Pitkäaikais sairaaana olen jäänyt pikkuhiljaa, ensin lähes huomaamatta, yksin. Ensin häipyivät entiset työkaverit joiden kanssa olin ystävystynyt vuosien varrella. Muistan tilanteen, jolloin yksi parhaimmista ystävistäni kävi viimeisen kerran luonani. Olin ollut pitkään lähes liikunta kyvytön ensimmäisen selkäleikkauksen jälkeen. Hän tuli ja odotti, ilmeisesti tapaavansa sen iloisen ihmisen joka oli aina valmiis tekemään kaikenlaista kivaa, mutta tapasi ihmisen joka oli kumarassa, koti siivoamatta ja joka valitti kipujaan koko ajan. Hän pyyhkäisi ensimmäisenä tuolin jolle istui ja seuraavaksi pöydän reunan. Ei tarjonnut apua, niin kuin silloin, kun olin lähes terve. Silloin tiesin, ettei hän tule uudelleen. Eikä tullut, eikä soittanut. Niin kävi myös ystävän kanssa jonka olin tuntenut 30-vuotta ja jakanut niin ilot kuin surutkin. Hänellä ei ollut sisua edes sanoa ettei halua tavata enää. Hänellä ei enää ollut minulle aikaa, vaikka itse jäi eläkkeelle. Nyt olen ystävistä vapaa, sillä eikös ole sanonta, että hädässä ystävä tunnetaan.
Onko kenelläkään teillä samanlaisia kokemuksia ns. ystävistä.
Onko kenelläkään teillä samanlaisia kokemuksia ns. ystävistä.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Ikävä kyllä oon huomannu saman asian. En olis voinu kuvitellakaan, että niin hyvät ystävät katoavat kuka milläkin verukkeella tai ilman mitään selityksiä. Aikani pidin itse yhteyttä soittelemalla, mutta vaikka en valitellut puhelimessa jos vointia kysyttiin edes, he eivät soittanet eivätkä tulleen kylään niinkuin oli sovittu.
Pikkuhiljaa ymmärsin ja pettyneenä lopetin yhteydenpidon.
Nyt mulla ei ole ainuttakaan ystävää, ei siis yhtäkään. Jotkut soittavat kännissä yöllä, mutta sitä en suostu kuuntelemaan.
Oikeastaan on hyvä näin. Kun joskus haikailen juttukaveria niin muistan nämä "ystävät", ei, en halua sääliystävyyttä. Mielummin yksin.
Mulla on kyllä lapset (jo kotoa muuttaneet) ja muita omaisia, mutta heidän niskaansa en yksinäisyyttäni tai kipujani kaada, lapseni ovat jo tarpeeksi huolissaan ilmankin.
Toisaalta, ystäviä tarvitsisi, mutta kuka jaksaa olla ystävä ihmiselle joka ei lähde mukaan ikinä mihinkään, jonka päivärytmiä säätelee kipu ja kyvyttömyys tehdä asioita niinkuin ennen?
Kuinka voikaan ihmisen elämä muuttua....
minullakin silloin kun oli kipuja vuosi yhtä mittaa joka päivä, jäin todella yksin. Koin myös, etteivät ihmiset kestä kivusta puhumista, joko tuntevat voimattomuutta, pelkoa, kauhua... Nyt kun voin paremmin, ihmiset käyvät taas kylässä ja kun heillä on kipuja tai tutkimuksia, selittävät juurta jaksain.No, jaksan kuunnella ja olen kiinnostunutkin, koska itsellä on ollut niin paljon sairautta, hoitoa, kipua, tutkimusta... Mutta se kipuvuosi, se oli yksinäinen. Aloinkin näiden kirjoitustenne pohjalta miettiä, alanko pitää itsekkäämpää linjaa näiden ihmisten suhteen...aina kun en jaksaisi tavata kun on jaksamattomuutta muuten, unettomuutta ja masennusta. - Kiitos, kirjoituksenne antoivat ajattelemisen aihetta!
Näinhän siinä yleensä käy.
Mutta se herättää lisää kysymyksiä, kun ns. asiantuntijatahollakin näyttäisi olevan samantapaisia haluja suhtautua kipupotilaaseensa!
Potilaan kivut, ja tuntemukset kun tuntuvat kovin vähän herättävän kiinnostusta, eikä sitä toivottua vuorovaikutusta tahdota millään saada syntymään, että myös potilaankin ajatukset, jopa näkemykset otettaisiin huomioon keskustelussa, jopa hoitosuunnitelmissa!
