Ei ole elämä helppoa, tuskin kenellekkään, mutta omaani ihmettelen. Mitä olen tehnyt väärin, että joudun kaikkea paskaa kokemaan. Oli joskus aika, jolloin elin onnellista nuoren naisen elämää, rakastuin ja sain rakkautta. Nyt olen niin yksin. Olen yksin huoltaja, vaikka vielä asun suhteessa, jossa mies ei tee mitään muuta, kun käy töissä, pelaa kavereitten kanssa ja muut vapaat juo. Arvaapa miltä tuntuu mennä iltaisin nukkumaan, kun tietää, että mies ei tule kotiin yöksi. Arvaapa miltä tuntuu herätä ja valehdella lapselle että isi on taas töissä.. Arvaapa miltä tuntuu kävellä kylillä, kun tuntuu että kaikki tuijottaa, ne tietää jotain mitä minä en, ne kaikki nauraa mulle, kun olen näin helvetin tyhmä! Mä olen päättänyt lähteä, mutta itsetunnostani on vain rippeet jälellä. Mä olen vahva, vai onko se ollut heikkoutta, kun olen tätä elämää jaksanut elää. Mä en vaan aina jaksaisi olla vahva, haluisin romahtaa ja lakata olemasta se joka jaksaa kaiken kantaa. Mun olis syytä vihata mun miestä, mutta en osaa, rakastan sitä, mitä hän joskus oli, nykyistä.. en tiedä.. Sanokaa miehet, miksi se viina on niin paljon tärkeämpää kuin perhe ja oma lapsi? Onko se sen arvoista?
MIES VASTAA!
Nimetön
1489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No miehiä on moneen junaan. Sä valitetavasti löysit tuollaisen. Mies on yksinkertaisesti kyllästynyt sinuun ja haluaa vaihtelua elämäänsä. Huomasi että haluaa elää, ja sä et ole se kuka siihen elämään enää kuuluu. No etpä ole ainoa yh-äiti tässä maassa. Välillä tuntuu että teitä on liikaa. Mutta joo, jätä mies ja vaihda maisemaa. Muuta vaikka kokonaan eri paikkakunnalle.