Hylätyksi tulemisen pelko

Mäkin olen koko elämäni ajan kärsinyt hylätyksi tulemisen pelosta. Luultavasti minun tilanteessa syy on, että minun isäni ei ole koskaan ollut maisemissa elämässäni. Olen saanut alkuni yhenillan suhteesta.
Pienenä halusin aina olla äitini kanssa ja lähteä hänen mukaansa minne hän ikinä menikin. Ja aina jos hän vähääkään myöhästyi lupaamastaa kotiintuloajasta minä pelkäsin kaikkein pahimman tapahtuneen.
Sama hylätyksi tulemisen pelko vaivaa minua suhteessanikin. Ennen naimisiin menoa luulin, että se lähtisi pois viimeistään sillon, kun on valat vannottu, mutta niin ei ole käynyt.
Pelkään koko ajan, että mieheni löytää jonkun minua paremman ja sen vuoksi haluaisin pitää hänet vain kotona luonani, ettei hänellä olisi mahdollisuus tutustua muihin naisiin.
Olen myös epätoivoinen, kuinka päästä tästä eroon !!?

pelkään jatkuvasti et mun kihlattu jättää mut. Hän on kuitenkin usein sanonut, että mun ei tarvi pelätä, koska se ei halua muita.
Mulla tämä pelko juontaa varmaan juurensa siitä, että seurustelin ennen nykyistä miestäni toisen kanssa ja hän vain lähti. Ei kertonut syytä, eikä selittänyt milläänlailla, poisti vaan mut elämästään. En meinannut päästä siitä yli millään.
Ainut keino millä mä nykyään pärjään tän tunteen kans on se, että mun on pakko luottaa mun kihlattuun...Eniten auttaa pahimpina pelon hetkinä se kun rakkaani osoittaa, että hän todella rakastaa mua.
Voimia sulle Priscilla, sä et oo ainut joka tuosta kärsii...

Onhan se niin, ettei rakasta halua menettää. Mutta jos kovasti pelkää, -ja ihan muutenkin- kannattaa ylläpitää omia ystävyyssuhteita ja harrastuksia, eikä elää toisen kautta. Silloin pahimmassakin tapauksessa on omia juttuja, joiden ympärille voi koota elämänsä uudestaan.

Mä oon pelännyt hylätyksi tulemista kaikissa suhteissa mitä mulla on ollut. Välillä päässäni pyörii todella hullunkurisia ajatuksia siitä, miten ja miksi mut jätetään.

Oon välillä itkenyt hysteerisesti ystäväni olkapäätä vasten, koska olen taas uppoutunut omaan mielikuvitukseeni ja alistunut ajatukselle, että jossain vaiheessa kulta jättää.

Kerran ystäväni heitti mulle varsin yksinkertaisen, mutta hyödyllisen kysymyksen: "Minkä ihmeen takia se sut jättäis? Ja minkä ihmeen takia se ei sua rakastais?" Mulle tuli ihmeen rauhallinen olo, kun pohdin niitä kaikkia kertoja kun kultani on sanonut rakastavansa mua.

Kaikki lähtee siitä, että opit arvostamaan itseäs. Niitä asioita mitä itsessäs arvostat sun rakkaasikin sussa arvostaa. Ja juuri niiden asioiden takia se sun kanssa on.

Älä murehdi turhaan! Keskity vaan säkin arvostamaan rakkaasi ihania puolia ja vaali samalla omaa ainutlaatuisuuttasi.

Tsemppiä sulle ja kaikille muille! Kyllä te ootte rakkautta ansainneet.