Kiinnostaisi tietää onko kukaan koskaan löytänyt
nettideitti foorumien kautta seurustelu suhdetta?
Itse olen tavannut useampiakin naisia foorumien
kautta, mutta mitään syvempää niistä ei ikinä ole
syntynyt. Muutaman kiinnostavan naisen olen tavannut, mutta kiinostus ei ole ollut molemmin puolista ja homma on tietenkin kuivunut siihen.
Jotenkin tuntuu siltä, että näillä "nettinaisilla"
ei ole haluakaan tutustua kunnolla johonkin mieheen? Tai ne vaatimukset ovat ihan mahdottomia.
Itse olen ihan fiksu tyyppi enkä mikään rumiluskaan, mutta oudolta tuntuu. Kertokaa todelliset konkarit mikä näitten nettideitti foorumien tarkotus oikein on. Pelkkää hupiako vain
nettideitti foorumien kautta seurustelu suhdetta?
Itse olen tavannut useampiakin naisia foorumien
kautta, mutta mitään syvempää niistä ei ikinä ole
syntynyt. Muutaman kiinnostavan naisen olen tavannut, mutta kiinostus ei ole ollut molemmin puolista ja homma on tietenkin kuivunut siihen.
Jotenkin tuntuu siltä, että näillä "nettinaisilla"
ei ole haluakaan tutustua kunnolla johonkin mieheen? Tai ne vaatimukset ovat ihan mahdottomia.
Itse olen ihan fiksu tyyppi enkä mikään rumiluskaan, mutta oudolta tuntuu. Kertokaa todelliset konkarit mikä näitten nettideitti foorumien tarkotus oikein on. Pelkkää hupiako vain
Vastaukset 17
Vanhimmat
kattoo semmosen, jolle työ maistaa
ja joka on hyvän näkönen
En ole itse tavannut yhtään naista netin kautta mutta eipä ruoho näytä olevan vihreämpää niinkään. Aivan samanlaisia ne naiset on realielämässäkin. Vaativat aivan täydellistä miestä ja vaatimukset senkuin kasvavat koko ajan.
Minun käsittääkseni ongelma on siinä, että naiset odottaa ensitreffeiltä liikoja. Jos ei "jalat lähde alta" ja "pää mene pyörälle", niin sitten mies ei ole uuden tapaamisen arvoinen.
Liikaa Hollywoodia, liikaa romanttisia tyttökirjoja... Liian vähän uteliaisuutta, aitoa kiinnostusta, kykyä kohtaamiseen...
Osuit naulan kantaan. Teininä luin hulluna yltiöromanttisia tyttökirjoja, rakastan romanttisia komedioita etc. Odottelen yhä unelmieni prinssiä, joka ei ehkä sittenkään koskaan tule.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteikö olisi uteliaisuutta, aitoa kiinnostusta tai kykyä kohtaamiseen. Kaikkea tota on, mutta ongelmana on, että joskus vaan tulee se "jalat alta fiilis" ja kun sen on kokenut, ei enää pysty tyytymään vähempään.
Jos järjellä ajattelee, niin olen tavannut todella monia minusta kiinnostuneita "hyviä miehiä". Tuntuu kuitenkin teeskentelyltä "yrittää ihastua" heihin koska he ulkoisesti olisi sopivia. Sitäkin on kokeiltu ja koskaan se ei ole tuottanut tulosta.
Toivo edelleen elää, että törmäisi joskus vielä siihen johonkin, joka veis ne jalat alta ja tunne olisi molemminpuolinen.
Ajankulua koko touhu. Käydäänhän sitä torillakin kiertelemässä ja katselemassa, mitä on tarjolla, vaikka ei ole minkäänlaista aikomustakaan ostaa mitään.
Kyllä olen tavannut kaikki 4 poikaystävääni netin kautta. ja kavereita lisäksi. Kyllä se onnistuu. Taas on yksi tyyppi, johon haluan tutustuu. Ikävä kyllä mun jutut ei oo kestäny kovin kauan. Olenko ainoa?
Juu minä löysin nykyisen avomieheni netistä, yhdestä chatfoorumista. Helmikuusta asti ollaan seurusteltu, ja huhtikuussa muutettiin yhteen, ja hyvin menee :)
Olen kolme kertaa uskaltautunut treffeille. Kaikkien kanssa on esin tutustuttu netissä, sitten vaihdettu sähköposteja, sitten soiteltu ja vasta sitten nähty livenä.
1. ensimmäinen mies on ulkonaisesti unelmieni mies, mutta ilmeisesti minä en kelvannutkaan hänelle. Viikkoon ei kuulunut mitään, sitten tuli meili, jossa ihan selvä hatusta tempastu valeselitys.
