tama on jarkyttavaa

Mä tulin syyyskuussa kotiin ja kylhän tää päivä kerrallaan menee mut ei ole helppoo. Tietty ne ekat päivät oli kaikkein raskaimmat kun erot tökkäs pahiten silmiin ja en tienny missä oon kun herään. Olin aika itkun sekava ja pyörällä päästäni. Koulunkäynti pitää ajatukset kasassa mut heti kun on yksin ja himas niin iskee hirveä masis. Kaverit on lähes unohtaneet mut au pair aikana tai sit ne on vaan muuttaneet/hävinneet johonki. Vanhemmat loukkaantuu "kaukokaipuustani" ja kyselevät etteikö heidän kans ole hyvin täällä. No ei ole, varsinki ku niil on omat ongelmansa. Siellä au pairina olles elämä oli niin erilaista ja tottui päättämään asioistaan itse. Suomi on hyvä maa hyvine puolineen, mutta luulempa, että koulun loputtua muutan pois. Pienelle kotipaikkakunnalleni en ainakaan tule jäämään.

Au pair aikaisia kuvia katson kyyneleet silmissä ja au pair perheeseenikin olen paljon yhteydessä. Istun usein täällä netissä ja etsin milloin mitäkin.

Tuntuu kuin mut ois revitty pois sieltä vaikka itsehän lähdin. Eihän au pairina voi olla lopun ikäänsä ja täytyy hankkia ammattikin. Ulkoisesti musta luulee et kaikki on hyvin mutta sisällä kuohuu. Ehkä se vaikuttaa nää synkät syyspäivätkin vailla aurinkoa tähän mielentilaan.

Mua helpottaa yhteydenpito niihin au pair aikaisiin ihmisiin ja uuden matkan suunnittelu. Lähetä vaikka au pair perheellesi itse tehty kortti tai jotain kivaa niin se piristää ehkä sinuakin. Minua helpotti myös se, että lähtiessäni sovimme au pair perheeni kanssa seuraavasta vierailustani. Hanki itsellesi myös uusia harrastuksia ja paranna vaikka sen maan kielitaitoasi jossa olit jollain kielikurssilla. Lainaa kirjastosta maasta kertovia kirjoja ja tiedät pian ehkä maan historiastakin entistä enemmän. En lupaa että tuska lähtee mutta jokin voi lievittää.

Voimia teille kaikille! Kiva tietää, etten oo yksin.

Kenenkaan on vaikea kertoa kokemuksiaan tai yrittaa autaa jos et kerro mika vaivaa...Siis kyseessa ei ole kotiinpaluushokki(?) Onko sinulle tehty aupair aikana jotain pahaa? loukattu henkisesti tai fyysisesti? Mika on noin jarkyttavaa?

ei voi auttaa kirjoitti:

Kenenkaan on vaikea kertoa kokemuksiaan tai yrittaa autaa jos et kerro mika vaivaa...Siis kyseessa ei ole kotiinpaluushokki(?) Onko sinulle tehty aupair aikana jotain pahaa? loukattu henkisesti tai fyysisesti? Mika on noin jarkyttavaa?

Monilla au-paireilla ei ole mahdollisuutta jäädä maahan opiskelujen ym. takia, joten kotiinpaluu on ainoa mahdollisuus. Itselläni oli opinnot jo takana ja olen ollut kohta kaksi vuotta ulkomailla. Ikävöin myös monia asioita ja ystäviä Suomessa, mutta en uskalla ajatella mitä tulisi tapahtumaan jos joutuisin yhtäkkiä palaamaan Suomeen. Voin kuvitella jo sisimmässäni sen tuskan ja masennuksen.
Mutta toivon voimia ja jaksamista kaikille. Toisaalta jos yhtään lohduttaa, niin se todellinen arki on jotain muuta, kun mitä au-pairina koin. Silloin asuin turvallisesti "kodissa" ja kaikki oli ok, oli koti, työpaikka, "perhe"...Arvatkaapas kun olen yksin ja kaikesta on selvittävä kohtuullisella kielitaidolla ja ei ole lähimmäisen tukea. Ei tämäkään aina herkkua ole!

