Meitä kaksi lasta, 21v. ja 15v. Minä asun omassa kodissa, pikkusisko vanhempien luona. Isä nuoresta asti sairastanut epilepsiaa, pahaa sellaista. Ollut leikkauksessa ja sen jälkeen ei ole oma itsensä ollut, persoonallisuushäiriö. Yrittänyt pari kertaa itsemurhaa, juovuksissa. Ei yleensä juo, ei pysty lääkkeiden takia. On lapsellinen ja tavallaan peräänkatsottava.. Ovat olleet naimisissa yli 20 vuotta äitini kanssa. Äitini taas luonteeltaan sellainen, että on aina oikeassa ja tietää kaiken. Hyvä manipuloimaan ihmisiä vaikkei itse myönnä eikä välttämättä sitä tiedäkkään.
Äiti päätti hakea eroa. Ei kuulemma jaksa enää isää. Isä kyllä rauhallinen, ei väkivaltainen, iloinen luonteeltaan, mutta lapsellinen.. Äiti taas suuttuessaan agressiivinen, komenteleva ja nyt vaihdevuosien kynnyksellä.
Jos isä olisi terve, ei minulla mitään olisi eroa vastaan, mutta pestessään kätensä isän huolehtimisesta hän kaataa kaiken paskan meidän lasten niskaan. Koska todellakin isä jää ihan yksin. Ei ole ystäviä, muutama vuosi sitten olemme paikkakunnalle muuttaneet, sairaseläkkeellä.. Käytännössä ero tarkoittaisi sitä että me lapset, tai enemmänkin minä, joutuisin käydä joka päivä isää katsomassa ja murehtimassa että onko ottanut lääkkeet, onko kunnossa, ettei makaa kuolleena kun on saanut kohtauksen leikatessaan leipää.. Voin kyllä hyvin kuvitella, ettei isä yksin onnellinen ole, hyvin onneton. Koko ajan yksin, tunnista toiseen, päivästä päivään..
Miksi minun piti saada tämmöinen lasti niskaan? Mutta niinhän se on, vaikka on ajatellut perheen yksikkönä, se ei ole sitä, vaan yksilöitä. Äidillä kun ei ole verisiteitä isään niin hän saa huoletta jättää isän meidän lasten "huollettavaksi". Kiitos äiti. Toivottavasti nautit ajastasi yksin, vähän epäilen, kyllä se totuus iskee sinuakin kun sisko lentää pois pesästä, silloin olet sinäkin yksin.
Joo, tässä mun vuodatus.. mä en vaan jaksa käsittää. Ne osti just pari kuukautta sitte mökin ja on ollu sielä niin onnellisia. Oikein mainosti kuinka onnellisia ne sielä on yhdessä. Valetta?
Mitä mun pitäis oikein tehdä?
Äiti päätti hakea eroa. Ei kuulemma jaksa enää isää. Isä kyllä rauhallinen, ei väkivaltainen, iloinen luonteeltaan, mutta lapsellinen.. Äiti taas suuttuessaan agressiivinen, komenteleva ja nyt vaihdevuosien kynnyksellä.
Jos isä olisi terve, ei minulla mitään olisi eroa vastaan, mutta pestessään kätensä isän huolehtimisesta hän kaataa kaiken paskan meidän lasten niskaan. Koska todellakin isä jää ihan yksin. Ei ole ystäviä, muutama vuosi sitten olemme paikkakunnalle muuttaneet, sairaseläkkeellä.. Käytännössä ero tarkoittaisi sitä että me lapset, tai enemmänkin minä, joutuisin käydä joka päivä isää katsomassa ja murehtimassa että onko ottanut lääkkeet, onko kunnossa, ettei makaa kuolleena kun on saanut kohtauksen leikatessaan leipää.. Voin kyllä hyvin kuvitella, ettei isä yksin onnellinen ole, hyvin onneton. Koko ajan yksin, tunnista toiseen, päivästä päivään..