Toiminta on kovin yksipuolista, ja suoraviivaista, joidenka perusteella sitten se resepti kirjoitetaan, ja saat jälleen apteekista hakea sen seuraavan pilleripurkin!
Tietenkin niin siitä, kuin myös kaikesta muustakin, maksamalla hyvän hinnan, ja korvauksen!
ja harvoin löytää lääkärin, joka on todella empaattinen kivun suhteen. Olisiko lääkäreillä samaa voimattomutta ja pelkoa kipua kohtaan kuin muillakin kuolevaisilla? - Itse olen yrittänyt itsemurhaa jatkuvan kivun takia. Lopulta pääsin kipupolille ja siellä ollut lääkäri oli niitä ainoita kivun suhteen empaattisia lääkäreitä.
Samanlaisia kokemuksii on mullakin.Vähitellen kaverit häippäsee,niin työ ja lapsuuskaverit.
Sen olen kans huomannut et kännissä soitellaan ja yöllä.Senkin vähäisen unen jonka saa kivuilta saa nukutuksi niin känninen kaveri soittaa keskellä yötä ja valittaa kuin huonsti heidän avioliitossa menee, kyl siin ystävyys rapisee.
Tuostakin siivouksesta olen tehnyt saman huomion,aina ei jaksa jokaista sukkaa tai kenkää pistää ojennukseen.Pariviikkoo sit käväsi kaveri kylässä ja mie tietysti keitin kahvit.Mie laitoin kaapista puhtaat kahvikupit pöytään niin tämä kaveri putsasi sormella oman kuppinsa ennenkuin kerkesin kaataa kahvii kuppiin,arvaappa paloiko päreet.Sitä olen kans ihmetellyt miksi kipupolille pääsy on niin hankalaa.Monta vuotta täytyy laukata lääkärissä et sinne lähetteen ja sit ajan vuoden päästä.
Onkohan se sitä voimattomuutta, vai tuleekohan tutkijalle mieleen mahd. aikaisemmat tutkimukset, ja tulokset, joissa sitten voitaisiin havaita puutteita, jopa virheitä ym., jos ongelma, ja kipu sitten myöhemmin "saataisiinkin" selville?
15v. kipupotilaana. Yli 60000 kolmiotaplettia. Saisinpa tunnin kivuttomuutta. Antaisin sen eteen kaikkeni. Ehkä itsenikin. Kiitos tästä palstasta. Terveyttä teille kohtalotoverit. Jaksetaan tukea toisiamme
Tämä ketju on ollut mielenkiintoinen ainakin mulle, koska aikaisemmin olen saanut lähinnä vähättelyjä osakseni tässä asiassa.
Ei kai näitä kroonisia kipuja voi ymmärtää kuin muut kipuilijat.
Ja juu, olen myös todella täynnä näitä kipuja, jos ei lapsia ja lapselapsia olis...
Jaksamista sulle ja muillekin ja pidetään ketju hengissä, saadaan vertaistukea:)
yli 200 kipupotilasta tekee vuosittain itsemurhan yksinomaan vakuutuslääkäreiden epärehellisen toiminnan takia??
Tutkittua tietoa, viime keväänä TV 1:den ohjelmassa esiintyi kivunhoidon erityispätevyyden omaava Voitto Järvimäki ja kertoi tämän karun totuuden.
Määritelmät DEMOKRAATTINEN, HYVINVOINTI, HYVÄ TERVEYDENHOITO, OIKEUS YM. kuuluvat määritelmiin, puhuttessa valtiosta nimeltä SUOMI!
Myös PERUSTUSLAKIMME takaa sen asukkaille erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia.
Onkohan sitten olemassa jokin LAKI tai OHJE, jonka mukaan ko. VAKUUTUSLÄÄKÄRIT toimivat, tällaisin karmein seurauksin?
Olettaisi, että yllä oleviin lakeihin, arvioihin, ja toimintaohjeisiin ei tämän tapainen toiminta kuuluisi?
Toteutuuko sitten mm. nämä ylläolevat määritelmät,
myös näiden, näin toivottomaan tilanteeseen ajettujen, ahdistettujen potilaiden kohdalla, joidenka viimeisenkinkin uskon yllä oleviin arvoihin, ja ohjeisiin, sitten se VAKUUTUSLÄÄKÄRI on tuhonnut, romuttanut, lopullisesti?