"ymmärrä mitä "shokeraavaa" on tulla takaisin kotiin? Olen ollut itsekin au pairina ja asunut ulkomailla, eikä kotiin tule ole shokki. Sori, mutta en käsitä tuota. Voisitko kertoa hiukan tarkemmin."

Turha sita on selittaa jos et kerran kasita. Mutta sanotaan nain: mene sunnuntai-iltna ostamaan lahikaupasta viinipullo tai lehtikioskilta viskipullo, bookkaa liput maailmantahden konserttiin joka on naapurikylassa, katso televisiota, jne. jne. jne.

Joko selvis ?

ilmeisesti olen kirjoittanut vaarin koska kukaan ei ymmarra viestin todellista sisaltoa. jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan olisin edelleen aupairina ja mun elamassa ei olisi minkaanlaista kriisia talla hetkella. Yritys oli loytaa ihmisia jotka ovat olleet tai ovat samassa tilanteessa, etta jokin on mennyt todella pahasti pieleen. Ja tarkoitan todella pahasti, niin etta se saa mielenjarkkymaan ja joutunut sen takia palaamaan kesken pois. Muuten ei se kotiin paluu kylla niin shokki ole. Mutta kiitos viela vahvistuksesta!! ja anteeksi vaaraan johtava viesti

ensimmaiseen kirjoitti:

ilmeisesti olen kirjoittanut vaarin koska kukaan ei ymmarra viestin todellista sisaltoa. jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan olisin edelleen aupairina ja mun elamassa ei olisi minkaanlaista kriisia talla hetkella. Yritys oli loytaa ihmisia jotka ovat olleet tai ovat samassa tilanteessa, etta jokin on mennyt todella pahasti pieleen. Ja tarkoitan todella pahasti, niin etta se saa mielenjarkkymaan ja joutunut sen takia palaamaan kesken pois. Muuten ei se kotiin paluu kylla niin shokki ole. Mutta kiitos viela vahvistuksesta!! ja anteeksi vaaraan johtava viesti

ei me voida auttaa jos et kerro mikä on saanu olos au pairina niin kamalaksi!? varmasti tukee löytyy jos uskallat kertoo...eihän täällä kukan oikeita nimiään paljasta...

ensimmaiseen kirjoitti:

ilmeisesti olen kirjoittanut vaarin koska kukaan ei ymmarra viestin todellista sisaltoa. jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan olisin edelleen aupairina ja mun elamassa ei olisi minkaanlaista kriisia talla hetkella. Yritys oli loytaa ihmisia jotka ovat olleet tai ovat samassa tilanteessa, etta jokin on mennyt todella pahasti pieleen. Ja tarkoitan todella pahasti, niin etta se saa mielenjarkkymaan ja joutunut sen takia palaamaan kesken pois. Muuten ei se kotiin paluu kylla niin shokki ole. Mutta kiitos viela vahvistuksesta!! ja anteeksi vaaraan johtava viesti

Emme voi auttaa jos et kerro mitä on tapahtunut. Eli olen edellisen vastaajan kanssa täysin samaa mieltä. Ja tosiaan, eihän täällä nimiä yms jaella, eli minusta voisit ihan rohkeasti kertoa jos vain itse haluat.

ensimmaiseen kirjoitti:

ilmeisesti olen kirjoittanut vaarin koska kukaan ei ymmarra viestin todellista sisaltoa. jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan olisin edelleen aupairina ja mun elamassa ei olisi minkaanlaista kriisia talla hetkella. Yritys oli loytaa ihmisia jotka ovat olleet tai ovat samassa tilanteessa, etta jokin on mennyt todella pahasti pieleen. Ja tarkoitan todella pahasti, niin etta se saa mielenjarkkymaan ja joutunut sen takia palaamaan kesken pois. Muuten ei se kotiin paluu kylla niin shokki ole. Mutta kiitos viela vahvistuksesta!! ja anteeksi vaaraan johtava viesti

sinulle on tapahtunut tai mässäillä sillä, mutta olen itse lähös joulun jälkeen auppariksi ja tää sun viestis sai kyllä kylmät väreet kulkemaan pitkin niskaa! Voiko oikeasti tapahtua jotain niin kauheaa ettei toivu siitä?

