee tarpeeseen niin suosittelen lampimasti kaikille muillekin samassa tilanteessa oleville.. On sitten kotona heti jotain mista pitaa kiinni eika kerkee se suru, mika joka tapauksessa tulee, kauaa puseros roikkuu.
Ymmarran kylla etta jos perhe on huono jne.Mutta et jos syyna on lahto erinomaisesta perheesta etta on nahty maa ja on vaan kyllastytty elamaan siella on kylla itsekasta...Mulla on 5 kuukautta jaljella.Lupasin jaada toiseksi vuodeksi,mika on harmittanut jalkeenpain. Mun pitaisi lahettaa hakemuksia eri kouluihin maaliskussa,ja onhan se vahan vaikeampaa taalta kasin tehda se,mutta en viitsi "pettaa"perhetta joka on ottanut mut mukaan hawaiille lahes ilmaiseksi ja muihin paikkoihin ilmaiseksi.Tottakai meidan tulisi tehda mita haluamme,mutta meilla on myos vastuu tekosistamme ja lupauksistamme.Vuos iei todellakaan ole pitka aika...alkaa nyt tehko niinkuin mina ja jaako 2 vuodeksi.
Ymmärrän että olet tuota mieltä. Muita syitä lähtööni:
-8-10 tunnin työpäivä, ja työnimenä AU PAIR, ei mother's help tai nanny
Työpäivä on USEIN 9 tuntia, vaikka puhe oli 8 tunnista. Ylitöistä ei ole maksettu ekstraa.
-Palkka au pairin, työ mother's helpin
-Lapset erittäin vaativia PIENIÄ lapsia, hankalia tapauksia (näin joudun toteamaan huolimatta runsaasta kokemuksesta lapsista)
-Asun hieman syrjässä huonojen kulkuyhteyksien takana
-Mulla on kuitenkin oikeus irtisanoutua työstäni kuten kenen tahansa töissä olevan ihmisen.
Itsekin kadun sitä, etten allekirjoittanut aluksi vain puolen vuoden sopimusta. Epäröin silloin, mutta kun perhe puolittain pakotti tekemään vuoden sopimuksen ja pelkäsin etten saa muuta perhettä enää, suostuin..
Myönnän olevani liian nuori, en jaksaisi näin rankkaa työtä enää kauempaa kuin puoli vuotta. Tunnen itseni kuin kotiäidiksi, olen lasten kans kolmestaan 8-10 tuntia päivässä..
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Tärkein syy lähtööni on, että tahdon oppia yhtä toista kieltä opintojeni takia. Muuten olen viihtynyt, mutta lue muita syitä lähtööni-viesti..
"Mutta et jos syyna on lahto erinomaisesta perheesta etta on nahty maa ja on vaan kyllastytty elamaan siella on kylla itsekasta..."
Niin.. totta. Mutta itselläni syitä on paljon, en yksinkertaisesti jaksaisi enää toista puolta vuotta näin rankkaa työtä kahden pienen lapsen hoitajana päivittäin 8-10 tuntia.
Mullakin tulee ikävä tätä perhettä.. vaikka työ on ollut tosi rankkaa se on ollut myös omalla tavallaan hirmu antoisaa.. Lapsiin oon tosi kiintynyt. :/ Sääli lähteä.
noniin..nyt voi jo huokaista helpotuksesta kun perhe tietaa, tai lapset eivat viela tieda.. Tosiaan, kerroin vanhemmille ja itkuhan siina tuli, on se niin vaikea selittaa tilanteensa kun perheessa ei todellakaan ole mitaan vikaa!
kuitenkin, perhe oli surullinen, mutta sanoivat etta eivat missaan nimessa halua minun olevan taalla jos en ole onnellinen. Sanoin perheelle etta mina kylla odotan kunnes sopiva, minun tilalleni tuleva au pair loytyy eli luultavasti tammikuussa on lahto - en halua jattaa perhetta siina mielessa pulaan etta lahtisin vain ja perhe jaisi etsimaan hoitajaa. Perhe ymmartaa hyvin tilanteeni, etta haluan olla siskoni luona kun tama saa esikoisensa (ja nyt niille jotka ajattelevat etta olen itsekas paska kun kesken vuoden lahden niin voin sanoa, etta siskoni raskaudesta ei ollut tietoakaan ennen kun mina sain vahvistuksen siita etta minut on hyvaksytty au pairiksi) ja se nyt vain on niin etta kaikkea ei voi etukateen suunnitella elamassa, mina EN suunnitellut keskeyttavani mutta moni asia muuttui suomessa lahtoni jalkeen ja jos odotan ensi vuoteen niin en tieda miten kay...
No joo,tottakai jos ei pysty olemaan,niin silloin taytyy lahtea. Helppo sita on toisen arvostella. Nyt ite loysin aivan mainion tyopaikan Suomesta...jos paasisin siihen, niin varmaan lahtisin aikaisemmin.Harvoin tule nain hyvaa tyopaikkaa eteen,sellaista mita on kaivannut pikkutytosta asti. Kyse on kuitenkin mun tulevaisuudesta.Ikava on kylla perheelle sanoa etta olen lahdossa...mut tallaista tilaisuuttaa ei valttamatta tule ihan seuraavana vuonna,ja harmittelisin seuravat vuodet etten mksen hakenut sita tyopaikkaa...Ai niin,en kirjoittanut aiempa viestia kenellekaan erityisesti.En vastannut kenenkaan viestiin,paitsi sen yhen jonka alla mun teksti on.