Miksi minun piti saada tämmöinen lasti niskaan? Mutta niinhän se on, vaikka on ajatellut perheen yksikkönä, se ei ole sitä, vaan yksilöitä. Äidillä kun ei ole verisiteitä isään niin hän saa huoletta jättää isän meidän lasten "huollettavaksi". Kiitos äiti. Toivottavasti nautit ajastasi yksin, vähän epäilen, kyllä se totuus iskee sinuakin kun sisko lentää pois pesästä, silloin olet sinäkin yksin.
Joo, tässä mun vuodatus.. mä en vaan jaksa käsittää. Ne osti just pari kuukautta sitte mökin ja on ollu sielä niin onnellisia. Oikein mainosti kuinka onnellisia ne sielä on yhdessä. Valetta?
Mitä mun pitäis oikein tehdä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sattui kovasti sydämeen viestisi.
Kuitenkaan et ole tarkoitettu uhraamaan omaa nuoruuttasi isäsi hoitamiseen - niin julmalta kuin tuntuukin sanoa näin.
Voisit ehkä kysyä asuinpaikkasi sosiaalitoimistosta apua,koska onhan olemassa vammais-ym.palvelut. On myös ns. keikkatyöläisiä, jotka käyvät kodeissa avustamassa sairaita.
Toisaalta ymmärrän myös äitiäsi, koska olen itsekin vaihdevuosien kynnyksellä. Silloin haluaa vielä elää ja kokea asioita eikä olla sidottu kotiin. Ainakin näin minun kohdallani, koska olen koko aikuisikäni hoitanut lapsia ja kotia - ja nyt eronnut.
Jos isäsi on "peräänkatottava", tarvitsee joka päivä toisen ihmisen apua ja/tai valvontaa, hän saanee eläkkeensaajan hoitotukea KELA:sta? Jos ei, niin heti hakemus. Jos saa korotettua/erityishoitotukea, on hänet luokiteltu vaikeavammaiseksi, jolloin hänellä on oikeus esim henkilökohtaiseen avustajaan. Tästä lisätietoa sos.tstosta. Suosittelen tämän asian eteenpäin ajamista paljon lämpimämmin kuin kotipalvelua, josta veloitettaisiin tulojen mukaan. Henk. koht. avustajasta löytyy tietoa esim sivuilta www.kynnys.fi.
Sinä olet tytär, omainen. Voit toki alkaa omaishoitajaksi mutta en suosittele sitä. Ulkopuolista apua niin, että voit olla omaisena omaisen paikalla. Selvittele asioita.
Niinhän se on, äidillä ei ole miehensä, minun isäni kanssa verisiteitä, kun taas meillä lapsilla on. Tuntuu niin kylmältä että tuosta vaan voi pestä kätensä näistä ongelmistä.
Tavallaan tunnen syyllisyyttä siitä, että haluaisin, että äitini "hoitaisi" isääni. Ehkä niin olisi parempikin, en usko että kumpikaan heistä tulee löytämään itsellensä uutta kumppania ja kun siskoni muuttaa pois kotoa ja sitten kun äitikin jää eläkkeelle, hänkin on todella yksin. Uskon, että siinä vaiheessa hän ymmärtää että kaksin olisi kumminkin ollut parempi. Tai mistäs minä tiedän.
Isä on kuitenkin isä, en ikinä voisi häntä hyljätä. Tämä vain tuntuu kovin rankalta että pitäisi huolehtia ja jos jotain tapahtuisi.. Olen luonteeltani tosi huolehtiva ja omaan todella liiankin hyvän empatiakyvyn. Joskus pitäisi oppia sitä itsekkyyttä vähän.
Mutta kaipa tämä tästä. Onneksi vierelläni on mitä ihanin elämänkumppani. Ja aina voi vain toivoa että pystyn omille lapsille tarjoamaan "turvatumman" elämän.
omaankin elämään.
Voisit ajatella asiaa siltä kantilta.