ensimmaiseen kirjoitti:

ilmeisesti olen kirjoittanut vaarin koska kukaan ei ymmarra viestin todellista sisaltoa. jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan olisin edelleen aupairina ja mun elamassa ei olisi minkaanlaista kriisia talla hetkella. Yritys oli loytaa ihmisia jotka ovat olleet tai ovat samassa tilanteessa, etta jokin on mennyt todella pahasti pieleen. Ja tarkoitan todella pahasti, niin etta se saa mielenjarkkymaan ja joutunut sen takia palaamaan kesken pois. Muuten ei se kotiin paluu kylla niin shokki ole. Mutta kiitos viela vahvistuksesta!! ja anteeksi vaaraan johtava viesti

Jos olet kovin nuori, koti-ikävä saattaa iskeä niin kovana, että kotiin on palattava heti. Au-paireja raiskataan, tosin harvoin. Oliko sellainen sinun kokemuksesi? Oliko sinulle annettu väärä kuva perheestä, jossa olisit työskennellyt? Vaadittiinko sinua tekemään liikaa työtä, liian pienellä palkalla, tai työtä, jota et halunnut tehdä? Etkö ymmärtänyt sanaakaan heidän puheestaan? Nauroivatko he tavoillesi?

Kerro meille, niin jaamme tuskaasi. Vihjailu ei auta. Useimmat au-pair -kokemukset taitavat kuitenkin olla myönteisiä. Ehkä sinä löydät uuden au-pair paikan.

myötätuntoa kirjoitti:

Jos olet kovin nuori, koti-ikävä saattaa iskeä niin kovana, että kotiin on palattava heti. Au-paireja raiskataan, tosin harvoin. Oliko sellainen sinun kokemuksesi? Oliko sinulle annettu väärä kuva perheestä, jossa olisit työskennellyt? Vaadittiinko sinua tekemään liikaa työtä, liian pienellä palkalla, tai työtä, jota et halunnut tehdä? Etkö ymmärtänyt sanaakaan heidän puheestaan? Nauroivatko he tavoillesi?

Kerro meille, niin jaamme tuskaasi. Vihjailu ei auta. Useimmat au-pair -kokemukset taitavat kuitenkin olla myönteisiä. Ehkä sinä löydät uuden au-pair paikan.

En oo koskaan kuullut et au pair ois raiskattu...kerrotko tarkemmin kuulemastas? Tarkoitatko siis perheen isää kun puhut nimenomaan au pairista? Tuskin kukaan raiskaaja kadulla osaa erotella au pairit joukosta?!?

en oo koskaan kuullutkaan kirjoitti:

En oo koskaan kuullut et au pair ois raiskattu...kerrotko tarkemmin kuulemastas? Tarkoitatko siis perheen isää kun puhut nimenomaan au pairista? Tuskin kukaan raiskaaja kadulla osaa erotella au pairit joukosta?!?

oliko aloittaja aito vai kirjoittiko hän puppua huvikseen. Jos hän kirjoitti tosissaan, hän kuulosti niin tuskaiselta, että arvelin, että jotain noin pahaa hänelle oli tehty.

