Terve. En harrasta stereotypioita, mutta murheeni on seuraavanlainen: Harvoin tulee aikaiseksi luontevaa keskustelua oman ikäpolveni naisten kanssa. Vanhempien naisten kanssa sen sijaan juttu yleensä kukkii. Ongelmana on, että vielä 24-vuotiaana minulle myydään monesti lastenlippu busseissa, eli näytän jokseenkin nuorelta :). Minua ei läheskään aina oteta vakavasti keskustelutilanteissa, vaikka minulla on vahva näkemys elämästä. Vähiten vakavasti minut ottavat isokokoiset miehet, jotka miellän usein teinipojiksi lausuntojensa perusteella. Olen elämässäni hymyillyt ilosta paljon, mutta nyt olen katkeroitumassa. Vuosia sitten rakastuninkin, mutta toinen osapuoli epäsuorasti ilmaisi ettei ottanut tunteitani vakavasti. Jäänee ainutkertaiseksi kokemukseksi tuo rakastuminen. Voin vielä jatkaa vuodattamista, jos joku haluaa. :)
Vuodatus
Nuoren näköinen mies
1655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jospa minä jatkaisin :)
Jatkuva "sivuutetuksi" tuleminen ulkomuodon takia on henkisesti aika raskasta - ikään kuin ei olisi ihminen ollenkaan? Pienestä se on kiinni. Tästä seurauksena aika illuusioton maailmankuva, josta kertominen lähinnä pelottaa "kaikki hyvin" -pakkomielteessä eläviä.
Tarinan opetus on ehkä se, että loppujen lopuksi kaikki ON hyvin. Ei tosin sen takia etteikö vaikeuksia olisi, vaan kaikista niistä huolimatta - illuusiota ei tarvita. Maailma on mikä on, oli mun naamani/kroppani/mieleni sitten minkä näköinen/kokoinen/painoinen tahansa.
Kyllä se siitä.