SUOMESSA EI OIKEITA DOBBEREITA

suursnautserit, belgit (malia lukuunottamatta), hollanninpaimenkoirt, briardit, rotikat?

Rotikoita ei myöskään poliisissa tai opaskoirakoulussa näy, eikä saksanpaimekoiriakaan oppaina juuri enää. Labradori on kumminkin niin paljon helpompi ja leppoisampi kyseiseen työhön.

Dobermanni ei ole yhtä "helppo" kuin saksanpaimenkoira, ja se tekee siitä haastavan. Siksi juuri dobberista tykkäänkin, ettei olisi liian helppo koira kouluttaa. Ja kyllä, olen kouluttanut sakuja ja sanomasi asiat ovat totta.

Kunka moni poliiskoiraksi aijottu saku pääsee tehtävään? Otapa tilastot esille niin huomaat, että ei niilläkään aina ja poikkeuksetta hermot pelaa.

Miksi dobermanni pitäisi olla raivohullu piski? Minulle se on toimivin ja paras rotu. Ja väärässä olit väittäessäsi, että SUURIN OSA LUOPUU DOBBERISTA, mistä lie noita juttuja revit?

Dobberi on joillekin liian hankala ymmärrettävä, siinä syy. Koira, joka on herkkä, älykäs ja suojelevainen ei sovi idiootille. Sorry.

dobermannien linjoista? D-mann on yksi helpoimpia rotuja kouluttaa, ja voimaa/energiaa vaikka muille jakaa. Sakemanneja käytetään niiden pakkasen kestävyyden takia esim. Mutta kun mennään s-maalle niin roduilla ei enää ole väliä, vaan yksilöillä. Heppoisin perustein heitit tuota tekstiä; et tiedä koirista mitään.

jotain.. kirjoitti:

dobermannien linjoista? D-mann on yksi helpoimpia rotuja kouluttaa, ja voimaa/energiaa vaikka muille jakaa. Sakemanneja käytetään niiden pakkasen kestävyyden takia esim. Mutta kun mennään s-maalle niin roduilla ei enää ole väliä, vaan yksilöillä. Heppoisin perustein heitit tuota tekstiä; et tiedä koirista mitään.

Lue lisää

Dobermanni on kaikkea muuta kuin helppo koulutettava, eikä esimerkiksi poliisille ko. rotuisia otettaisi, vaikka niiden taso olisi huomattavasti parempi.

Miksi ketään laitettaisiin vääntämään ja kääntämään asioita, ja tekemään moninkertaisen työn, kun on olemassa kaksi rotua ylitse näiden entisten palveluskoirien, nykyisten palveluskoirien irvikuvien (=kehänkiertäjien)?

Ne rodut ovat spk ja käyttömalinois, ja niiden parista löytyvät viranomaisten koirat suurimmassa määrin.

jotain.. kirjoitti:

dobermannien linjoista? D-mann on yksi helpoimpia rotuja kouluttaa, ja voimaa/energiaa vaikka muille jakaa. Sakemanneja käytetään niiden pakkasen kestävyyden takia esim. Mutta kun mennään s-maalle niin roduilla ei enää ole väliä, vaan yksilöillä. Heppoisin perustein heitit tuota tekstiä; et tiedä koirista mitään.

Lue lisää

turhahan on puolustella rotua joka on irvikuva siitä aidosta ja alkuperäisestä doobermannista.
Et ole näköjään tavannut, ja niin vain näköjään on.
Mene maailmalle tutustumaan ja puhu sitten vasta tuota paskaa.

jos et ymmärrä, ei sille sitten voi mitään .
sitten et vaan ymmärrä.
Puolustele mitä puolustelet, kaikkihan tietää kuitenkin toduuden.
Joitain kapeakatseisia harhoja uskoviakin on kuten sinä. Ota selvää ennenkuin lässyttelet.
Suomen ja esim. Saksan kanta on täysin päinvastaiset.

Kato noita ruikkuja ja aranpurijoita hieman itsesi ulkopuolelta niin voisit jos uskaltaisit myöntää nähdä tosiasiat, mitä et vielä nää.
Kokemuksen karttuessa ehkä kun kasvat myöntämään.....

jotain.. kirjoitti:

dobermannien linjoista? D-mann on yksi helpoimpia rotuja kouluttaa, ja voimaa/energiaa vaikka muille jakaa. Sakemanneja käytetään niiden pakkasen kestävyyden takia esim. Mutta kun mennään s-maalle niin roduilla ei enää ole väliä, vaan yksilöillä. Heppoisin perustein heitit tuota tekstiä; et tiedä koirista mitään.

