Eron syyt????

ottaa päähän.
lähes samaa hoki munkin exä. toki oli minussakin vikaa, mutta kun ei annettu edes mahdollisuutta toimia joissain asioissa toisin. Ja vuorotyölle ei mahda mitään. seksi kieltämättä oli laimeata (määrällisesti), mutta siinäkin suhteessa oltiin jo menty paljon parempaan suuntaan. Ja onko lopulta yhtään paria, joilla seksihalut olisi aina yhtä suuret.

Ex-mies kyllästyi 10-vuoden jälkeen.Lähti kapakkaihastuksensa matkaan.Jätti minut ja lapsen.Kuulemma ei ollut enää mitään puhuttavaa.Jos puhuin,niin nalkutin.En kuulemma tykännyt hänen ystävistään yms.No kaikkea myönnä,mutta tuskin monikaan jaksaa työpäivän jälkeen,lapsen tarhasta haettuaan ja kaupassakäynnin ja ruuanlaiton jälkeen hymyillä vielä puolen yön jälkeen ja kantaa olutta kavereille.Kyllä joskus,mutta ei joka perjantai.Ja kun nalkutin mies sai syyn lähteä baariin etsimään ymmärtäjää.Ja löysikin.Erosta kohta vuosi.Kova ikävä vielä sitä miestä.En millään olisi halunnut erota.En millään.

Mainitsemiesi syiden ei pitäisi olla mitään syitä erota, varsinkin jos on yhteisiä lapsia.

Mutta minkäs sille voi, jos toinen syyttää kaikista ongelmista vain toista. Eikä näe sitä, että parisuhde on kahden kauppa, jossa molempien pitää sitoutua muutokseen omalta osaltaan, jos asioiden halutaan muuttuvan paremmaksi. On vain sitä mieltä, että kaikki olisi hyvin, jos vain sinä muuttuisit ja jos et muutu, niin eroan sinusta. Eikä mikään puhe vastuun ottamisesta omasta käytöksestä auta. Yksin on aika vaikea parisuhdetta rakentaa ja ylläpitää. Se vaatii halua ja sitoutumista molemmilta, ikävä kyllä pelkästään oma halu ei riitä.

Näin meille kävi, toisin meillä oli muitakin ongelmia ja syitä eroon kuin mainitsemasi. Yritin kyllä kovasti puhua siitä, että kriisistä yritettäisiin tehdä yhteinen kasvukokemus, mutta lopulta oli vain pakko luovuttaa. Vaikka en millään olisi halunnut.

Meillä ei ollut kyse seksin puutteesta, mutta hellyydestä ja toistemme ymmärtämisestä. Ero tuli yllätyksenä, kämppä oli jo valmiiksi vuokrattu selän takana ja minä olin juuri palannut työelämään kahden lapsen jälkeen.
Tuska, viha ja raivo olivat melkoinen helvetti läpikäytäväksi, mutta kun elin kaikki tunteet oli irtipäästäminen mahdollista. Vaikka ns. kunnon syytä ei olisi, on toista vaikea väkisin pitää luonaan, jos halu yhteiseen kasvamiseen on kadonnut.
Näin jälkikäteen olen tyytyväinen, kun kasvoin ihmisenä ja löysin itseni uudelleen ja löysin lisäksi kumppanin, jonka kanssa kaikki sujuu paremmin : )! Toisaalta jos en olisi käsitellyt eroa perusteellisesti ja ollut yksin, niin olisinko löytänyt uuden sielunkumppanini? Exä taas hyppäsi suoraan uuteen suhteeseen ja perusti uuden perheen ja ei taidakaan olla kovin onnellinen :(. Surullista hänen ja lasten kannalta, sillä olisimme varmasti saaneet asiat selvitettyä silloin aikanaan, jos halua olisi ollut molemmin puolin.