Minkä ikäinen olet ja minkä ikäinen kumppanisi on?
Voit ilmoittaa myös pelkän ikäeronne.
Onko tuosta hyötyä vai haittaa - onko se mielestäsi liikaa vai liian vähän, ja mihin suuntaan?
Kiitos!
Voit ilmoittaa myös pelkän ikäeronne.
Onko tuosta hyötyä vai haittaa - onko se mielestäsi liikaa vai liian vähän, ja mihin suuntaan?
Kiitos!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Itse olen 19-vuotias, avomies 28-vuotias. Yhdessä olemme olleet jo vuosia.
Toki meitä silloin aluksi katsottiin pitkin nenänvartta, mutta onneksi se ei rakkaudenhuumassa minua haitannut =) Joskus 16-vuotiaana kun päädyin miehen suvun yhteiseen tilaisuuteen ikävissä merkeissä, vähän mietitytti, mitähän ne tykkää tällaisesta tirppanasta, joka istuu siellä "ydinperheen" penkillä. Mutta enpä nyt sanoisi, että siitä mitään oikeaa haittaa on ollut. Koska se ei ole MEITÄ haitannut, niin vaikka se joskus onkin muita häirinnyt, se on voitu ohittaa.
Hyötyä? Jaa =) Ei kai siitä mitään hyötyäkään ole. Paitsi jos miehellä olisi omanikäisensä kumppani, saattaisi vauva-asiat yms. olla ajankohtaisia, ja ne eivät miestä vielä kiinnosta. Toisaalta taas, jos hänellä olisi omanikäinen kumppani, saattaisi kiinnostaakin... mistä sen tietää? Turha lähteä jossittelemaan.
Ei hyötyä, ei haittaa. Ei liikaa, eikä liian vähän. Vallan täydellistä siis =)
Taloudellinen tilanteemme on hyvin epätasa-arvoinen. Se kai voitaisiin lukea haitaksi. Mutta toisaalta kun koskaan ei olla rahasta riidelty eikä miestä haittaa silloin tällöin "avustaa" niin mikäs siinä. Ei kai se sitten ongelma ole. Minua kyllä vähän ärsyttää elää siivellä... =)
Joo, suhteenne on tuhoon tuomittu.. ollaan oltu yhdessä vuosia.. minkäs ikäinen silloin olit? 5v vai? Äijäs on lapsiinsekaantuja, etkö tajua.
Tutustuimme, kun olin 14-vuotias, mutta seksielämämme ei itse asiassa tälle palstalle kuulu.
Tiedostan hyvin miltä suhteemme voi kuulostaa, mutta onneksi olen oppinut jättämään tuollaiset kommentit omaan arvoonsa. En ollut 14-vuotiaana enää lapsi vaikka en kyllä aikuinenkaan. Olin nuori, ja mies on kyllä nuoreensekaantuja, ihan yksikössä, kiitos.
Suhdettamme ei ole laisinkaan tuomittu tuhoon. Ikäerostamme huolimatta meillä on erittäin tasapainoinen ja onnellinen parisuhde.
Kaikkea hyvää sinulle ja onnea omaan suhteeseesi tai sen etsimiseen!
Minä olen 25 ja mieheni 28 vuotta. Ikäero on mielestäni ihan sopiva. Ikäeroa tärkeämpi asia on kuitenkin luonteiden yhteensopivuus ja henkilökemia.
minulla ja rakkaallani on ikäeroa 7 vuotta; minä 20 ja hän 27. Ei ole haitannut mitenkään. Toki ystäviäni hieman ihmetytti että olen niin "vanhan" ottanut, mutta kun ovat nähneet meidät yhdessä, niin sanovat että sovimme yhteen. Molempien vanhemmatkin "hyväksyvät" tilanteen.
Sellaisia haittoja on, että kaveripiirini on nuorempaa kuin hänen. Ja puhe taloudelllisesta epäarvoisuudesta on tosi. tosin sekään ai ole ollut ongelma,
Itse olen 21 ja poikaystäväni 17, kohta 18. Ikäero siis noin 4 vuotta.