Minulla on enää pari-kolme ystävää, jotka ovat jääneet jäljelle paristakymmenestä.
Tutustu sinäkin www.oikeusturva.info sivuihin ja liity keskustelufoorumiin.
Sieltä saat ystävyyttä, vertaistukea ja hyviä neuvoja.
Kyseinen foorumi vaihtoi juuri operaattoria, joten jos et heti pääse mukaan, yritä parin päivän päästä uudelleen.
Aivan samanlaisia ajatuksia on minullakin. Vaikka itse en paljon kipujani "mainosta", jotenkin tuntuu, että läheiset karttavat seuraani. En voi lääkkeiden vuoksi ottaa alkoholia ja sekin tuntuu ystäviäni rassaavan. Vaikka tietävät, että en lääkkeiden vuoksi voi alkoa ottaa, aina siitä vinoillaan. Minulla on joitakin hyviä ystäviä, jotka tilanteen ymmärtävät. Lähinnä seuraani karttavat läheiset sukulaiset. En tiedä mitä pelkäävät. Eivät he koskaan kysele tilanteestani eivätkä tarjoa apuaan mihinkään.
sukulaiset ovat yleensä kipupotilaiden pahimpia arvostelijoita ja myös karttaavat meitä.
Syynä useimmiten tietämättömyys ja kateus.
Tuolla olis sitä tietoa...
http://personal.inet.fi/koti/faro/Selkasivut/Selka.html
tietää, millaista on vuosikausia jatkuva kipupotilaan elämä??
vaan kysyä
Mulla se kesti n. 13 vuotta. Tosin selkäkipuja oli ollu jo yli 20 vuotta. Nuorempana niiden vain sanottiin olevan kasvukipuja... Ja eihän se selkä ihan joka päivä ole kipeä ollu. Keskimäärin vain 3-5 kuukautta vuodessa. Joinakin vuosina enemmän ja toisina taas vähemmän...
Ja se selkäkipu ei ollu mielestäni se pahin vaiva. Pahin oli jalkojen voimattomuus ja sen tuoma uupumus. Ei voinu tehdä mitään! Elämä oli tyslää! Kivuthan sai osittain turrutettua kipulääkkeillä, mutta jalkojen voimia ei saanut millään takaisin!
Voitte lukea kiputarinani sieltä sivuiltani!
Nyt jalat toimii loistavasti!
Muuta kysyttävää? Rohkeasti vain...
Mitä tarkoitat tässä yhteydessä KATEUDELLA?
Ovatko sukulaiset siitä kateellisia, että sinä olet saanut sen onnen?, että saat olla kipeä, tuntea jatkuvia voimakkaita kipuja, ja pääset olemaan tässä kipupotilaan kovin vaikeassa tilanteessa?
Olen myös saanut kuulla nimenomaan kateutta.
Esim; ystävättäreni (nyk. entinen) jonka olen tuntenut yli 30-v jaksoi pari vuotta työkyvyttömyyseläkkelle siirryttyäni jauhaa kuinka "sun kelpaa, ei tarvi nousta aikasin ja lähteä töihin, saat rahaa vaikket tee mitään. Eri se on meikäläisen kun tarvii tehdä kahta työtä, että sais edes lapsen elätettyä, kyllä minä vaihtaisin sun kans paikkaa millon vaan". Hänellä on yksi aikuinen työssä käyvä lapsi.
Ehdotin toki paikan vaihtamista, ottaisin hänen toisen työnsä ja hän ottaisi mun kipuni. Hän kuulemma kestäisi pientä kipua jos ei tarvis vaan töihin mennä.
Hän on juuri niitä yöllä kännissä soittelevia, valittaa töiden paljoudesta ja rahan vähyydestä. Nykyään en edes vastaa enää puheluihin.
Myös rakas veljeni on sanonut, että kaikki sairaseläkeläiset on lintsareita ja itse aiheuttaneet tilansa. No, jos nämä juomisen takia eläkkeellä olevat onkin itseaiheutettuja, niin ei mun synnynnäinen selkävikani mielestäni ole. Ja silloin kun minä pääsin eläkkeelle, -02, oli todella vaikea päästä, muutama vuosi aikaisemmin pääsi jo tuon alkoholin takiakin. Itse en edes käytä alkoa.