Äitisi on varmasti väsynyt ja osasyy hänen aggressiivisuuteensa on varmasti siinä. Äiti voi olla todella puhki, eihän nyt yhdeltä ihmiseltä voida mahdottomia vaatia. Anna äidillesi mahdollisuus muunkinlaiseen elämään. Onko sinusta sitten oikein, että hän ensin antaa elämänsä teille, kasvattaa teidät tyttäret ja sitten loppuelämä kuluisi vaikeissa olosuhteissa isänne hoitajana. Ei omaa elämää?
Voi hyvä tyttö. Olet fiksu nuori nainen, sinulla elämä vielä edessä. Auta äitiä, kun hänen taakkansa helpottaa, hänestä tulee onnellisempi. Se taas heijastuu hänen käytökseensä ja hyvinvointiinsa.
Auta isää, sinä vuorostasi. Varmasti saisitte apua ulkopuolelta. Ei kenenkään tarvitse taakkaa yksin kantaa, eikä pidäkään. Tehän olette perhe.
Isälläni ei ole osaa eikä arpaa äidin agressiivisuuteen. Äiti on luonteeltaan äkkipikainen ja agressiivinen, ollut aina. Äidiltä me aina selkään saatiin kun oltiin pienempiä.
Kyllähän me koko ajan ollaan mukana perheen elämässä. Murehditaan isästä ja autetaan ja puhutaan. Ei äidin olosuhteet niin vaikeat ole, enkä suoraan sanottuna tiedä kuinka äiti ilman isää pärjäisi. Isä on ollut tukena koko ajan kun äidillä on töissä ollut vaikeaa. Isä on jaksanut tuntikaupalla kuunnella äitiä ja lohduttaa.
Me lapset olemme koko elämämme ajan joutuneet elämään sairaan isän kanssa. Kohtauksia tuli ennen leikkausta useita kertoja viikossa. Liian monta kertaa jouduimme pikkusiskoni kanssa soittamaan ambulanssin tai hakemaan isää ulkoa, kun kohtaukset oli niin pahoja ettei tämä tiennyt kuka on ja juoksi karkuun 30 asteen pakkasella.
Ei isän kanssa naimisissa oleminen ole mitenkään rajoittanut äidin elämää. Nyt kohtauksia ei juurikaan enää tule. Luulempa, että äidin vaihdevuodet vaikuttavat hänen mielialaansa enkä haluaisi hänen tekevän hätiköityjä päätöksiä. En minä halua, että äiti joutuu viettämään loppuelämänsä yksin.
Olisi mahdollista saada esim. silloin tällöin ulkopuolista apua kotiin.
Kerroit isäsi olevan lapsellinen, eikös se ole hyvä piirre ihmisessä?
Koettakaa jaksaa, tiedän että lasten niskaan kaatuu kaikki huolet siinä vaiheessa kun puoliso ei enää jaksa sanoo nimimerkki: "Kokemusta on"
Missähän punaisessa pöperöpilvessä sinä elät, jos tuumaat,luettuasi mitä tytär kirjoittaa isästään, että sehän on hyvä.
Sattumisin tuli vaikutelma, että isä tulee olemaan jatkuvan hoidon ja valvonnan tarpeessa juuri oman persoonallisuutensa takia.
Lapsia ei voi velvoittaa omaishoitajiksi,mutta suotavaa olisi, jos kuitenkin olisi voimia ja halua järjestää isälle sellainen hoitopaikka, ettei jatkuvasti tarvitse olla itse huolehtimassa ja murehtimassa. Isän voi tietysti jättää oman onnensa nojaan johonkin hoitokotiinkin, mutta varmaan siitä seuraa jossain vaiheessa tilanne, jota pohtii ja käy läpi teemalla "miksen minä.."
Asia on kipeä ja rankka, mutta siitä on vain mentävä läpi. Sitäkään ei voi tietää, milloin isä tosiaankin löytyy kuolleena, jos itsemurha-ajatuksia on ollut.
Parempi huolehtia nyt kun voi vielä tehdä sen edes hammasta purren. Myöhemmin, eikä edes tiedä, onko se hetken ja vuosien kuluttua, jos alkaa pohtimaan asioita taaksepäin, on se vika, ettei enää mitään saa tehtyä toisin, vaikka jo siinä vaiheessa tuntisi haluavansakin. Se tulee kääntymään vain itseään vastaan.