Mutta toisaalta voi olla, että hän oli vaan niin saamaton, nuori, itsekeskeinen teini, että perhe potkaisi hänet pellolle. Ja nyt hänellä on NIIN paha olla. Kun maailma on niin epäoikeudenmukainen, eikä ymmärrä, että häntä pitää kohdella silkkihansikkain, ihan niin kuin oma äiti varmaan tekee.

päätellä kirjoitti:

oliko aloittaja aito vai kirjoittiko hän puppua huvikseen. Jos hän kirjoitti tosissaan, hän kuulosti niin tuskaiselta, että arvelin, että jotain noin pahaa hänelle oli tehty.

Mutta toisaalta voi olla, että hän oli vaan niin saamaton, nuori, itsekeskeinen teini, että perhe potkaisi hänet pellolle. Ja nyt hänellä on NIIN paha olla. Kun maailma on niin epäoikeudenmukainen, eikä ymmärrä, että häntä pitää kohdella silkkihansikkain, ihan niin kuin oma äiti varmaan tekee.

Lähtijälle mietittävää:

koti-ikävä voi tulla jos ei kaukana poissa omillaan ole joskus ollut. Vaikeaa voi olla mm. se että a) siellä tullaan olemaan kauan b) sieltä ei pääse kotiin ihan noin vain.

Ulkomailla saattaa oppia tavoille joita Suomessa ei voi noudattaa, esim. aurinko paistaa joka päivä, viinaa saa kioskista 24h, tiivis samanhenkinen kaveripiiri, kiva perhe yms. Suomeen paluu saattaa olla tosi ankea jos joutuu yksin pieneen yksiöön pimeään syksyyn.

Raiskauksia sattuu mutta ei ne kohdistu mihinkään tiettyyn ryhmään, riittää että on väärässä paikassa väärään aikaan. Kännissä olo ei todellakaan paranna tilannetta. Kulttuurierot täytyy tiedostaa, Suomessa ei on ei mutta monessa maassa mies on mies ja nainen... jos raiskausta pelkää niin en suosittele alkoholia, oudon seuran mukaan lähtöä (varsinkin jos yli puolet on miehiä) ja liiallista flirttailua. Henkilökohtaisesti en myöskään suosittele erästä isohkoa maata jota jopa presidenttimme yrittävät tuputtaa EU:hun.

päätellä kirjoitti:

oliko aloittaja aito vai kirjoittiko hän puppua huvikseen. Jos hän kirjoitti tosissaan, hän kuulosti niin tuskaiselta, että arvelin, että jotain noin pahaa hänelle oli tehty.

Mutta toisaalta voi olla, että hän oli vaan niin saamaton, nuori, itsekeskeinen teini, että perhe potkaisi hänet pellolle. Ja nyt hänellä on NIIN paha olla. Kun maailma on niin epäoikeudenmukainen, eikä ymmärrä, että häntä pitää kohdella silkkihansikkain, ihan niin kuin oma äiti varmaan tekee.