Että kyllä sitä kateutta löytyy, mutta olen lohduttanut itseäni sillä, että se taitaa enemmän olla juuri sitä tietämättömyyttä. Enkä jaksa enää selitellä sairauttani ja vammojani kun olen kuitenkin sinnitellyt melkein 30-v työelämässä, eikä ihmiset näin ollen tajua, että mulla mitään synnynnäistä vikaa voi edes olla.
Viimeinen toivoni kipujen vähentämistä vietiin kun vihdoin pääsin kipupolille. Puoli vuotta lääkekokeiluita ja kalliita taksireissuja, KELA maksoi vaan osan, rahaa meni niin , että ruokaan piti lainata.
Yrittivät väkisin löytää hermovaurioita ja vaikka eivät löytäneet määräsivät hermovauriolääkkeen joka oli todella kallis, senkin rahan jouduin lainaamaan. Ja aivan turha lääke tietenkin.
Depression takia pääsin kipupolin psykiatrille kolme kertaa (kaksi eri lääkäriä, jälkimmäinen ei ollut edes lukenut papereitani). Sieltä sain mielialalääkkeen jota nyt syön. Se on hieman parantanut oloa, mutta psykolle en tietenkään enää pääse koska kipupolikäynnit lopetettiin turhina. Kipulääkäri sanoikin, että "nyt olet omillasi, ikävä kyllä ja hyvää syksyä".
Tästäkin selviytyminen kesti aikansa ja muutti jälleen kuvaa elämästäni. Tää oli siis tässä, apua en saa enää mistään. Ikinä.
Sori pitkä kirjoitus, joku vaan otti tuon kipuklinikka asian esiin aiemmin, toivottavasti muilla on siitä parempia kokemuksia. Laittakaa niitä tähän, ettei epätoivo nyt jää vaivaamaan.
"Tästäkin selviytyminen kesti aikansa ja muutti jälleen kuvaa elämästäni. Tää oli siis tässä, apua en saa enää mistään. Ikinä. "
Noin mäkin jo luulin juostunai parilla kymmenellä lääkärillä ihan turhaan usean vuoden ajan. Mutta kuinkas kävikään...
Jotenkin osasin odottaa...
Atlanto-axialis subluxaation kanssa en viitsi sitä mulle ennustettua neliraajahalvausta/äkkikuolemaa ihan vartavasten hakea. (Luusiirteellä korjattu, epäonnistui).
Ja anomalioille ei kai taikurikaan mahda mitään, saati tän ikäsen skolioosille tai lonkkamurtumalle....jne.
Tahallaan jätit kertomatta... ;)
Kyllä skolioosin voi parantaa milloin vain.
Mikähän tuo anomalio on? Ei tuntenu google sitä lääketieteen puolella... onkohan seki tuossa väärin kirjoitettu? ;)
Ja jos oisit tuon "Atlanto-axialis subluxaation" kirjoittanu oikein, ni olis helpottanu mun etsintääni... enkä tarkoita subluksaatiota.
Mut jos se on tuolla C1-C2 tienoilla, ni sehän on selkärankaa ja siihen ongelmat johtuu lantiosta. Koska tuonne kaularankaan tulee virheasento kun on huono ryhti. Tällöin siis pää on kallellaan taakse ja nikamat menee jumiin... paha skolioosikin vielä.
Mun silmissä nuo näyttää parannettavilta, mutta enpä osaa varmasti sanoa...
http://www.amershamhealth.com/medcyclopaedia/medical/Volume VII/atlanto axial rotatory fixation.asp
Jätin tahallaan kertomatta mitä? Ei mun diagnooseja ole kukaan täällä kysynytkään, en tiennyt että olen vielä sinulle selitysvelvollinen.... Mutta no, kerran vielä; niskan dg on subluxatio atlanto-axialis, on mustaa valkoisella. Kansankielellä subluksaatio jne.
Anomalia on epämuodostuma. Monikko anomalioita, etkö osaa kielioppia?
Ja mun pääni EI ole kallellaan taakse.
Älä viitsi tohtoroida kun et ees termejä tunne.
Multa on KAIKKI selän manibulointi (katso kirjasta) kielletty! Monestakin syystä. Niskaan ei saa edes vilkaista jos multa kysytään. Loput tiedot pidän itselläni, en jaksa enää näitä "tietäjiä".
..jonka oikea nimi on siis "atlanto-axial". Suomalaiset lekurit taas kirjotellu latina-englanti-suomea...