Lue lisää

et se siitä paskasta "pakkasen " vuoksi.

Nim. pakkanen on tekosyy.


Minun dobberini kyllä kestää loistavasti pakkasta, siihen se sitten jääkin...

dopperi käy vetokoiraksi kirjoitti:

et se siitä paskasta "pakkasen " vuoksi.

Nim. pakkanen on tekosyy.


Minun dobberini kyllä kestää loistavasti pakkasta, siihen se sitten jääkin...

Lue lisää

minäkin itseäni dobberilla, ja pakkasessa hyvin voi tehdä työtä. Vaan kun noiden viranomaisten koirien täytyy kestää myös seisoskella ja odottaa paikoillaan pakkasessa, tuulessa ja vihmovassa sateessa. Siksi aluskarvaton koira on niihin hommiin täysi mahdottomuus. Ei suinkaan päävika...

Sitten kun tapaat hyvän koiran, niin tiedän mistä puhun. Itse olen tavannut aivan ihastuttavia ja täysin erilaisia koiria maailmalla ja harmistellut meidän tasoa.

Yksi komeimmista koirista ehdottomasti.

ulkonäöllisesti suomalaiset koirat, ovat minunkin mielestäni kauniita. Hyvä luonteisiakin löytyy ihan kotimaasta. En tiedä, onko tuo aloitus aika pitkälti mutua, vaiko mitä. Se on totta, että sakemannit on helpompia kouluttaa, entä sitten. Meillähän on jo sakemanni, emme me toista samanlaista rotua tarvitse. En ole kyllä huomannut itse tätä heikkohermoisuutta omassa tai muissa näkemissäni koirissa, liekö sekin jokin muotijuttu, kaikki viat kun tuntuu johtuvan hermoista.
ja kun menee tuonne eurooppaan etelämmäksi, niin näkee kuinka pitkälle siellä on ulkomuodon jalostus mennyt, aina vain turpeampia yksilöitä, käyttöominaisuuksista viis.

Eiköhän se asia ole niin että suurimmat ongelmat ovat siellä narun päässä????? Todella raivostuttavaa tommonen puhe,kun selvästi ei mistään mitään tiedetä.Mun mielipide on vahvasti tämä. Pennun oma uusi koti on myös ratkaiseva tekijä siinä, millainen koirasta lopulta kehittyy. Koiran luonne muokkautuu suureksi osaksi sen kokemuksiin perustuen ja vain osa luonteesta on perittyä. Että miettikääpäs,vain alle 10% koirista on luonnehäiriöisiä..jos niinkään paljon. Harmi,kun kuitenkin kaikki tollot saa itselleen koiran hankittua,keinolla millä hyvänsä.
(tässä tälläinen pieni avautuminen,anteeksi vaa. Ja ei herneitä nenään, kiitos)

/JKN

Itselleni tulee pentu, jossa yhdistyy loistavat työkoirataustat sekä näyttelytaustat molemmista vanhemmista; toisinsanoen sellainen dobberi, jollaisia Suomessa on hankala saada. Nekin kasvattajat, jotka joskus kasvattivat käyttöön, ovat nykyään vain kehiä kiertäviä titteli-addikteja.

Jos ostaja haluaa kotikoiraksi dobberin, niin ostakoot sellaisen näyttelyvanhempien pennun. Toimivaa käyttökoiraa hakeva tietää, mistä pentua kannattaa kysellä. Ja miksi on niin uskomattoman huono asia, että dobberin luonne on muuttunut leppoisammaksi? Kyllä nekin dobberit, jotka ovat näennäisen ystävällisiä ja leppoisia, omaavat aika loistavan suojeluvaiston ja dobberin luonteen.

Jos mielestäsi räjähdysaltis, yltiöterävä ja herkkäpuruinen dobberi on se "oikea" dobberi, niin toivon, ettet dobermannia koskaan hankikaan.

PoliceGirl82 kirjoitti:

Itselleni tulee pentu, jossa yhdistyy loistavat työkoirataustat sekä näyttelytaustat molemmista vanhemmista; toisinsanoen sellainen dobberi, jollaisia Suomessa on hankala saada. Nekin kasvattajat, jotka joskus kasvattivat käyttöön, ovat nykyään vain kehiä kiertäviä titteli-addikteja.

