Ystäväni sai lapsen teiniäitinä yhdessä itseään 10v vanhemman äijän kanssa, jonka kanssa hän oli 6kk ekasta tapaamisesta muuttanut asumaan yhteen. Tytön äiti sai tietenkin sydänhalvauksen ja kuultuaan raskaudesta, purskahti itkemään... Tyttö ei ole kovin järkevä käänteissään ollut ikinä, mutta tämä oli huippu.. Tyttö on aina tehnyt päinvastoin äidin ohjeita, vaikka tietäsi että toinen tapa olisi fiksumpi, ihan vain sen takia että saa tehdä päin vastoin kuin äiti sanoo. En tiedä miksi, hän nyt on vain sellainen luonteeltaan..
No, joka tapauksessa, synnytti sitten lapsen ja miehen äiti oli ihan innoissaan ja hyysäsi ja auttoi kaikessa mahdollisessa. Anoppi ei pistänyt lainkaan pahaksi tai pitänyt outona että aikuisella pojallaan oli paljon nuorempi tyttöystävä. Tytön äitiin tytöllä oli viileät välit, jonkin verran paranivat kun vauva syntyi (eihän vauvalle nyt kukaan voi vihoitella). No, kaikessa tämä tyttö on nyt sitten vuoden ajan tukeutunut tähän anoppiinsa, aina kun tulee joku hätä tai haluaa tietoa lapsista niin soittoa anopille.. Vaikka tuleekin jo toimeen äitinsä kanssa, niin soittaa silti aina anopille, koska "se on perhepäivähoitaja ja ammatiltaan lähihoitaja". Joskus vaan itsekseni mietin että jos on puhe vauvan ekasta hampaasta, niin kyllä se omakin äiti varmasti osaisi neuvoa siihen...
Välit tytön omaan äitiin ovat parantuneet ja tulevat jo toimeen, mutta anopille puhuu ja haukkuu aina tätä äitään (tiedän koska olen tällä hetkellä tytön ainoa ystävä jolle hän kertoo kaiken, muut (joita ei muutenkaan ollut kuin 1, 2) kun ovat muuttaneet pois tai tyttö on omalla käytöksellään häätänyt heidät..itse omaan lehmän hermot enkä voisi hylätä tyttöä vaikka hän ei aina käytäkään päätään kuten me muut ihmiset, hyvinä päivinään hän kun kuitenkin on mitä ihanin ihminen) ja anopille on sitten näiden puheiden pohjalta syntynyt käsitys että on tytön elämän suurin tukija ja tärkein ihminen..
No, ei tässä mitään, mutta joulu lähestyy.. Tyttöpä ilmoitti miehen kanssa yhdessä että he käväisevät jouluaattona aamusta anopilla ja menevät sitten illaksi tytön vanhemmille! Ja anoppihan (mielestäni hyvin ansaitustikin) loukkaantui verisesti.
Mietin itsekseni kuunnellessani tytön tilitystä, että miten hän oli luullut anopin reagoivan? Jos hän on raskauden alusta lähtien ja nyt vauvan ollessa melkein vuoden vanha, antanut ymmärtää anopille että tämä on hänen elämänsä tuki ja turva, ja sitten ilmoittaakin menevänsä oman äitinsä luo niin perhekeskeisenä iltana kuin jouluaatto, äidin luo johon on sanonut olevan kylmät välit.. Kyllä luulisi että kuka tahansa ihminen loukkaantuisi jos saisi tietää että on puhuttu yhtä ja tehdään toista. En sanonut tähän mitään mutta kysyin että eikö sentään tulisi joulupäivänä tai tapanina tehdä kunnon vierailu.. Kun nyt kuitenkin on anopin kanssa aika läheinen ollut.. Ja tyttö totesi että katsoo sitä sitten jos tuntuu siltä.
Näin niitä hyviä suhteita anoppeihin luodaan. *huokaus* Yritä siinä sitten kuunnella ystävänä.. Kyllähän tuosta pitäisi sanoa suoraan ettei tuo ihan korrektia käytöstä ole, mutta tiedän myös että jos sanon tuohon jotain niin tyttö suuttuu kun häntä neuvotaan. On nykyisin todella herkkä näille muiden neuvoille, on kai kuullut teiniäitinä niin paljon kritisointia ettei kestä edes hyväntahtoista kysymystä tai ehdotusta.