noh, alotetaan alusta. nyt kun hieman olen jo toipunut kotiin paluusta ja muutenki siitä mitä tapahtui. Itsekeskeiseksi teiniksi en itseäni kutsuisi ja silkkihansikkaita en ole odottanut. Olin Briteissä 7kk ja risat. HYvin meni. Ei pitänyt olla ongelmia ja olimme perheen äidin kanssa kuin sydänystävät. Jonka nyt koen virheeksi, sillä se mitä tapahtui ei olisi ollut niin kamalaa jos ihmiset jotka minut milestäni pettivät eivät olisi olleet niin tärkeitä ja läheisiä.
Aupairiksi lähtiessä minä ainakin punnitsin jokaisen tilanteen ja myös ne vastoinkäymiset mitä tulisi olemaan edessä. Mieleeni ei kuitenkaan tullut että perhe voisi epäillä minua pedofiliasta, koska minusta se nyt on niin absurdia ja ei millään tavalla pitäisi kuulua minun elämääni.
Perhe ei suoranaisesti syyttänyt, mutta ilmaisi että heidän tyttärensä oli alanut puhua likaisia ja härskejä juttuja ja minä sain siitä sitten syyt niskoilleni. Ymmärrän heidän reaktionsa ja syyn miksi asiat eivät enää voineet jatkua kuten ennen. Mutta minua kohdeltiin väärin. Minulta ei kysytty missään vaiheessa tästä asiasta, minun haluttiin lähtevän mutta minulle ei kerrottu syytä. He eristivät minut toiseen asuntoon ilman ruokaa. Kun sitten soitin heille ja sanoin, että mielestäni he ovat vastuussa ruoastani perheen äiti joka oli minulle kuin ystävä vastasi julmasti, että olemmeko. Soitin äidilleni Suomeen paniikissa, eihän minulle voi käydä näin. En ole tehnyt mitään väärää. Äitini soitti perheen äidille ja ruoka järjestyi. Äitini tilasi myös samantien lentoliput seuraavalle päivälle. Sinne en jäisi enään hetkeksikään.
Perhe yritti käyttäytyä mahdollisimman ystävällisesti ja asiallisesti, mutta ei riittävän.. minun mielestäni. He eivät kantaneet sitä vastuuta mikä tulee perheelle kun he ottavat aupairin.
En nukkunut koko yönä, en pystynyt syömään. Mietin vain mitä olin tehnyt ja yritin väkisin tehdä itsestäni syyllisen.
Seuraavana aamuna perheen isä toi minulle lopun palkkani ja haki toisen asunnon avaimen. Tilasi minulle taksin ja keskustelimme. Silloin hän vihjasi jotain syyn todellisesta laidasta. Minulle se silti avautunut. MIten olisi voinut. Kun sitten pääsin lentokentälle, perheen äiti alkoi soittelemaan minulle. Itkimme molemmat yhdessä ja hän pyysi anteeksi, että asiat olivat menneet niinkuin olivat. MInä myöntelin ja ilmaisin oman ihmetykseni.
Kun seuraavana päivänä pääsin kotiin ja äitini kertoi mitä kaikkea he olivat puhelimessa puhuneet ja SYY todella paljastui minulle olin riekaleina. Itkin koko päivän, oksensin koska minulle tuli niin fyysinen paha olo aiheesta. En käsittänyt miten näin kamalia asioita voi tulla minun elämääni. Eihän tälläisilla pitäisi olla mitään tekemistä minun kanssani. Välillä mieleni mureni niin että aloin miettiä, että olenko minä sellainen. Annanko minä oikeasti itsestäni sellaisen kuvan. MIten ihminen johon luottaa ja jonka luulee tuntevansa voi edes epäillä tuollaista. Jotain mikä minussa oli puhdasta ja viatonta oli tahrittu. Pari päivää meni, että nukuin pillereillä ja ruoka ei maistunut. Olin haamu. Purskahdin itkuun vähän väliä. Onneksi minulla oli ihanat ystäväni ja perheeni jolle sain puhua. Puhuin ja puhuin. Uudestaan ja uudestaan.
Viikko kotiinpaluuni jälkeen sain työtodistuksen, jossa minut kehuttiin ja ylistettiin. Tiesin heidän tietävän, että olivat toimineet vääriin.
Sydämeni hakkaa kun kirjoitan tätä nyt. Tämä on niin arka asia tälläisella palstalla julkaistavaksi. Mutta teen sen siksi, että tulevat aupairit myös miettisivät tälläista vastoinkäymistä kohdattavakseen kun lähtevät maailmalle. Ja te jotka, puhutte "24h viinakioskien" puutteen olevan järkytys palatessanne Suomeen, niin mulle alkaa nyt palajastuun nämä toiset asiat. Mutta tästä oppineena ja voimistuneena, enköhän selviä. Tämä on ollut kamala marraskuu koko perheelleni, koko perheeni on ollut rikki. Yhdessä ollaan tuettu toisiamme.
Aupair aika voi olla ihanaa ja kokemuksena mitä monipuolisin. Joskus käy huonotuuri, niinkuin minulla. Ikävöin perhettä, lapsia mutta anteeksi en osaa antaa. Olen vihainen. Ikävöin ystäviäni ja murehdin kun kaikki suuniteltu jäi tekemättä. Nyt kokemusta rikkaampana huomista ajatellen.