En ole kokenut tuosta ikäerosta sen enempää haittaa kuin hyötyäkään, mutta ehkä se johtuu siitä, että kultani vaikuttaa huomattavasti ikäistään vanhemmalta. Mielestäni ikäeromme on ihan sopiva, koska siitä ei haittaakaan ole ollut.
Sä oot kaunis. Sääli että varattu :(
mies 26 ja minä 27, ikäeroa 8 kk =)
Oma kultani siis 5v nuorempi ja hyvin menee! Tuon ikäinen mies ei ole vielä naisten puolelta pilattu eli antautuu suhteeseen kunnolla, ilman menneisyyden tuomaa kyynisyyttä (yleistä on). Ja seksi, tässä iässä kaipaan roisia ja spontaania seksiä mitä mieheltäni saan. Ja kyllä, meillä on myös yhteisiä intressejä tulevaisuuden suhteen eli suhteemme ei perustu vain fyysisyyteen (no, aluksi kyllä..)
Elämä hymyilee :))
Minä olen 26 ja mies on 36. Enpä keksi ikäerosta mitään haittaa, kun se ei näyttele merkittävää osaa joka päiväisessä elämässä. Jaa-a ja hyötyä, vaikea sanoa, kun uskoisin, että tuon ihanan miehen ihana suhtautuminen asioihin ja elämään on enemmänkin luonteesta kuin iästä kiinni.
Ikäero ei muutenkaan ole meille kuin luku, ja joidenkin vitsien aihe.. Ei tarvisi olla vähempää eikä enempää (ikäero), kun nyt näinä ihmisinä onni kukoistaa.
Mies kolme vuotta vanhempi. Ihan hyvä ikäero, samaa ikäluokkaa kun ollaan ja kun hänet nuorena löysin oli ihan hyvä että hänellekin oli ehtinyt kertoa elämänkokemusta.
Minulla ja poikaystävälläni on 8kk ikäeroa. Olen itse 18 ja hän pian myös. Luulin ensin, että tästä syystä suhteessamme olisi tietynlainen epätasapaino, mutta tuntuu usein, että kultani on paljon minua vanhempi. Ja eihän lapsenmielisyys pahaa tee kellekään :) Todella samalla aaltopituudella olemme ja onneksemme tunteneetkin jo vuosia.
Minulla ja miehelläni on ikäeroa noin 3 vuotta. Mies on minua kolme vuotta vanhempi. Eipä ikäerolla ole ollut vaikutusta paljon mihinkään. Kolme vuotta ei loppujen lopuksi ole kovin paljon, kun mennään 20 vuoden yli.
Minä 21 ja mies vajaan vuoden vamhempi.
En tiedä kuinka paljon iällä merkitystä mutta ainakin tässä tapauksessa tuntuu siltä että molemmilla suurinpiirtein yhtä paljon kokemusta eikä siitä ainakaan haittaa ole ollut...
Ihanat 10v. :)! Haittapuolia en ole vielä löytänyt meidän ikäerosta ja mukavat naurut saadaan vieläkin kun siitä vitsaillaan. Hänen samanikäiset kolmekymppiset kaverit suhtautui minuun alusta pitäen todella lempeästi ja on kuulemma sanonut, että hyvän löydön mieheni on tehnyt! Mutta kukapa 30v. mies EI haluaisi nättiä nuorta lihaa ;)? Yhdessä asutaan ja reilut kolme vuotta ollaan yhdessä elelty.
En ole ikäisieni miesten kanssa koskaan ollutkaan, sillä tiedän jo kokeilemattakin etten kestäisi heidän seurassaan. On tullut kokeiltua myös 5v. vanhempia, mutta heilläkin on vielä korkeassa roolissa tämä rällätään, ryypätään, mennään miten tykätään, mietitään vastuuta myöhemmin -vaihe menossa.
Olen aina halunnut luotettavan, vakaan ja seksikkään vanhemman miehen. Joten tässä sitä ollaan ja ihanasti menee ;)!
Ei ole tullut ilmi mitään ikäeroon liittyvää ongelmaa, taitaa olla aika sopiva.
Ikäeroa siis reilu vuosi, mutta parisuhdekokemuksessa eroa kuin yöllä ja päivällä. Toinen eronnut ja toinen ei oikeastaan ole koskaan seurustellut. Jää nähtäväksi onnistuuko...
25 vuotta.