"Ja mun pääni EI ole kallellaan taakse. "
Jos on skolioosi, niin on se kallellaan. Siis selkärankaan nähden, koska SE on vinossa! Sitähän se skolioosi juuri on!
"Anomalia" Nyt löyt: "lonkkakuppi on vasemmalla pienempi kuin oikealla."
Ettei vaan olis lonkkanivelen subluksaatio... toivottavasti sulla on käyny tsägä ja lekuri on tehny oikean diagnosin... itse en uskois, ennenku ois ainaki muutaman eri lääkärin diagnoosi.
Voisitko jo lopettaa tuon nettitohtoroinnin. Jos diagnosien teko olisi noin helppoa, että ilman potilaan näkemistä netistä googlettamalla löytyy OIKEA vastaus kipuihin, niin minkä takia lääkäriksi opiskelu kestää niin monta vuotta? Eiköhän OIKEAT lääkärit ymmärrä sisäpiirin latina-englanti-suomi-termistönsä :) Se, että sinun usko lääkäreihin on mennyt, on todettu jo monta kertaa.
Juuri tuo minua itseoppineissa parantajissa pelottaa. Lääkärit ovat kieltäneen kaiken "niksauttamisen" ja parantajat tuumaa, että tule vain, kyllä me sut niksautetaan kuntoon. Kumma juttu, kun potilasturvasta on paljon enemmän puhutta tuolla vaihtoehtoisten hoitojen palstalla.... Käykää ihmeessä kurkkaamassa :)
Ja hyvä,että joku sano niinkuin asiat ovat...
Puhutaan toki monella saitilla myös lääkäreiden ja muiden "koulutettujen" hoitovirheistä...
Hoitovirheitä tulee kymmeniä tuhansia joka vuosi ja vain osa, eli n. 7000 kirjataan, eli tehdään valitus. Korvaus tulee alle 30%:lle ja sekin on aika surkea...
Toisaalta virheiden määrä tehtyihin operaatioihin on reilusti alle prosentin luokkaa..
..psykiatrilla. Aku Ankastako sä noi "tietos" revit? Älä vastaa, mä lopetan sun kans keskustelun nyt.
Olen lukenut ne tieteellisistä tutkimuksista, joita olen linkittänyt sivuilleni...
Sieltä hakusana anomalia. Se voi olla MISSÄ VAAN! Itsellänikin on selkärangassa, EI lantiossa.
Ja luulotauti paranee vippaskonsteillakin juu. Jos parikymmentä lääkäriä on käyty, eikä vikaa löydy???
Olen samaa mieltä Zoen kanssa, mene psykiatrille!
"Jos parikymmentä lääkäriä on käyty, eikä vikaa löydy??? "
Vika on löytynyt. Sen löysi se n. 20. lääkäri joka myös korjasi vian, vaikkei itsekään uskonut sen olevan se syyllinen kipuihin. Sanoi vielä olevansa Suomessa ainoa lääkäri, joka sen osaa korjata...
Sitä ennen oli samaa kohtaa osoitellu jo kiropraktikko, naprapaatti ja yks fysioterapeutti. Ne ei vaan osanneet tehdä sille muuta ku yrittivät väännellä...
Eli olen ollu kunnossa ja kivuton jo puoli vuotta. Mutta n. 20 lääkäriä ja monenlaisia kuvauksia ja tutkimuksia siihen tarvittiin, jotta löyty joku joka osasi. Eli työnsi mun si-nivelen paikaleen.
Lääkärithän ne niitä luulotautisia oli!
Kivut eivät näy minulla päälle päin. Kivut ovat kädessä ja siksi pyöräilen ja kävelen paljon. Liikuntaan on aikaa sillä olen sairauden vuoksi jäänyt eläkkeelle alle 50 vuotiaana. Kyllä olen kokenut kateutta. Saan kommentteja "miksi et ole töissä, kun jaksat noin lenkkeillä". Jos käyn pienellä matkalla, lähheisteni mielestä ei minulla ole kipuja, kun pystyn matkustamaan. Todellisuudessa kivut hieman "unohtuvat" kun on muuta ja uutta ajattelemista ja tekemistä. Koen kateellisuudeksi, kun eivät itse töiden vuoksi pääse reissuun. Eikä syöpäkivut parane millään hoidolla.
kokemukset sieltä kipuklinikaksi, minkähän takia?, sanotusta paikasta ovat aivan vastaavia myös minullakin!