2. oltiin syömässä hienossa paikassa. Mies on paljon vanhemman näköinen kuin ikäisensä, oli kuitenkin useampaan kertaan maininnut olevansa erittäin nuorekas. Hän joi paljon ruokailun aikana, poltti sikaria kysymättä minulta ym. Juttu luisti, mutta hän meni aivan änkyräkänniin. Saatoin hänet kotiin, tuskin jalat pitivät. Hän soitteli paljon vielä perääni, en suostunut enää tapaamaan häntä.
3. täysosuma! Ihastuimme heti toisiimme kun näimme toisemme. Pidin jo kovasti hänen äänestään, jota olin viikkotolkulla kuunnellut, mutta hän oli myös erittäin charmikas mies. Meidän piti kävästä vain kahvilla päivällä, mutta olimme seuraavaan aamuyöhön asti yhdessä, keskustelun merkeissä vain tosin. Kun hän sitten lähti, hän lähetti autostaan jo tekstiviestin jossa hän kiitti päivästä ja ihmetteli voisiko kaltaiseni naisen tavata näin.... Ja ihan hyvin on mennyt. Tsemppiä kaikille!
Moi!
Itse oon hankkiutunu treffeille deittifoorumien kautta ihan uteliaisuuttani, osittain myös sen takia, että olen erittäin innostunut tutustumaan uusiin ihmisiin. Muiden tapaamispaikkojen huonoja puolia ei tarvinne tässä eritellä? :)
Seurustelusuhdetta ei oo löytynyt, eikä ekoista treffeistä ole seurannut toisia, koska ei ole yksinkertaisesti kiinnostanut. Myönnän, että ekat netin kautta sovitut treffit meni piloille omien liikojen odotusten takia; olin todella pettynyt mieheen sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Itse en myöskään aseta tulevalle (toivossa on hyvä elää, heh heh) kumppanille ylitsepääsemättömiä kriteerejä. Kuitenkin toisessa on oltava jotain, joka sytyttää. Passiivisuus, hiljainen olemus ja nyhjöttäminen on totaalisen out. Myös liika intoilu/ kiinnostus ja tulevaisuuden suunnittelu saa minut pakenemaan huomaamattomasti vessan ikkunasta. Ulkonäkö on varmaan suurin pettymyksiä tuottava seikka nettitreffeissä. Valokuvan pyytäminen ei mielestäni ole liian pinnallista.
Menestystä!
Minä löysin chatista mukavan tyttösen, jonka kanssa tuli seurusteltua puolisen vuotta. Tyttö oli ns. luonnonlapsi, täydellinen vastakohta niille ärsyttäville pintaliitäjätytteleille, joita kaikki paikat tuntuu olevan pullollaan. Valitettavasti suhde kuihtui hiljalleen pois liian pitkän välimatkan takia. Opiskelun ja työn takia muuttaminen samalle paikkakunnalle ei yksinkertaisesti onnistunut.
Ton tapauksen jälkeen en ole tosissani yrittänyt ketään netissä vongata. Aika monella nettinaisella kun tuntuu olevan parantumaton prinsessakompleksi: joka päivä pitäisi olla karkkipäivä ja harmaata arkea ei kestetä. Mutta kuten mun tapaus todistaa, kyllä täällä netissä Naisiakin liikkuu. :)
oen tavnnut kaiken kaikkiaan 13 miestä chatin kautta.... yhden kanssa pitempi juttu... puol vuotta... ei oltu yhdessä, mutta aikaa vietettiin tosi paljon ( en tiedä mitä se oli). Nyt tosin ýllätin sen toisen naisen kanssa ja homma jäi siihen. Nämä muut ovat jotkut olleet ihan jees tyyppejä, mutta en sitten tiedä että mitä oikeen etsin koska jokaisessa on ollut jotakin mikä tosissaan "tökkii". Moni niistä olis vakavissaan halunnut alkaa seurustelemaan ja oli ns. seurustelu ihmisiä... mutta kääk.... Yksi puhu niin paljon että en itse saanut suun vuoroa ( ihan jees että puhuu, puhun itsekkin mutta liika on liikaa), yksi taas haukkui kaikki mitä kerroin ( sanoin pidän lapsista...se sano että inhoaa yms.) ja nää loput on vaan jotenkin muuten tökkiny... ensinnäkin antanut ihan väärän kuvan itsestään tai sitten ollut rasittavia deitin jälkeen. En ole itse pyhimy enkä mikään missi, mutta joku raja se mullakin on tässä asiassa... en etsi täydellisyyttä mutta olisi hienoa löytää sellainen mies jonka kanssa aika ei tule pitkäksi ja joka todella on sellainen miksi itsensä on kuvaillut!!! Mä tapailen siis chat ihmisiä tosimielellä, mutta teen nille kaikille heti aluksi selväks että on kysymys vain kahvilla käynnistä ei muusta! On meinaan tosi ärsyttävää että täytyy sitten loukata ihmisiä sanomalla suoraan kun ei ne itse tajua ettei mua todellakaan kiinnosta. Mä en halua loukata mutta olen niin joutunut kyllä valitettavasti tekemään kun osa näistä deittiläisistäni on vieläkin kimpussa ja yksi jpa vannoo rakkauttakin.... epätoivoista....