Äidille voi olla katkera vaikka loppuikänsä, jos se antaa voimaa mennä eteenpäin. Syyttelemällä ja oikeaa osoittamalla vaan tuokaan tilanne ei muutu mihinkään.
Äidit ei ole sen suurempia pyhimyksiä kuin isätkään, eikä päinvastoin. Äideillä on oikeus omaan elämään jos ovat omat lapsensa hoitaneet.
Niin, mä saan kaupungin kotipalvelusta siivous-ja ostoskuriiriapua. Käsittääkseni sitä haetaan sos.tmstosta, mulle se tuli kipuklinikan kautta kun eivät enää voineet muuten auttaa.
Kotipalvelusta tulee kaksi ihmistä kotiin ensin ja kartoittavat tilanteen kotona. Palvelu on asiakaslähtöistä, eli jokaiselle räätälöidään hänen mukaisenssa apu, myös sairaanhoito kotona kuuluu tähän. On paikkoja joissa kuulemma käyvät joka päivä, iltaisin ja yölläkin. Sitä kannattaa hakea, maksut määräytyvät tulojen ja käyntikertojen mukaan, mulla ei ole kallista. Ja tuota aikaisemmin mainittua eläkkeensaajan hoitotukea KELA;sta kannattaa myös hakea, siihen tarvitaan lääkärin lausunto.
Itse en sitä saa selityksellä, että "tilanteenne ei ole huonontunut viimeisen vuoden aikana", no ei ole ei kun oon ollu tässä kunnossa viimeiset 5-v.
Jokatapauksessa, sun isäs tilannehan muuttuu nyt kun hän jää yksin, joten hän varmaan saa sitä.
Tuohon sun tilanteeseen en osaa muuta sanoa kun, että älä anna tämän kaataa tulevaisuuttasi. Vanhempasi ts. äitisi on päätöksensä tehnyt, mutta et ole vastuussa hänen päätöksestään, hän on aikuinen ihminen.
Tottakai me murehdimme itsekukin läheisiämme, mutta kun isäsi saa nämä em. avut, voit luottaa, ettei hän joudu vaikeuksiin.
Ps. vielä yksi lisäapu tuli mieleen, kotiapalvelun kautta järjestyy myös turvaranneke. Sitä ei oteta koskaan pois ranteesta, edes suihkussa ja hälytys on nopea. Äidilläni on sellainen ja kaikilla turvallisempi olo.
Kun nämä käytännön asiat saatte järjestykseen, (kotipalvelu alkaa toimia hyvin nopeasti) voit jatkaa elämääsi ilman ylimääräistä huolta isästäsi kun hän on ammattilaisten käsissä.
Kyllä asiat yleensä järjestyvät.
tällaista lastia niskoillesi.Äitisi niskoille olisit sen valmis sälyttämään ja tuomitset kun ei äitikään tätä lastia halua/jaksa.
Mietis nyt vähän!!
Äitini on luvannut papin edessä olla isäni kanssa niin kauan kunnes kuolema erottaa. Minä en, mutta kun nämä vanhemmat sattuvat tulemaan kaikille ihmisille. Tiedän että tämä on raskasta äidille, mutta tiedän sen ettei tilanne nyt niin kamala ole. Äidin vaihdevuodet vaikuttaa asiaan varmasti. Eikä ne mielestäni ole syy erota.
Olen varmasti itsekäs. Minulla on elämä edessä. Tuntuu pahalta että koko ajan joutuisin murehtimaan niistä että kuinka pärjää. Ja kun minulle paha olo tulisi siitä syystä etten halua että isä on onneton, en niin itsestäni välitä mutta tiedän sen, että isä olisi yksin hyvin onneton ja ties mitä voisi tapahtua. Haluaisin kyllä huolehtia isästä, mutta kun on oma kumppani niin ei oikein onnistu että asuttaisiin saman katon alla. Ja tiedän ettei voi mennä takuuseen mistään jos isä asuu yksin.