Kyllä näitä uskonsa menettäneitä on useampiakin!
>Lääkärit ovat kieltäneet kaiken "niksauttamisen"
Juuri sen takia lääkärit eivät tykkää nikamien manipuloijista. Se veisi heidän potilaansa. Lääkärit kyllä tietävät, että siitä on potilaalle apua, mutta se olisi silloin lääkäreiltä pois...
...ei kyllä hyödy kukaan lääkäri. Omalääkäri uusii reseptit, enkä edes käy hänen vastaanotollaan.
Ja kuka maksaa lääkärille lomamatkoja seminaareihin, ostaa kommunikaattorin taskuun, tarjoaa viinaa ja ruokaa opiskelubileissä...
Tietenkin ne lääkefirmat, joiden pillereitä lääkärit tarjoaa lääkkeeksi.
Kun reseptinvaihtolaki tuli, ni lääkefirmat oli ihan hädässä ja monen lääkkeen hinta laski 40-60%. Sen verran niissä oli "ilmaa" ja lääkärinpalkkiota.. ;) Ja sitä on yhä!
Jos lääkärit ovat antaneet "niksauttamiskiellon" , voisiko nämä kiellot kenties perustua esim. röntgen- tai magneettikuvien perusteella saatuihin faktoihin? Faktoihin siitä, että pienikin väärä liike voi vammauttaa/halvaannuttaa potilaan loppuiäksi.
Kysymys kuuluukin, kuinka monelta kansaparantajan/jäsentenkorjaajan luonna käyneeltä on pyydetty, että he toisivat mahdolliset kuvat selästä/jalasta... mukanaan ensimmäiselle käynnille? Tähän kysymykseen ei ole viellä kukaan vastannut.
Ja onhan nim. hoidettukin todennut jo moneen otteeseen, ettei kaikki kansanparantajat osaa hommaansa kunnolla vaikka "parannustoiminta" harjoittavatkin. Eikö se sitten ole rahastusta??Itseoppineen osaamattomat tekijät ottavat potilaaltaan silmät kirkkaina väh 40€/h. Ja heillä ei ole potilasvahinkovakuutuksia eikä mitään muuta vastaavaa maksettavanaan. Onko suurin murhe nyt siinä, että joidenkin mielestä lääkärit tienaa liikaa?
Jos parikymmentä lääkäriä on käyty, eikä vikaa löydy???,... mene psykiatrille, kirjoitat.
Eikö jo VIIMEINKIN olisi aika ruveta katsomaan niin peiliin, kuin niihin käytäntöihinkin, jotka eivät tuota tämän parempia hoitotuloksia POTILAALLE, vai onko kuitenkin tärkeämpiä ne muut intressit, jotka eivät välttämättä ole samansuuntaisia POTILAAN etujen kanssa?
Tämä PSYKIATRIKO, sitten siunaa tehdyt tutkimukset, ja toimenpiteet, ja päästää edelliset "tutkijat" pulasta, toteamalla, että tällähän onkin se vika siellä "korvien välissä"!
Olen myös joutunut kiertelemään lukemattomilla vast. otoilla, eikä tulos ole ainakaan parempi!
Kovin tutulta kuulostaa!
Jos olisi vakuutus, olisi vastaanoton hinta sama kuin lääkäreilläkin, eli n. 100-180 euroa tunnilta.
Mutta kun heillä ei ole mitään liittoa tai vastaavaa, kun ei sellaista ole heille myönnetty. Toistaiseksi. Se on niin hyljeksitty ala...
Mulla oli selkärankakuvat mukana ku menin J:lle, mutta ei hän niitä tarvinnut. Hänhän laittoi ensin lantion suoraksi, eikä edes koskenut selkärankaan aluksi. Sitten vasta katsottiin, että mitä vielä... ja hän ensin tunnusteli että kaikki on paikallaan ennenkuin niksautti.
Sen kyllä tuntee sormilla, kun välilevy on siirtynyt tai vastaavaa... itsekin olen päässyt niitä kokeilemaan kun tuttuja on hoidettu.
Ja toisaalta ihmisestä jo näkee päällepäinkin harjaantuneella silmällä, että mikä siinä kropassa on suunnilleen vikana...
