Osaisitteko neuvoa tekniikan, miten löydän ja pääsen kirjeenvaihtoon kohtalotovereiden kanssa? En ole netin kautta koskaan etsinyt kirjeenvaihto- enkä muutakaan seuraa, joten en oikein tunne kanavia.
Olen melkein 40-vuotias nainen. Elin pitkään salaisessa rakkaussuhteessa (molemmat tahoillaan naimisissa), kunnes erosin ja halusin etsiä totuuden siitä, mikä on todellinen rakkauteni. Sen jälkeen elin vielä vuoden odottavassa välivaiheessa, miettien mahtaakohan rakastettuni seurata esimerkkiä. Hän ei kuitenkaan uskalla sellaista siirtoa elämässään tehdä, vaikka onkin rakastanut minua ihan oikeasti paljon. Tänä syksynä olen sitten työllä ja tuskalla pannut suhteen poikki. Salaisena rakastajattarena toisen, vaikka kuinka rakkaan miehen, avioliiton kulissien takana en tahdo elää. Rakkaus vaatii antautumista ja omistautumista. Sydän on hyvin särkynyt tietenkin, mutta päätökseni tuntuu totuudenmukaiselta, jos se nyt yhtään lohduttaa. Samantapaisen kohtalon (niitä lienee!) kokeneiden ystävien tuki ja ajatustenvaihto olisi parasta. Mistä niitä vain löytäisi? Tarinani on pitemmin kerrottu tänään vastauksessani nimimerkille "Onneton nainen" otsikolla "Voimia sinulle".
Olen kiinnostunut tämän trauman ja elämän laajemmasta pohdiskelusta, kaikkien siihen liittyvien tunteiden jakamisesta jonkun kohtalotoverin kanssa. Olen myös kiinnostunut elämän tutkimisesta pintaa syvemmältä ja henkisistä ja hengellisistäkin kysymyksistä, joten ihan pelkkä miehen alatyylinen haukkuminen ei kiinnosta (vaikka raivon ja pettymyksen tunteetkin ovat aika tärkeä osa tätä prosessia)
Olen melkein 40-vuotias nainen. Elin pitkään salaisessa rakkaussuhteessa (molemmat tahoillaan naimisissa), kunnes erosin ja halusin etsiä totuuden siitä, mikä on todellinen rakkauteni. Sen jälkeen elin vielä vuoden odottavassa välivaiheessa, miettien mahtaakohan rakastettuni seurata esimerkkiä. Hän ei kuitenkaan uskalla sellaista siirtoa elämässään tehdä, vaikka onkin rakastanut minua ihan oikeasti paljon. Tänä syksynä olen sitten työllä ja tuskalla pannut suhteen poikki. Salaisena rakastajattarena toisen, vaikka kuinka rakkaan miehen, avioliiton kulissien takana en tahdo elää. Rakkaus vaatii antautumista ja omistautumista. Sydän on hyvin särkynyt tietenkin, mutta päätökseni tuntuu totuudenmukaiselta, jos se nyt yhtään lohduttaa. Samantapaisen kohtalon (niitä lienee!) kokeneiden ystävien tuki ja ajatustenvaihto olisi parasta. Mistä niitä vain löytäisi? Tarinani on pitemmin kerrottu tänään vastauksessani nimimerkille "Onneton nainen" otsikolla "Voimia sinulle".
Olen kiinnostunut tämän trauman ja elämän laajemmasta pohdiskelusta, kaikkien siihen liittyvien tunteiden jakamisesta jonkun kohtalotoverin kanssa. Olen myös kiinnostunut elämän tutkimisesta pintaa syvemmältä ja henkisistä ja hengellisistäkin kysymyksistä, joten ihan pelkkä miehen alatyylinen haukkuminen ei kiinnosta (vaikka raivon ja pettymyksen tunteetkin ovat aika tärkeä osa tätä prosessia)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onnea vaan salahuora!
..ja rakentavaa on saada purkaa tuntojaan ja pahaa oloaan kirjoittamiseen. Itse olen kokenut vaikean avioeron jälkeen erittäin terapeuttiseksi, kun saa vaihtaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan kohtalotovereiden kanssa. Siinä samalla tulee tutkittua myös omaa sisintään ja mieleen tulee asioita, joita ei pelkästään oman itsensä kanssa 'märehtimällä' olisi tullut ajatelleeksi.
Raivon ja pettymyksen tunteet ovat osa prosessia, kuten sanoit, ja se sattuu - ja juuri siksi on tärkeää saada käsitellä näitä tuntemuksia mahdollisimman rakentavasti. Vihaa ei saa päästää hallitsevaksi mielentilaksi.
Netti on erittäin kätevä kanava yhteydenpitoon. En tiedä, saako näillä sivuilla mainostaa, mutta ainakin pari asiallista senssikanavaa tiedän: Iltalehden verkkosivuilla on 'Kaveripalsta', jossa haetaan paljon nimenomaan meilikaveria ja sivulla www.senssit.fi myös löytyy keskustelutaitoisia ihmisiä.
Yhteydenotto on tosi helppoa: pari klikkausta ja pääset kirjoittamaan haluamallesi henkilölle. Ja eikun vaan odottamaan vastausta.
Ja muista rakentaa (jos sinulla ei vielä sellaista ole) anonyymi vastausosoite itsellesi. Ikävä kyllä senssipalstoilla liikkuu myös paljon niitä, joilla ilmeisesti on joskus jäänyt jokin prosessi kesken jossakin henkisen kasvun vaiheessa.
Onnea matkaan!
ps. Kommentti ensimmäiselle vastaajalle: lieneeköhän meistä kenestäkään sen 'ensimmäisen kiven heittäjäksi'.
Kiitos tosi paljon rakentavasta ja sydämellisestä vastauksesta! Arvostan sitäkin, että todella vastasit siihen mitä kysyin! Sekin osoittaa että sinulla on selkärankaa, että nimimerkkisi on rekisteröity. Olen ajatellut, että jos vielä jatkan kirjoittelua tänne suomi24:ään, nimimerkki pitäisi rekisteröidä. Se on ainoa tapa saada näihin keskustelupalstoihin sellaista inhimillistä linjaa, että jokaisen nimimerkin takana todella on joku ihminen, joka todella vastaa sanomisistaan siinä määrin kuin se tällisella anonyymillä foorumilla on mahdollista. Täällä olen ollut aistivinani sellaistakin touhua, että kaikenlaista loukkaavaa voi laukoa ja sitten kaikessa rauhassa voi vaihtaa nimimerkkiä kun haluaakin taas kuulostaa fiksulta, jopa yhden ja saman keskustelun sisällä. Se tuhoaa koko sinänsä hyvän foorumin. Siis kiitos sinulle, ja toimit upeasti!