Jos ostaja haluaa kotikoiraksi dobberin, niin ostakoot sellaisen näyttelyvanhempien pennun. Toimivaa käyttökoiraa hakeva tietää, mistä pentua kannattaa kysellä. Ja miksi on niin uskomattoman huono asia, että dobberin luonne on muuttunut leppoisammaksi? Kyllä nekin dobberit, jotka ovat näennäisen ystävällisiä ja leppoisia, omaavat aika loistavan suojeluvaiston ja dobberin luonteen.

Jos mielestäsi räjähdysaltis, yltiöterävä ja herkkäpuruinen dobberi on se "oikea" dobberi, niin toivon, ettet dobermannia koskaan hankikaan.

Lue lisää

Mistä sinulle tulee pentu?

Itselleni tulee reilun viikon kuluttua pentu mielenkiintoisesta, ja sanottaisiko, että hiukan erilaisesta yhdistelmäsä mikä on kuohuttanut dobberikansaa enemmän ja vähemmän ;)

kiinnostaisi tietää miten määrittelet tämän "tosikoiran" millainen se on luonteeltaan?

Minusta hyvällä palveluskoiralla pärjää niin arjessa kuin harrastuksissakin. Tarvittaessa löytyy viettiä ja halua toimintaan, mutta osataan olla myös rauhallisesti. Eikä mielestäni se kutsuuko koiraansa "hän" vai "se" liity mitenkään mihinkään. Oma koirani on minulla mussukka, mutta harrastukset otetaan tosissaan, eikä siellä lässytellä, kotona ollaan sitten rennommin vapaalla.
Minulle koira ei olekkaan pelkkä "harrastusväline"
,vaan osaan hyvinkin yhdistää kurin ja rakkauden.
Ja hyvin pelaa niin kotona kuin "töissäkin" :)

Ai niin ja mikä on mielestäsi "tosiharrastaja" ?

toope kirjoitti:

kiinnostaisi tietää miten määrittelet tämän "tosikoiran" millainen se on luonteeltaan?

Minusta hyvällä palveluskoiralla pärjää niin arjessa kuin harrastuksissakin. Tarvittaessa löytyy viettiä ja halua toimintaan, mutta osataan olla myös rauhallisesti. Eikä mielestäni se kutsuuko koiraansa "hän" vai "se" liity mitenkään mihinkään. Oma koirani on minulla mussukka, mutta harrastukset otetaan tosissaan, eikä siellä lässytellä, kotona ollaan sitten rennommin vapaalla.
Minulle koira ei olekkaan pelkkä "harrastusväline"
,vaan osaan hyvinkin yhdistää kurin ja rakkauden.
Ja hyvin pelaa niin kotona kuin "töissäkin" :)

Ai niin ja mikä on mielestäsi "tosiharrastaja" ?

Lue lisää

Koira, jolla on hermot ja vietit tasapainossa, molempia löytyy runsaalla tasolla, löytyy täydet viettialueet, kyky kanavoida, on koulutettavuutta, ohjattavuutta ja rohkeutta unohtamatta toimintakykyä. Sosiaalisuus ja muut "lutuisan" koiran ominaisuudet ovat yksi hailee, ei palveluskoirarodut ole mitään sohvaperunakoiria. Jos joku pystyy molemmat asiat yhdistämään, niin so what, mutta kaikilta se ei onnistu.

Tosiharrastaja on sellainen, joka rakentaa koiraa kunnolla, ymmärtää koiran ominaisuuksista muutakin kuin ne surkeat termit, mitä luonnetestikaavakkeesta on luettavissa, muttei ymmärrettävissä. Tosiharrastaja ei selittele, vaan tekee, ja dobermanniharrastajissa näitä tosiharrastajia on... Montako..?

Taitaa se harrastustoiminta keskittyä enimmäkseen joko kehässä ravaamiseen tai nettipalstoilla kouluttamiseen ja muiden dobberiharrastajien ja kasvattajien toiminnan arvosteluun.

karsastaja kirjoitti:

Koira, jolla on hermot ja vietit tasapainossa, molempia löytyy runsaalla tasolla, löytyy täydet viettialueet, kyky kanavoida, on koulutettavuutta, ohjattavuutta ja rohkeutta unohtamatta toimintakykyä. Sosiaalisuus ja muut "lutuisan" koiran ominaisuudet ovat yksi hailee, ei palveluskoirarodut ole mitään sohvaperunakoiria. Jos joku pystyy molemmat asiat yhdistämään, niin so what, mutta kaikilta se ei onnistu.

