Mikä teidän mielestänne on raja sille, mitä ystävältä pitää hyväksyä? Ystävä liioittelee asioita tai antaa niistä väärän kuvan tai jättää asioita kertomatta. Ei mitään kovin suurta mistä voisi sanoa, mutta kyrsii kun pikkuasiatkin pitää vääntää jotenkin aina vähän epärehellisesti. Ystävä luulee etten hoksaa hänestä mitään ja uskon kaikki nikottelematta. Pitäisikö sanoa, kun tosissaan häiritsee jo vai pistää välit vaan poikki.
Mitä mieltä olette
missä raja
61095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaa huomauttaa muutaman kerran ennenkuin häippäsee kokonaan. Jos ei kuukauden kuluessa ystäväsi käytös muutu, niin vasta sitten kannattaa harkita välien pistämistä poikki. Tuo "ystäväsi" kuulostaa siltä kuin olisi vain jokin lyhytaikainen tuttavuus. Kauanko olet ollut hänen kanssaan tekemisissä?
ole vai puhetavasta? Kertoa kalajuttuja..
Ei se ole uusi tuttu, enhän minä muuten tietäisi mitenkään, mikä ei ole totta. Kalajutut on yleensä okei ja kyllä sillä on tapana liioitella lähes kaikki, mutta nuo aiheuttaa harmia ja haittaa ja muutenkin hävettää sen puolesta. Kalajutut on mun mielestä harmittomia ja saa olla selkeästikin ihan yliampuvia.
Mua ei kiinnosta olla niin ääliö, että en välittäisi, jos joku tahallaan on epärehellinen.
Enpä voi olla itseäni tunnistamatta tässä aiheessa "uhrina" nimenomaan. Mutta olen jo oivaltanut syytkin tuohon.
Olen siis liian etäinen, asiallinen ym tavalla liian korrekti. Työelämässä tuokin on jo huomattu vaikkakin siellä tuollainen menee vielä läpi ymmärrettävistä syistä.
On olemassa eräs henkilö jota epäilen näiden P-puheiden levittäjäksi mutta en reagoi mahdolliseen käytäväkeskusteluun mitenkään. Se varmaan pahentaa tilannetta mutta tämä on vain elämää, työtä. Miksi epäilisin itseäni jonkun muun kenties inhottavan henkilön takia huonommaksi kuin muut?
EI. Jos seura ei miellytä, dumppaa se!
tyhmä että jätät tommosen pikkumaisuuden takia niin antaa mennä.Missäköhän se rehellisyyden raja sitten menisi. Suomen lakikirja lavennettuna, minun omatuntoni vai sinun omatuntosi. Missä meillä on mittatikku?
Minun omatunto menee siinä, mikä on toiselle ilkeilyä ja harmin tuottamista, jotkut haluavat kutsua sitä sitten vaikka pikkumaiseksi. Sen tietää jokainen missä se raja menee itsellä. Miksi se raja pitää aina miettiä siihen mikä vielä juuri ja juuri voisi olla hyväksyttävää, milloin minkäkin huumorin varjolla.. Pointti on se, että kohdellaan toista sillä vähiten huonoimmalla tavalla, mutta ei hyvällä kuitenkaan. Ihmiset suhtautuvat toisiinsa niin eri lähtökohdista, ja tietysti joku on valmis siihen, että ystävyyteenkin kuuluu mikä vain, kunhan siitä ei raastupaan joudu.. Ainakin itsellä on kokemusta niin erilaisista ystävyyksistä että löytyy niitäkin, jotka oikeasti pitävät ystävyyttä sen arvoisena, ettei tarvi alkaa edes kyseenalaistamaan jonkun käytöstä. Lähtökohta noissa on vähän eri. Huumori on myös aika vaikea laji tuossa, koska kaikki mille joku muu vaikka naureskelee, voidaan jollain näkökulmalla määrittää huumoriksi..
On myös sellaisia ihmisiä jotka miettii sen asian sitä kautta, et mikä vois olla suhtautumisessa hyvää. Mun mielestä ystävyydessä ei ole mitään mieltä jos mennään sille rajalle et ei halutakaan toiselle hyvää vaan sitä vähiten pahaa.. Ehkä mä olen tyhmä jos ajattelen ystävistä noin, mutta mun mielestä on nolompaa olla luottamatta ystäviinsä kuin tulla petetyksi. Ei tätä tarvitse vetää miksikään arvokeskusteluksi, mutta sanon suoraan et kyllä moni on mieluummin reilusti tyhmä ja yksin tai hakee uudet ihmiset, kuin jaksaa katsella pitemmän päälle jatkuvaa pikkumaisuutta. Ystävistä ei yleensä tarvitse edes ajatella että ollaanko ystäviä. Yleensä ei olla jos se on edes kyseenalaista.