Minua suuresti ihmetyttää yh-äitien mollaaminen. Tuskin monikaan äiti tahtoo perheensä hajottaa ja viedä lapset pois oman isänsä luota. En ainakaan minä. Minä olen tuleva yh, vaikken omasta tahdostani, olen taistellut lopuun asti suhteemme puolesta, enkä vieläkään olisi valmis antamaan periksi, mutta itseni ja lasten takia on tullut aika luovuttaa. Jos mieheni olisi minuun kyllästynyt, olisi hän jo meidät jättänyt, vika ei ehkä kuitenkaan aina ole meissä "nalkuttavissa" vaimoissa vaan saisi moni mies katsoa itseään syvälle peiliin. Oletteko koskaan ajatellut, että mitä jos se vaimoke tekisi samoin, joisi, pettäisi ja paskat välittäisi mistään, mitä sitä sitten suu pantaisiin? Minä ainakin tiedän, että syy ei ole minussa, olen hyvä vaimo ja äiti ollut, olen hoitanut yksin kodin ja lapset, myös työn! Ja aika ihmeellistä on se ylistys jonka se mies saa, kun itsensä yh-isäksi ilmoittaa, kovasti on joutunut uhrautumaan ja monesta asiasta elämässään luopumaan, että täytyy niilläkin lapsilla olla huono äiti.. (En halua loukata ihmisiä, jotka ovat esim. puolisonsa menettäneet). Mutta, että kirpoo noi miesten kommentit välillä. Että jos suunne kiinni pitäisitte, jollette perhe taustoista mitään tiedä!!!
HYVÄ KLF*!
Nimetön
4496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En mitenkään mollannut. Olen tehnyt vain huomioita. Jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan, miksi on jäänyt yh:ksi. Sehän sitten riippuu ihan miehestä, haluaako sellainen naisen kanssa seurustella. Toiset haluaa, toiset ei.
Kuulostit kovin tietäväiseltä ja ehkä tylyltäkin. Mielestäni naisia ei silti kenenkään pidä haukkua yh tittelin perusteella. Ja kyllä on jokaisen oma asia seurusteleeko naisen tai miehen kanssa, jolla on ennestään lapsia. Sinä et tunnu yh-äitejä kuitenkaan hyväksyvän ja se on sinun oma valintasi.
Mistä päättelet että en hyväksy? Hyväksynpä hyvinkin.
Yh-äidit ovat vähän kuin Israelin juutalaiset. On vähän helvetin vaikeata keksiä sellaista sanottavaa, mitä ne eivät ottaisi henkilökohtaisena hyökkäyksenä asemaansa vastaan.