Tosiharrastaja on sellainen, joka rakentaa koiraa kunnolla, ymmärtää koiran ominaisuuksista muutakin kuin ne surkeat termit, mitä luonnetestikaavakkeesta on luettavissa, muttei ymmärrettävissä. Tosiharrastaja ei selittele, vaan tekee, ja dobermanniharrastajissa näitä tosiharrastajia on... Montako..?

Taitaa se harrastustoiminta keskittyä enimmäkseen joko kehässä ravaamiseen tai nettipalstoilla kouluttamiseen ja muiden dobberiharrastajien ja kasvattajien toiminnan arvosteluun.

Lue lisää

Mikä siinä sitten on, kun nämä kehänkiertäjät ja pullamössökoirien kasvattajat saavat rodusta yliotteen. Tuntuis vaan että, eikö niitä seurakoira sessejä ole ihan riittävästi, miksei palveluskoiria voi säilyttää palveluskoirina? Joku raja täytys olla sillä ketkä puuttuvat rodun jalostamiseen ja millä perustein.

Tooperi kirjoitti:

Mistä sinulle tulee pentu?

Itselleni tulee reilun viikon kuluttua pentu mielenkiintoisesta, ja sanottaisiko, että hiukan erilaisesta yhdistelmäsä mikä on kuohuttanut dobberikansaa enemmän ja vähemmän ;)

Lue lisää

Laitapas postia [email protected] jos viittit siita pennusta. Mikas yhdistelma se sitten on, en ole oikein paassyt perehtymaan Suomen meininkkiin...
Mulla olisi tama kersa Englannista, mutta nyt on pikkuisen tullut suunnitelmiin muutoksia, joten saas nahda miten se pennun tuloon vaikuttaa.

karsastaja kirjoitti:

Koira, jolla on hermot ja vietit tasapainossa, molempia löytyy runsaalla tasolla, löytyy täydet viettialueet, kyky kanavoida, on koulutettavuutta, ohjattavuutta ja rohkeutta unohtamatta toimintakykyä. Sosiaalisuus ja muut "lutuisan" koiran ominaisuudet ovat yksi hailee, ei palveluskoirarodut ole mitään sohvaperunakoiria. Jos joku pystyy molemmat asiat yhdistämään, niin so what, mutta kaikilta se ei onnistu.

Tosiharrastaja on sellainen, joka rakentaa koiraa kunnolla, ymmärtää koiran ominaisuuksista muutakin kuin ne surkeat termit, mitä luonnetestikaavakkeesta on luettavissa, muttei ymmärrettävissä. Tosiharrastaja ei selittele, vaan tekee, ja dobermanniharrastajissa näitä tosiharrastajia on... Montako..?

Taitaa se harrastustoiminta keskittyä enimmäkseen joko kehässä ravaamiseen tai nettipalstoilla kouluttamiseen ja muiden dobberiharrastajien ja kasvattajien toiminnan arvosteluun.

Lue lisää

Ottakaa valittajat huomioon, että näitä "tosiharrastajia" on vain minimaalinen osa rodun harrastajista. Eli miten kävis jos kasvatettais vain sellasia dobermanneja jotka käy puoliammattilais-kouluttajan käteen? Koko rotu kuolis sukupuuttoon, koska ei semmosta koiraa tavallinen ihminen voi pitää, vaan kouluttamisen ja pk-kisaamisen pitäis olla jo elämäntapa ja monellako oikeasti on mahdollisuus semmoseen?

Sitä paitsi kaikki ns. palveluskoirarodut on muokkaantunu pehmeämmiks nykyään. Se johtuu siitä ettei yksinkertaisesti enää oo varsinaista tarvetta niin vietikkäille koirille, semmosille, jotka muinoin teki työtä kaiket päivät.

Harrastakoot "tosiharrastajat" kaikin mokomin ihan rauhassa, mutta muistakaa, että suurin osa koiraihmisistä on ihan tavallisia tallaajia (joita varmaan kutsutte lässyharrastajiksi tai kehänkiertäjiksi).

kehänkiertäjäkö? kirjoitti:

Ottakaa valittajat huomioon, että näitä "tosiharrastajia" on vain minimaalinen osa rodun harrastajista. Eli miten kävis jos kasvatettais vain sellasia dobermanneja jotka käy puoliammattilais-kouluttajan käteen? Koko rotu kuolis sukupuuttoon, koska ei semmosta koiraa tavallinen ihminen voi pitää, vaan kouluttamisen ja pk-kisaamisen pitäis olla jo elämäntapa ja monellako oikeasti on mahdollisuus semmoseen?

