Seurustelin saman ihmisen kanssa noin 3,5 vuotta... kunnes suhde alkoi hiipumaan noin puoli vuotta sitten, hiljalleen se sammui, mutta halusin aina pitää välimme todella hyvinä ja läheisinä. Hän ei pystynyt siihen, olemaan ystävä mun kanssa, liian vaikeaa ja sattuu liikaa... vaikea oli nyt hiljalleen pöly on laskeutunut ja alkaa tajuaman että, hei sitä sitten ollaan todellakin sinkkuja... ei millään ole mainannut sitä ymmärtää! kiva pommi sattui sitten tänä aamuna... kuulin kaverilta että exäni on löytänyt uuden! ja tämä tyyppi jonkä vielä tiedän on sellainen jota en eläessäni olisi uskonut olevan hänen tyyppiään.. näin vain maailma menee..
Sattuu kyl hiukan ja tuntuu pahalta, ei tahdo usko sitä!
Onko mulla oikeutta tuntea tällaista oloa exäni takia, kuuluuko tämä enään minulle mitenkään... pitääkö mun jatkaa kylmästi vain eteenpäin!?
Sattuu kyl hiukan ja tuntuu pahalta, ei tahdo usko sitä!
Onko mulla oikeutta tuntea tällaista oloa exäni takia, kuuluuko tämä enään minulle mitenkään... pitääkö mun jatkaa kylmästi vain eteenpäin!?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei,tänään on uusi päivä ja uudet kujeet.Lykkyä tykö.
Itse seurustelin noin vuoden verran. Ensimmäisen puol vuotta onnellisesti. Loppuajan, noh sanotaan että vaihtelevasti. No noin puolivuotta sitten loppui. Sain tietää hänen pettäneen minua, ja valehdelleen minulle kokoajan. Olo oli petetty, jätetty ja hyväksikäytetty... Ja sitä se on vieläkin. Vielä nykyäänkin veri kiehahtaa kun näen hänet. Kuulin kannsa vähän aikaa sitten että hänellä on jotain juttua erään puolitutun kanssa... Mieli tekisi vain käydä varoittamassa tätä uutta "uhria"... Vaikka mitäpä se auttaisi, kyllähän minuakin varoitettiin... Minua varmaan luultaisiin vain mustasukkaiseksi...
Kyllä se vaan on niin, että aina kun suhde päättyy se sattuu, sama sitten miten. Mulla kävi itsellä niin, että avomies muutti mun ystävän luo heti eron jälkeen. Kaksi kuukautta ja tyttö tuli raskaaksi.. Siinä oli kovasti koettelemusta, vielä kun mies tuli minulle itkemään, kuinka heillä menee huonosti! Kyllä sitä neljän vuoden jälkeen vielä rakastaa ja paljon, vaikkei suhde onnistunutkaan ihan niinkuin piti.. =( Aikansa se kipu kesti, mutta ohi meni. Nykyään exän lapsi on jo 8kk, ja me yhä ystäviä. Salaa hänen nykyiseltään tosin. Välillä mietin miten voin, jaksan ja kestän, vielä kun hän pitää minua omana perheterapeuttinaan..
Nimim. Tyhmäkö..?
Mun mielestä ei saisi enää roikkua kiinni toisessa, jos suhde on kerran lopetettu. Exän uusilla tuttavuuksilla ei sais olla mitään merkitystä. Tässä tilanteessa pitäis osata olla kerrankin itsekäs ja keskittyä oman olon parantamiseen.
Monta kertaa kuulee kurjista tilanteista kun ex saapuu kännissä haukkumaan ja nolaamaan tuoreen parin. Yleensä kaikki jää yksin. Toivottavasti ei itse tarvis joutua ikinä keskelle sellasta kaaosta...
Tottakai se sattuu, olittehan yhdessä vuosia ja opitte tuntemaan ja luottamaan toisiinne ja ilmeisesti vaikka luulit toista, niin rakastit häntä kuitenkin, monesti kun luullaan että rakkaus on mennyt niin suhde on vaan muuttanut muotoaan, eikä nähdä sitä kyllin selvästi.
Itsellä ero kesti n.´5 vuotta että pääsin lopullisesti yli, kai se kestää ero sen verran kuin seurustelukin.
Toivottavasti toi ei pidä paikkaansa! Eli kestäisi yhtä pitkään erosta toipuminen kun on seurustellutkin. Erosta pari kuukautta ja
on todella vaikeata aloittaa kaikki alusta.
Ei nyt varmasti kestä 12 vuotta, mutta pitkällinen prosessi se on ja raskas, on onneksi kirjallisuutta, josta on apua, siinä oppii ymmärtämään itseään ja myös eron syitä ja kun ymmärtää niin kaikki on helpompaa.
Esim. Fischerin jälleen rakennus.