Mutta tässä oma kantani asiaan.... monia mielipiteitä on ja niin pitääkin olla.
By the way... on jännää että englannissa käydään monen kanssa deitillä ennen kun valitaan se jonka kanssa mennään toisille treffeille ...se on sillä normaalia!!!! Mutta tee suomessa sama ja kerro siitä ihmisille niin olet lutka vaikket olisi käynytkään kuin kahvilla....???? Suomalaiset on tosi pinnalisen kateellisia ihmisiä.... mutta hei älkää välittäkö siitä tai olkaa kertomatta.... mun mielestä pitää kokeilla montaa ennenku tietää kuka on se mitä on etsinyt.... Zemppiä "metsästykseen" =)
"By the way... on jännää että englannissa käydään monen kanssa deitillä ennen kun valitaan se jonka kanssa mennään toisille treffeille ...se on sillä normaalia!!!! Mutta tee suomessa sama ja kerro siitä ihmisille niin olet lutka vaikket olisi käynytkään kuin kahvilla....????"
yleensähän suomessa tavataan päissään ravintolassa ja mennään sänkyyn, nimiäkään ei muisteta eikä ulkonäköä - eli kuka sua lutkaksi on sanonut ?
Heips Vallu!
Nettideitti on ihan jees juttu.
Itse olen käynyt monillakin treffeillä, mutta
ei vaan kolahtanut niin että olisi ollut
molemminpuolista.
Sitkeästi vain jatkoin, koska olin ollut sinkkuna
jo useamman vuoden. Ja tiesin että miehen
löytäminen nettideitistä on mahdollista.
Parikin tuttavaani/ystävääni on löytänyt puolison
juuri netin kautta.
Itselläkin onnisti monen ihmisen jälkeen.
Tällä hetkellä olemme onnellinen avopari ja
ensitreffeistä on kohta 9 kuukautta.
Ensitapaamisella ei salamat välkkynyt tai muuta
sellaista, mutta hitaasti se lähti ja kasvoi
roihuksi.
Nettideitti on mielestäni samanlaista kuin esim.
kapakassa. Ei koskaan tiedä mitä tulee vastaan
ennekuin oppii tuntemaan toista.
Elämä on joskus riskillä pelaamista, ja joskus
se todella kannattaa.
Hyvää jatkoa Sinulle.
T: miehensä netistä löytänyt
nai
Ennekuin deittasin kysesitä jätkää mailailin hänen kanssaan ja tekstailin kunnes sovimme treffit. Kundi ei ole mikään bodari tai mitään muutakaan mutta todella mukava ja joten siitä tämä suhde lähti. =)
Tunnen irl muutaman, jotka ovat löytäneet toisensa netistä/chatista. Ja siitä olen iloinen heidän puolestaan.
Aivan samahan se on, missä sen oikean kohtaa :))
Itse olen nainen, chattikonkari :)) Mutta minusta taas tuntuu, että miehet eivät ainakaan chatissa ole tosissaan liikkeellä, useimmat vain kinuavat seksiseuraa, eivätkä ole kiinnostuneita tutustumaan ihmisiin yhtään pintaa syvemmältä. Tietenkin poikkeuksiakin on :))
Toivotan sinulle onnea elämäsi naisen etsimisessä. Kyllä se oikea vielä tulee vastaan :)
Onhan se sama, missä sen oikean kohtaa, nimimerkki hymysilmän kanssa samaa mieltä me kaikki ollaan.
Mutta mutta. Netitse järkätyissä treffeissä on mielestäni isompi riski kohdata anteeksi nyt luuseri. Tai neurootikko. Tai friikki.
Sinkut.netin kautta olen käynyt noin kymmenillä. Hyvä puoli siellä on, että ollaan kuitenkin aika tosissaan, ja maltetaan vaihtaa ajatuksia ensin kirjeitse, eikä turhaan aleta aivan alusta, vaan ollaan jotenkin aikuisia heti.
Nykyinen avomieheni on Sinkut.netistä, joten toivoa on kaikilla. Mutta ei sekään ihan normaali mies ole.