kirjoittaja kirjoitti:

noh, alotetaan alusta. nyt kun hieman olen jo toipunut kotiin paluusta ja muutenki siitä mitä tapahtui. Itsekeskeiseksi teiniksi en itseäni kutsuisi ja silkkihansikkaita en ole odottanut. Olin Briteissä 7kk ja risat. HYvin meni. Ei pitänyt olla ongelmia ja olimme perheen äidin kanssa kuin sydänystävät. Jonka nyt koen virheeksi, sillä se mitä tapahtui ei olisi ollut niin kamalaa jos ihmiset jotka minut milestäni pettivät eivät olisi olleet niin tärkeitä ja läheisiä.
Aupairiksi lähtiessä minä ainakin punnitsin jokaisen tilanteen ja myös ne vastoinkäymiset mitä tulisi olemaan edessä. Mieleeni ei kuitenkaan tullut että perhe voisi epäillä minua pedofiliasta, koska minusta se nyt on niin absurdia ja ei millään tavalla pitäisi kuulua minun elämääni.
Perhe ei suoranaisesti syyttänyt, mutta ilmaisi että heidän tyttärensä oli alanut puhua likaisia ja härskejä juttuja ja minä sain siitä sitten syyt niskoilleni. Ymmärrän heidän reaktionsa ja syyn miksi asiat eivät enää voineet jatkua kuten ennen. Mutta minua kohdeltiin väärin. Minulta ei kysytty missään vaiheessa tästä asiasta, minun haluttiin lähtevän mutta minulle ei kerrottu syytä. He eristivät minut toiseen asuntoon ilman ruokaa. Kun sitten soitin heille ja sanoin, että mielestäni he ovat vastuussa ruoastani perheen äiti joka oli minulle kuin ystävä vastasi julmasti, että olemmeko. Soitin äidilleni Suomeen paniikissa, eihän minulle voi käydä näin. En ole tehnyt mitään väärää. Äitini soitti perheen äidille ja ruoka järjestyi. Äitini tilasi myös samantien lentoliput seuraavalle päivälle. Sinne en jäisi enään hetkeksikään.
Perhe yritti käyttäytyä mahdollisimman ystävällisesti ja asiallisesti, mutta ei riittävän.. minun mielestäni. He eivät kantaneet sitä vastuuta mikä tulee perheelle kun he ottavat aupairin.
En nukkunut koko yönä, en pystynyt syömään. Mietin vain mitä olin tehnyt ja yritin väkisin tehdä itsestäni syyllisen.
Seuraavana aamuna perheen isä toi minulle lopun palkkani ja haki toisen asunnon avaimen. Tilasi minulle taksin ja keskustelimme. Silloin hän vihjasi jotain syyn todellisesta laidasta. Minulle se silti avautunut. MIten olisi voinut. Kun sitten pääsin lentokentälle, perheen äiti alkoi soittelemaan minulle. Itkimme molemmat yhdessä ja hän pyysi anteeksi, että asiat olivat menneet niinkuin olivat. MInä myöntelin ja ilmaisin oman ihmetykseni.
Kun seuraavana päivänä pääsin kotiin ja äitini kertoi mitä kaikkea he olivat puhelimessa puhuneet ja SYY todella paljastui minulle olin riekaleina. Itkin koko päivän, oksensin koska minulle tuli niin fyysinen paha olo aiheesta. En käsittänyt miten näin kamalia asioita voi tulla minun elämääni. Eihän tälläisilla pitäisi olla mitään tekemistä minun kanssani. Välillä mieleni mureni niin että aloin miettiä, että olenko minä sellainen. Annanko minä oikeasti itsestäni sellaisen kuvan. MIten ihminen johon luottaa ja jonka luulee tuntevansa voi edes epäillä tuollaista. Jotain mikä minussa oli puhdasta ja viatonta oli tahrittu. Pari päivää meni, että nukuin pillereillä ja ruoka ei maistunut. Olin haamu. Purskahdin itkuun vähän väliä. Onneksi minulla oli ihanat ystäväni ja perheeni jolle sain puhua. Puhuin ja puhuin. Uudestaan ja uudestaan.
Viikko kotiinpaluuni jälkeen sain työtodistuksen, jossa minut kehuttiin ja ylistettiin. Tiesin heidän tietävän, että olivat toimineet vääriin.
Sydämeni hakkaa kun kirjoitan tätä nyt. Tämä on niin arka asia tälläisella palstalla julkaistavaksi. Mutta teen sen siksi, että tulevat aupairit myös miettisivät tälläista vastoinkäymistä kohdattavakseen kun lähtevät maailmalle. Ja te jotka, puhutte "24h viinakioskien" puutteen olevan järkytys palatessanne Suomeen, niin mulle alkaa nyt palajastuun nämä toiset asiat. Mutta tästä oppineena ja voimistuneena, enköhän selviä. Tämä on ollut kamala marraskuu koko perheelleni, koko perheeni on ollut rikki. Yhdessä ollaan tuettu toisiamme.
Aupair aika voi olla ihanaa ja kokemuksena mitä monipuolisin. Joskus käy huonotuuri, niinkuin minulla. Ikävöin perhettä, lapsia mutta anteeksi en osaa antaa. Olen vihainen. Ikävöin ystäviäni ja murehdin kun kaikki suuniteltu jäi tekemättä. Nyt kokemusta rikkaampana huomista ajatellen.