Sitä paitsi kaikki ns. palveluskoirarodut on muokkaantunu pehmeämmiks nykyään. Se johtuu siitä ettei yksinkertaisesti enää oo varsinaista tarvetta niin vietikkäille koirille, semmosille, jotka muinoin teki työtä kaiket päivät.

Harrastakoot "tosiharrastajat" kaikin mokomin ihan rauhassa, mutta muistakaa, että suurin osa koiraihmisistä on ihan tavallisia tallaajia (joita varmaan kutsutte lässyharrastajiksi tai kehänkiertäjiksi).

Lue lisää

Mut älkää machot sitten pullistelko "kovilla,alleen paskovilla ajokoirilla.
Ei enään ole samoja kuin ss-miehillä.

Kaikkihan sen ymmärtää että koirat muuttuvat ja maine on jäänyt historian hämärään.

Sitten vaan täytyy elää luppakorvaisten hännänheiluttajien pelonseassa hermoja kiristellen.

Täytyy myötää tosiasiat reippaasti eikä kuvitella enään mitään nelkytlukua.

Tuo oli hyvä kirjoitus ja kaikkia tarvitaan ja kaikenlaisia, kiitos.

kehänkiertäjäkö? kirjoitti:

Ottakaa valittajat huomioon, että näitä "tosiharrastajia" on vain minimaalinen osa rodun harrastajista. Eli miten kävis jos kasvatettais vain sellasia dobermanneja jotka käy puoliammattilais-kouluttajan käteen? Koko rotu kuolis sukupuuttoon, koska ei semmosta koiraa tavallinen ihminen voi pitää, vaan kouluttamisen ja pk-kisaamisen pitäis olla jo elämäntapa ja monellako oikeasti on mahdollisuus semmoseen?

Sitä paitsi kaikki ns. palveluskoirarodut on muokkaantunu pehmeämmiks nykyään. Se johtuu siitä ettei yksinkertaisesti enää oo varsinaista tarvetta niin vietikkäille koirille, semmosille, jotka muinoin teki työtä kaiket päivät.

Harrastakoot "tosiharrastajat" kaikin mokomin ihan rauhassa, mutta muistakaa, että suurin osa koiraihmisistä on ihan tavallisia tallaajia (joita varmaan kutsutte lässyharrastajiksi tai kehänkiertäjiksi).

Lue lisää

Jep, jep näin on. Mutta minä en tarkoittanut mitään räjäjdysherkkiä viettipommeja, enkä kaipaa nelkytlukua. Mutta vahvat hermot, itsevarmuus, rohkeus ym. ovat luonteenpiirteitä jotka tulisi säilyttää. (näistä ei kaiketi kotirintamallakaan ole haittaa) Dobberin ei tarvitse olla koira, joka vaatii ammattikaisen kouluttamaan, mutta sen pitäisi olla koira, joka kestää koulutusta ja myöskin vaatii sitä. Sen pitäisi olla koira, jonka kanssa voi ja pystyy halutessaan harrastamaan/kilpaiemaan lajissa kuin lajissa.

toope kirjoitti:

Jep, jep näin on. Mutta minä en tarkoittanut mitään räjäjdysherkkiä viettipommeja, enkä kaipaa nelkytlukua. Mutta vahvat hermot, itsevarmuus, rohkeus ym. ovat luonteenpiirteitä jotka tulisi säilyttää. (näistä ei kaiketi kotirintamallakaan ole haittaa) Dobberin ei tarvitse olla koira, joka vaatii ammattikaisen kouluttamaan, mutta sen pitäisi olla koira, joka kestää koulutusta ja myöskin vaatii sitä. Sen pitäisi olla koira, jonka kanssa voi ja pystyy halutessaan harrastamaan/kilpaiemaan lajissa kuin lajissa.

