Kaikesta sinfonista rakennetta ja sonaattimuodon perusprinsiippien ehtojen toteutumista ajatellen ajatellen, ja sitä koskevassa fragmentaarisuudessakin säilyneenä pianopartituurinsa Schubertin D 708A D-duuri sinfonialuonnos, kuten fragmeentaarisempi D 615, on huomattavasti valmiimpi teos musiikkillisesta näkökulmasta musiikillisena käsikirjoituksena kuin Beethovenin varhaisasteella olevat raakavedosmaiset vain tärkeimpiä teemaattisia ituja käsittelevät luonnokset, kuten 10.sinfonia, jossa ei ole oikein päätä eikä häntää.
Vaikkakin ehkä kaikkein merkittävin Schubertin sinfonisista luonnoksista täydellisessä 1300 tahtia käsittvässsä sinfonisessa rakenteessaankiin, henkeäsalpaavassa 1. osassaan ja loisteliaassa scherzossaan, moni-ilmeisessä rondofinaalissaan on Schubertin 7. E-duuri sinfonia D 729, joka ohittaa näkemykseltään ristiriitaisesti täydennettävissä olevan 10. sinfonian, jonka Scherzomaisen kontrapunktisen finaalin Berio on täydentänyt vakuuttavimmin hurmoksellisen humaltuneeseen olympolaisuuteen asti.
Vaikkakin ehkä kaikkein merkittävin Schubertin sinfonisista luonnoksista täydellisessä 1300 tahtia käsittvässsä sinfonisessa rakenteessaankiin, henkeäsalpaavassa 1. osassaan ja loisteliaassa scherzossaan, moni-ilmeisessä rondofinaalissaan on Schubertin 7. E-duuri sinfonia D 729, joka ohittaa näkemykseltään ristiriitaisesti täydennettävissä olevan 10. sinfonian, jonka Scherzomaisen kontrapunktisen finaalin Berio on täydentänyt vakuuttavimmin hurmoksellisen humaltuneeseen olympolaisuuteen asti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.