.. että alkuperinen syy miksi kirjoitin oli etsiä ihmisiä jotka ovat kokeneet saman ja olleet samanlaisessa tilanteessa.

kirjoittaja kirjoitti:

noh, alotetaan alusta. nyt kun hieman olen jo toipunut kotiin paluusta ja muutenki siitä mitä tapahtui. Itsekeskeiseksi teiniksi en itseäni kutsuisi ja silkkihansikkaita en ole odottanut. Olin Briteissä 7kk ja risat. HYvin meni. Ei pitänyt olla ongelmia ja olimme perheen äidin kanssa kuin sydänystävät. Jonka nyt koen virheeksi, sillä se mitä tapahtui ei olisi ollut niin kamalaa jos ihmiset jotka minut milestäni pettivät eivät olisi olleet niin tärkeitä ja läheisiä.
Aupairiksi lähtiessä minä ainakin punnitsin jokaisen tilanteen ja myös ne vastoinkäymiset mitä tulisi olemaan edessä. Mieleeni ei kuitenkaan tullut että perhe voisi epäillä minua pedofiliasta, koska minusta se nyt on niin absurdia ja ei millään tavalla pitäisi kuulua minun elämääni.
Perhe ei suoranaisesti syyttänyt, mutta ilmaisi että heidän tyttärensä oli alanut puhua likaisia ja härskejä juttuja ja minä sain siitä sitten syyt niskoilleni. Ymmärrän heidän reaktionsa ja syyn miksi asiat eivät enää voineet jatkua kuten ennen. Mutta minua kohdeltiin väärin. Minulta ei kysytty missään vaiheessa tästä asiasta, minun haluttiin lähtevän mutta minulle ei kerrottu syytä. He eristivät minut toiseen asuntoon ilman ruokaa. Kun sitten soitin heille ja sanoin, että mielestäni he ovat vastuussa ruoastani perheen äiti joka oli minulle kuin ystävä vastasi julmasti, että olemmeko. Soitin äidilleni Suomeen paniikissa, eihän minulle voi käydä näin. En ole tehnyt mitään väärää. Äitini soitti perheen äidille ja ruoka järjestyi. Äitini tilasi myös samantien lentoliput seuraavalle päivälle. Sinne en jäisi enään hetkeksikään.
Perhe yritti käyttäytyä mahdollisimman ystävällisesti ja asiallisesti, mutta ei riittävän.. minun mielestäni. He eivät kantaneet sitä vastuuta mikä tulee perheelle kun he ottavat aupairin.
En nukkunut koko yönä, en pystynyt syömään. Mietin vain mitä olin tehnyt ja yritin väkisin tehdä itsestäni syyllisen.
Seuraavana aamuna perheen isä toi minulle lopun palkkani ja haki toisen asunnon avaimen. Tilasi minulle taksin ja keskustelimme. Silloin hän vihjasi jotain syyn todellisesta laidasta. Minulle se silti avautunut. MIten olisi voinut. Kun sitten pääsin lentokentälle, perheen äiti alkoi soittelemaan minulle. Itkimme molemmat yhdessä ja hän pyysi anteeksi, että asiat olivat menneet niinkuin olivat. MInä myöntelin ja ilmaisin oman ihmetykseni.
