Aina nälkä ja koko ajan jano

Säännöllisistä ruoka-ajoista olen yrittäny pitää kynsin hampain kiinni. Ja se jotenkin kyllä onnistuu. Yritän juoda vettä ison lasillisen kun alkaa tuntua siltä että tekis mieli napostella jotain että se menis ohi muttei auta. Ennen kuin huomaankaan olen taas jääkaapilla, karkkihyllyllä tms ja jotain tarttuu mukaan... Syöminen tuntuu jo pakkomielteeltä. Ei hyvä. Painoa en niinkään halua pudottaa mutten sitä lisääkään halua ja jos tämä meno jatkuu niin kohta kiloja ropisee vaikka kuinka paljon.

jemina kirjoitti:

Säännöllisistä ruoka-ajoista olen yrittäny pitää kynsin hampain kiinni. Ja se jotenkin kyllä onnistuu. Yritän juoda vettä ison lasillisen kun alkaa tuntua siltä että tekis mieli napostella jotain että se menis ohi muttei auta. Ennen kuin huomaankaan olen taas jääkaapilla, karkkihyllyllä tms ja jotain tarttuu mukaan... Syöminen tuntuu jo pakkomielteeltä. Ei hyvä. Painoa en niinkään halua pudottaa mutten sitä lisääkään halua ja jos tämä meno jatkuu niin kohta kiloja ropisee vaikka kuinka paljon.

Äläkä änge sinne herkkuja.
Sinä nimimerkistä päätellen olet nainen? Jotenka nyt sairailloisille mielihaluilles stoppi, tai siirät väärät ruokailu tuottumukses muksuilleskin. Jos niitä joskus hommaat, jos vielä niitä ei ole.
Kamalia katteltavia nyky ajan koululaiset, itte kun olin koulus parikyt vuotta sitten, niin koko koulus oli yksi ylipainoinen muksu. Nykyään asetelma näkyy olevan toisinpäin.
kyllä se siittä, ryhtiä.

jemina kirjoitti:

Säännöllisistä ruoka-ajoista olen yrittäny pitää kynsin hampain kiinni. Ja se jotenkin kyllä onnistuu. Yritän juoda vettä ison lasillisen kun alkaa tuntua siltä että tekis mieli napostella jotain että se menis ohi muttei auta. Ennen kuin huomaankaan olen taas jääkaapilla, karkkihyllyllä tms ja jotain tarttuu mukaan... Syöminen tuntuu jo pakkomielteeltä. Ei hyvä. Painoa en niinkään halua pudottaa mutten sitä lisääkään halua ja jos tämä meno jatkuu niin kohta kiloja ropisee vaikka kuinka paljon.

Kuulostaa tutulta. Surullista kyllä.

Itsellä kans tuntuu että kaikki keinot on jo kokeiltu, mutta sinnillä pitää mennä hampaat irvessä koko ajan, koska millään keinolla ei tunnu saavan ajatusta "ruoka" pois mielestä. Mietin koko ajan koska saan seuraavan kerran syödä, ja että mitä syön, miltä se maistuu... mietin ja suunnittelen ja haaveilen. Joskus saatan jopa syödessä miettiä koska taas saan seuraavan kerran syödä ja mitä. Oikeasti, onko tämä pakkomielle jo vai mitä? Olen jopa yrittänyt tehdä niin pahaa ruokaa että ruoka-sana itsessään aiheuttaisi jo sellaisen yökkö-reaktion, mutta ei. Pää vain ajattelee että miten siitä pahasta sais vähän hyvempää. Voi luoja.

Miten tällaisen saa loppumaan? Tekoja voi hampaat irvessä kontrolloida, mutta miten ajatuksia? Jos pää ei ajattelisi, ei tekisi mielikään. Ja elämä olisi paaaaljon helpompaa.

N24 kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Surullista kyllä.

Itsellä kans tuntuu että kaikki keinot on jo kokeiltu, mutta sinnillä pitää mennä hampaat irvessä koko ajan, koska millään keinolla ei tunnu saavan ajatusta "ruoka" pois mielestä. Mietin koko ajan koska saan seuraavan kerran syödä, ja että mitä syön, miltä se maistuu... mietin ja suunnittelen ja haaveilen. Joskus saatan jopa syödessä miettiä koska taas saan seuraavan kerran syödä ja mitä. Oikeasti, onko tämä pakkomielle jo vai mitä? Olen jopa yrittänyt tehdä niin pahaa ruokaa että ruoka-sana itsessään aiheuttaisi jo sellaisen yökkö-reaktion, mutta ei. Pää vain ajattelee että miten siitä pahasta sais vähän hyvempää. Voi luoja.

Miten tällaisen saa loppumaan? Tekoja voi hampaat irvessä kontrolloida, mutta miten ajatuksia? Jos pää ei ajattelisi, ei tekisi mielikään. Ja elämä olisi paaaaljon helpompaa.

kaikkin vaikimmaks tän mun kohdalla tekee se eten edes huoma ku jo olen syömässä, oikeesti, ei auta vaikka kuinka päättää ja lupaa.

susi kirjoitti:

Äläkä änge sinne herkkuja.
Sinä nimimerkistä päätellen olet nainen? Jotenka nyt sairailloisille mielihaluilles stoppi, tai siirät väärät ruokailu tuottumukses muksuilleskin. Jos niitä joskus hommaat, jos vielä niitä ei ole.
Kamalia katteltavia nyky ajan koululaiset, itte kun olin koulus parikyt vuotta sitten, niin koko koulus oli yksi ylipainoinen muksu. Nykyään asetelma näkyy olevan toisinpäin.
kyllä se siittä, ryhtiä.

Kun se onistuiskin! VOin sanoa etten todellakaan ole näitä "sotanorsuja" (omasta mielestäni)joita nykyajan nuorista on kasvamassa. Pituus 163 ja painoa 55-57, vähän vaihtelee... Ja syy miksi neuvoja kyselen on yksinkertainen: en halua sellaiseksi koskaan tulla!

jemina kirjoitti:

kaikkin vaikimmaks tän mun kohdalla tekee se eten edes huoma ku jo olen syömässä, oikeesti, ei auta vaikka kuinka päättää ja lupaa.

kun ei kaapista nameja löydy niin ei ne vatsasta myöskään löydy