Lue lisää

nuo sanat eivät sovi mitenkään dobberin alkujuurille ja kun tapaat joskus ulkomailla oikein hyvän koiran huomaat mitä tarkoitan.
Olen päässyt touhuamaan maailman voittajien suojelussa ym kanssa, ja ovat aivan ihania luonteita .. eli hermoja ja kaikkea löytyy, eikä tarvi rähistä jokaisen rakin kanssa, vain jos tarve vaatii. siinä se lyhyesti.
Kun koira on itsevarma ja hyvä hermoinen, se on todella hyvä ja mukava.
Täällä peräkylässä vain tunnutaan tietävän kaikesta kaikki eikä muisteta meillä olevan vähiten maailmassa koiria muihin maihin verrattuna ja siihen verrattuna ei ole vertailupohjaa.
Tuntuu unohtuvat nämä pienet kannat ja kaikesta tietämättömyys näköjään täälläkin, kaikella ystävyydellä.

Et näköjään olekkaan asiant... kirjoitti:

nuo sanat eivät sovi mitenkään dobberin alkujuurille ja kun tapaat joskus ulkomailla oikein hyvän koiran huomaat mitä tarkoitan.
Olen päässyt touhuamaan maailman voittajien suojelussa ym kanssa, ja ovat aivan ihania luonteita .. eli hermoja ja kaikkea löytyy, eikä tarvi rähistä jokaisen rakin kanssa, vain jos tarve vaatii. siinä se lyhyesti.
Kun koira on itsevarma ja hyvä hermoinen, se on todella hyvä ja mukava.
Täällä peräkylässä vain tunnutaan tietävän kaikesta kaikki eikä muisteta meillä olevan vähiten maailmassa koiria muihin maihin verrattuna ja siihen verrattuna ei ole vertailupohjaa.
Tuntuu unohtuvat nämä pienet kannat ja kaikesta tietämättömyys näköjään täälläkin, kaikella ystävyydellä.

Lue lisää

mutta kun tuntuu, että ihmiset jotka eivät koirinensa harrasta, niin kuvittelevat harrastajien toivovan jotain tuollaista, mikä ei kenelläkään pysy hanskassa. Tuossahan olen koittanut toitottaa, että hyvä harrastuskoira on myös mukava kotikoirana, eli sellainen jonka ei tarvitse turhaan hötkyillä. Ilmeisesti ilmaisen asiani huonosti.

En kuvittele tietäväni kaikesta kaikkea, enkä varsinkaan olevani asiantuntija, kokemustaminulla on vähän, enkö siis saa keskustella?

Et näköjään olekkaan asiant... kirjoitti:

nuo sanat eivät sovi mitenkään dobberin alkujuurille ja kun tapaat joskus ulkomailla oikein hyvän koiran huomaat mitä tarkoitan.
Olen päässyt touhuamaan maailman voittajien suojelussa ym kanssa, ja ovat aivan ihania luonteita .. eli hermoja ja kaikkea löytyy, eikä tarvi rähistä jokaisen rakin kanssa, vain jos tarve vaatii. siinä se lyhyesti.
Kun koira on itsevarma ja hyvä hermoinen, se on todella hyvä ja mukava.
Täällä peräkylässä vain tunnutaan tietävän kaikesta kaikki eikä muisteta meillä olevan vähiten maailmassa koiria muihin maihin verrattuna ja siihen verrattuna ei ole vertailupohjaa.
Tuntuu unohtuvat nämä pienet kannat ja kaikesta tietämättömyys näköjään täälläkin, kaikella ystävyydellä.

Lue lisää

Eikös siinä tekstissä nimenomaan luekkin että ei saa olla mokomanlainen????? "Mutta minä en tarkoittanut mitään räjäjdysherkkiä viettipommeja"..
Eikös Toope kirjoittanutkin että PITÄISI olla vahva hermoinen, itsevarma ja rohkea. Jos maailamtasolla on noin hätäisiä kouluttajia kuin lukijoita niin voin kuvitella monia asioita.

Ja tuollainen rotukuvaus joka toulla mainitaankin sopii myös minun mielestä oikean dopperin.

Nykyisiä yksilöitä silmällä pitäen sitä vaan täytyisi muuttaa:
Häntä koipien välissä, takajalat tutisten luimisteleva hermoraunio sopisi huomattavasti paremmin.
Syy siihen miksi näin, lukee jo niin monta kertaa aiemmissa viesteissä etten viitsi sitä alkaa tähän uudelleen toistamaan.

Ja MINÄHÄN se sentään olen touhunnut UNIVERSUUMIN voittajien kanssa! Mutta ettehän te helkutin tietämättömät toukopellet ja ämpäripään ympärillä kasvaneet sitä voi tajuta...