No, joka tapauksessa, synnytti sitten lapsen ja miehen äiti oli ihan innoissaan ja hyysäsi ja auttoi kaikessa mahdollisessa. Anoppi ei pistänyt lainkaan pahaksi tai pitänyt outona että aikuisella pojallaan oli paljon nuorempi tyttöystävä. Tytön äitiin tytöllä oli viileät välit, jonkin verran paranivat kun vauva syntyi (eihän vauvalle nyt kukaan voi vihoitella). No, kaikessa tämä tyttö on nyt sitten vuoden ajan tukeutunut tähän anoppiinsa, aina kun tulee joku hätä tai haluaa tietoa lapsista niin soittoa anopille.. Vaikka tuleekin jo toimeen äitinsä kanssa, niin soittaa silti aina anopille, koska "se on perhepäivähoitaja ja ammatiltaan lähihoitaja". Joskus vaan itsekseni mietin että jos on puhe vauvan ekasta hampaasta, niin kyllä se omakin äiti varmasti osaisi neuvoa siihen...
Välit tytön omaan äitiin ovat parantuneet ja tulevat jo toimeen, mutta anopille puhuu ja haukkuu aina tätä äitään (tiedän koska olen tällä hetkellä tytön ainoa ystävä jolle hän kertoo kaiken, muut (joita ei muutenkaan ollut kuin 1, 2) kun ovat muuttaneet pois tai tyttö on omalla käytöksellään häätänyt heidät..itse omaan lehmän hermot enkä voisi hylätä tyttöä vaikka hän ei aina käytäkään päätään kuten me muut ihmiset, hyvinä päivinään hän kun kuitenkin on mitä ihanin ihminen) ja anopille on sitten näiden puheiden pohjalta syntynyt käsitys että on tytön elämän suurin tukija ja tärkein ihminen..
No, ei tässä mitään, mutta joulu lähestyy.. Tyttöpä ilmoitti miehen kanssa yhdessä että he käväisevät jouluaattona aamusta anopilla ja menevät sitten illaksi tytön vanhemmille! Ja anoppihan (mielestäni hyvin ansaitustikin) loukkaantui verisesti.
Mietin itsekseni kuunnellessani tytön tilitystä, että miten hän oli luullut anopin reagoivan? Jos hän on raskauden alusta lähtien ja nyt vauvan ollessa melkein vuoden vanha, antanut ymmärtää anopille että tämä on hänen elämänsä tuki ja turva, ja sitten ilmoittaakin menevänsä oman äitinsä luo niin perhekeskeisenä iltana kuin jouluaatto, äidin luo johon on sanonut olevan kylmät välit.. Kyllä luulisi että kuka tahansa ihminen loukkaantuisi jos saisi tietää että on puhuttu yhtä ja tehdään toista. En sanonut tähän mitään mutta kysyin että eikö sentään tulisi joulupäivänä tai tapanina tehdä kunnon vierailu.. Kun nyt kuitenkin on anopin kanssa aika läheinen ollut.. Ja tyttö totesi että katsoo sitä sitten jos tuntuu siltä.
Näin niitä hyviä suhteita anoppeihin luodaan. *huokaus* Yritä siinä sitten kuunnella ystävänä.. Kyllähän tuosta pitäisi sanoa suoraan ettei tuo ihan korrektia käytöstä ole, mutta tiedän myös että jos sanon tuohon jotain niin tyttö suuttuu kun häntä neuvotaan. On nykyisin todella herkkä näille muiden neuvoille, on kai kuullut teiniäitinä niin paljon kritisointia ettei kestä edes hyväntahtoista kysymystä tai ehdotusta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
no ei tuossa pitäisi mitään suuttumista olla.
Me olemme mieheni kanssa lapsen kera viettäneet aina oman joulun.
Meille saa tulla mutta eivät ole tulleet, sille me emme voi mitään.
Eiköhän se ole normaalia että jokainen nykyään voi viettää omankin joulun, missä lystää.
Ei miniää ole tilivelvollinen joulunvietosta anopilleen.