Kun seuraavana päivänä pääsin kotiin ja äitini kertoi mitä kaikkea he olivat puhelimessa puhuneet ja SYY todella paljastui minulle olin riekaleina. Itkin koko päivän, oksensin koska minulle tuli niin fyysinen paha olo aiheesta. En käsittänyt miten näin kamalia asioita voi tulla minun elämääni. Eihän tälläisilla pitäisi olla mitään tekemistä minun kanssani. Välillä mieleni mureni niin että aloin miettiä, että olenko minä sellainen. Annanko minä oikeasti itsestäni sellaisen kuvan. MIten ihminen johon luottaa ja jonka luulee tuntevansa voi edes epäillä tuollaista. Jotain mikä minussa oli puhdasta ja viatonta oli tahrittu. Pari päivää meni, että nukuin pillereillä ja ruoka ei maistunut. Olin haamu. Purskahdin itkuun vähän väliä. Onneksi minulla oli ihanat ystäväni ja perheeni jolle sain puhua. Puhuin ja puhuin. Uudestaan ja uudestaan.
Viikko kotiinpaluuni jälkeen sain työtodistuksen, jossa minut kehuttiin ja ylistettiin. Tiesin heidän tietävän, että olivat toimineet vääriin.
Sydämeni hakkaa kun kirjoitan tätä nyt. Tämä on niin arka asia tälläisella palstalla julkaistavaksi. Mutta teen sen siksi, että tulevat aupairit myös miettisivät tälläista vastoinkäymistä kohdattavakseen kun lähtevät maailmalle. Ja te jotka, puhutte "24h viinakioskien" puutteen olevan järkytys palatessanne Suomeen, niin mulle alkaa nyt palajastuun nämä toiset asiat. Mutta tästä oppineena ja voimistuneena, enköhän selviä. Tämä on ollut kamala marraskuu koko perheelleni, koko perheeni on ollut rikki. Yhdessä ollaan tuettu toisiamme.
Aupair aika voi olla ihanaa ja kokemuksena mitä monipuolisin. Joskus käy huonotuuri, niinkuin minulla. Ikävöin perhettä, lapsia mutta anteeksi en osaa antaa. Olen vihainen. Ikävöin ystäviäni ja murehdin kun kaikki suuniteltu jäi tekemättä. Nyt kokemusta rikkaampana huomista ajatellen.

Kieltämättä kuulostaa uskomattoman hirvittävältä. Jos he oikeasti epäilivät sinua pedofiliasta (?!), mikseivät he ottaneet yhteyttä poliisiin? Hyvä tosin, että niin ei käynyt, koska se olisi aiheuttanut vielä suurempia ongelmia.
Ymmärrän täysin, miksi olet niin järkyttynyt ja voit huonosti. Perhe todellakin olisi voinut hoitaa tilanteen paljon fiksummin.

Pelkästäänkö se, että perheen lapsia alkoi puhua tuhmia, sai heidät epäilemään sinua? Uskomatonta..