En ole puuttunut tytön tekemisiin enkä sanonut mitään, juuri tuon takia että tyttö on erittäin herkkänahkainen ja käsittäisi kuitenkin väärin (ja tästä on kokemusta 4 vuoden ajalta, olen tottunut sovittamaan sanani hänen mukaansa, vaikken sitä muille ystävilleni teekään). Mutta nyt tuntuu vähän vaikealta vastata tytön kysymyksiin mitä olen mieltä asioista, koska itse ajattelen pohjimmiltani hieman erilailla. Tyttö itse kylmetti välit äitiinsä, ei antanut mahdollisuutta hyväksyä asiaa että äidistään oli tulossa mummo. Ilmoitti vain että jos ei voi nielaista asiaa kerralla, ei tarvitse vaivautua ottamaan yhteyttä. Jonka seurauksena välit viilenivät (eihän äidiltäkään voi olettaa että parissa päivässä tottuisi ajatukseen että oma alaikäinen lapsi pistää koulun poikki ja alkaa odottaa vauvaa, ja kun sitten alkoi tottua ajatukseen, muutaman viikon kuluttua, tyttö oli jo ottanut todella pahasti nokkiinsa eikä ollut halukas olemaan yhteydessä). Tottakai on ihanaa jos nyt jouluna heidän välinsä paranisivat, ja onhan hänen äitinsä jo ihan ihastunut vauvaan.
Tyttö ei ihmissuhteissaan ole muutenkaan kovin kypsä. Ja muutamassa muussa asiassakin kypsyys on hieman kysymysmerkillä. Empatiakyky on aika minimissä hänen kohdallaan. Raskaus oli täysin suunniteltu (en pidä hänen ratkaisuaan fiksuna, mutta tuen häntä silti, kaikki tekevät omat päätöksensä elämässään ja kantavat vastuun siitä). Tyttö kyllä huolehtii lapsestaan ja hoitaa taloutensa, mutta juuri nämä päätökset että päätti että haluaa vauvan just nyt heti, eikä voinut lykätä vauvan yrittämistä edes muutamalla kuukaudella niin että olisi ehtinyt valmistua (jätti koulun kesken heti tultuaan raskaaksi, eikä aio palata kouluun, sanoo menevänsä kassalle loppuiäkseen).. Ja kuten tuossa mainitsinkin, ihmissuhteet ovat hänelle joko on tai off, hän ei jousta. Jos ei hyväksy täysin nikottelematta hänen päätöksiään, ei tarvitse olla _missään_ yhteydessä. Tämä ajattelutapa on vain pahentunut vauvan syntymän myötä. Tuo liittyy osaksi hänen masennukseensa joka oli olemassa jo ennen raskautta (hänellä on turvaton olo, luulee että kaikki vihaavat häntä, ei uskalla liikkua kaupungilla tai missään yksin, etteivät ihmiset pidä hänestä, että he pitävät häntä läskinä ja idioottina, etteivät ihmiset pidä hänen persoonastaan ja käytöksestään (josta tuon masennuksen takia on hieman vaikea pitää, koska hän ei jousta missään asiassa), puhuu sellasia että vauva piti saada heti että edes joku rakastaisi häntä ehdoitta...!?), joka sitten ilmenee lievänä vainoharhaisuutena ja tuhoaa hänen ihmissuhteitaan. En millään haluaisi nähdä ystäväni olevan surullinen ja vähän epäilen että jos joulu ei mene hänen mielensä mukaan, hän mökkiytyy lisää. Ammattiapua hän ei suostu hankkimaan, hänen mielestään hänessä ei ole mitään vikaa vaikka hän pelkääkin kaikkea ja vain istuukin vauvan kanssa koko ajan kotona kaksistaan.
Anoppiin tuskin välit menevät tuosta, vaikka anoppi pahoittikin mielensä jo lähes sovitusta yhteisestä jouluvietosta joka vaihtui pikaiseen visiittiin. Ja tyttö tuskin miettii huomenna sitä miten on ilmaissut asian anopille tai onko muuttanut suunnitelmia parissa sekunnissa.. Jos anoppi sanoo yhdenkin pahastuneen kommentin, tyttö sanoo välit täysin poikki. Joskus mietin että miksi itsekään vaivaudun hyppimään täysin hänen pillinsä mukaan, tyttö on monesti uhkaillut minuakin että voidaan pistää välit poikki jos sanon jotain poikkipuolista, ihan ystävällistä ja rakentavaakin kommenttia, ja aina olen se joka sovittelee.. En kuitenkaan kykene jättämään häntä noiden ajatusten kanssa oman onnensa nojaan. Ehkä tämä viesti oli sitten väärälle palstalle, ongelma kun ei kuitenkaan taida olla anopissa vaan tytön ihmissuhdekyvyttömyydessä ja masennuksessa joka sitten aiheuttaa mielipahaa milloin kenellekin (myös hänelle itselleen).
Plaah.. taidat olla itse se kyseinen anoppi jota asiaa vaivaa, sillä nyt arvostelet ja puutut nuorten omaan elämään. Näet liian paljon vaibvaa kirjoittamiseen turhanpäiväisistä asioista. Tulevat kylään sitten kun tulevat ja sillä sipuli.Ei mitään nokan koputuksia.
Älä ota henk.koht. anna heidän elää omaa elämää.
Keksit kaikkea kivaa itselles omista harrastukistas ja hei kudo ukolles vaikka sukkia.
..mennessään äitinsä luo jouluksi. Hänen pitääkin parantaa välinsä äitiin. Ei anopin pidä siitä suuttua.
Itse kyllä kannatan eniten sitä, että lapsen jälkeen joulut järjestetään kotona. En olis voinu kuvitellakaan viettäväni missään muualla.
Siitä kun tyttö pompottaa kaikkia, hän on tottunut siihen, että kaikki "tottelevat tai lähtevät". Se on epävarmuutta. Siihen taas auttaa elämä, kyllä se kouluttaa.
Lapsien myötä olemme kanssa siirtyneet oman joulun viettoon pienen perheemme voimin. Ja syy on juuri se ettei tarvitse sitten tapella kenen luona nimenomaan aattoa vietetään. Ei ole mitään mieltä pilata joulun aikaa taistoon siitä kenen luo mennään millonkin, ollaanko siellä kuinka kauan ettei vaan olla enemmän kuin toisten. Isovanhemmat ovat tyytyneet tähän ratkaisuun.
Voi äly sentään valitustasi.
Itse olin aikanaan teiniäiti, ja syy siihenhän oli se yleisin eli omien vanhempien kanssa oli välit niin huonot että halusin nopeasti pois kotoa aloittamaan itsenäisen elämän ja tekaisin penskan. Mutta teiniäitiys pilaa aina nuoruuden jollain tavalla, ja siitä pidän vanhempiani osittain vastuussa, olinhan lapsi. Siksi välit tulevat ikuisesti olemaan viileät.
Et voi sanoa, että tyttö kylmetti välit äitiinsä. Et voi tietää, kumpi se oli syypää. Oma äitini ainakin ihan itse loukkaantui (mielestäni tosi lapsellisesti, itsepähän oli minut kasvattanut ja minusta vastuussa!) kun tulin teininä raskaaksi. En saanut apua enkä tukea häneltä. Jos anoppini olisi ollut mukava, olisin varmasti tukeutunut häneen.
Vähän ihmetyttää sinun asemasi tässä yhtälössä? Etköhän vain kuitenkin ole joku asianosainen valepuvussa...?
Eiköhän ne mene viettämään sitä joulua minne menevät. Ei kuulu sinulle eikä edes anopille. Että jos siellä anopin luona ollaan aina ja sieltä kaikki neuvot normaalisti pyydetään, niin ei kai yksi joulun vietto muuta sitä ja anopin hyvää asemaa mihinkään? Taivahan talikynttilät sentään, että ihmiset jaksaa tehdä tikusta asiaa.
Mutta eikö se ole hyvä asia, että tyttö lapsensa ja miehensä kanssa menevät kyläilemään tytön äidin luo? Meinaan, että jos heillä ei ole olleet mitkään erikoisen hyvät välit, niin nythän on sopiva aika parantaa äiti-tytär-suhdetta.
Ja käyväthän he miehen äidin luona kuitenkin, vaikkeivat koko aikaa vietäkään siellä.
Me ollaan mieheni kanssa ratkaistu ongelma kahdesta anoppilasta siten, että pysytään kotona. En halua lähteä kahden pikkulapsen kanssa raahautumaan puolta Suomea eri paikkoihin. Se on kuitenkin meille ja meidän lapsille se oma koti, jossa joulu vietetään. Mennään sitten myöhemmin vierailulle, mutta joulu pyhitetään ihan kotosolla oloon.
että äiti on aina äiti eikö se ole hyvä.
...että joulu ei suinkaan ole mikään rauhan juhla. Lukemattomat ovat ne ristiriidat, joita se tuo mukanaan joka vuosi.
Ja kuka muistaa edes, missä oli viime jouluna?