Hyljeksitty ala. Voi olla paljon mahdollista. Enkä ihmettele yhtään :) Laillistetut kiropraktikot ovat opiskelleet vuosia (ulkomailla), lääkintöhallituksen hyväksymät hierojat ovat käyneet koulunsa kuten myös kaikki terveydenhuollon ammattilaiset. Eikö opiskelleita ja itseoppineita ole hieman huono verrata keskenään?
"jos olisi vakuutus, olisi vastaanoton hinta sama kuin lääläreilläkin..."
Kerrankin ollaan samaa mieltä jostain :)
Tänään on tuo rahapuoli ollut joissain keskuteluissa pinnalla, joten siihen viitaten, mitenkään kipuun kuitenkaan liittymättä, mitenhän mahtaa olla verojen ym muiden maksujen suhteen, kun ei ole vakuutuksiakaan...
Yleensä heillä on oma firma.
Ja naapurit mielellään narauttaisivat puoskarin, jos se vain virheen, edes verotuksessa, tekee... ;)
Se minun kokemus kansanparantajasta, "maksu käteisellä ja ethän tarvitse kuittia" vähemmästäkin alkaa epäillä :) Mutta myönnetään, yksi ei ole sama kuin kaikki.
Tuollaisia löytyy myös rakennusalalta, remonttialalta...jne.
En kai muuta väittänytkään? :) Ikävä kyllä, taitaa olla turhan yleinen piirre nykymaailmassa :(
..vain kommentti "hoidetulle", hän kun häiriköi joka palstalla.
Itse tiedän, ettei kipu ole korvienvälissä. Krooninen kipu kylläkin aiheuttaa mesennusta ja psykiatrilla ehkä jossain vaiheessa joutuu käymään.
En siis vähättele kipupotilaita.
Tuo "hoidetun" kaikkitietävä paasaus vois kyllä loppua.
Mutta jospa sillä "hoidetulla" onkin jotain sanottavaa, sanomaa, jopa perääkin tässä "paasauksessaan"?!
Liika on liikaa. Ja liika "valistaminen" ja omasta asiasta vaahtoaminen kääntyy pian itseään vastaan. Mua ainakin tuo kaikkitietävyys alkaa jo ärsyttää. Hepulla ei ole minkäänlaista koulutusta terveydenhuollon alalta ja silti hänellä on varma syy joka vaivaan, si-nivelet. Tutkimukset sivulleen hän valistee sen mukaan mitkä sopivat hänen vakaumukseen. hienoa että hän jakaa parantumisensa kaikkien kanssa ja kertoo mistä apu löytyy, mutta pikku hiljaa hoidetun touhua vois alkaa verrata jo kiihkouskovasten fanaattiseen toimintaan. pidä poju pikku tauko välillä valistamisesta!
Täytyy vähentää. Ja keskityn ottamaan nyt yhteyttä lääkäreihin ja fysiatreihin, jotka tästä jo jotain tietävät.
Näitä joilla on sitä koulutustakin, on kyllä melkoisen paljon, mutta kuten näiltäkin palstoilta voimme kovinkin useasti lukea, se KOULUTUS ei sitten kuitenkaan välttämättä takaa sitä parasta mahdollista lopputulosta, ainakaan, jos tapahtumaa katsotaan sen apua hakeneen POTILAAN kannalta!
Oletettavasti se KOULUTUS ei kuitenkaan olisi se TÄRKEIN-, ja PÄÄASIA tässä terveydenhoidossa?
Kuten havaitaan, nämä, HOIDETUN, kirjoitukset ovat tuoneet myös jopa uutta tietoa ihmisille terveydenhoidosta, ja kipujen poistosta, jota tämä ns. "oikea" terveydenhoito ei tähän päivään mennessä ole saanut julki!
Ketkähän myös valitsevat tutkimus-, ym. tulokset, niiden sopivuuden, vakaumuksen, jopa KULLOISENKIN tarpeen mukaan, ja onpa nähtävissä jopa niitä fanaattisiakin piirteitä?
Yliopiston käyneenä tiedän toki, että suurin osa tutkimuksista tehdään jopa testituloksia valikoiden! Tästä on paljon tunnustuksia mm. biologian puolella...
Tutkimuksia tukevien viitteiden valikointi on siitä normaalimmasta päästä... Sitähän se tiede on. Tehdään tutkimuksia ja kyseenalaistetaan osa muiden tutkimuksista ja taas kehutaan toisten tutkimuksia. Samalla yritetään tuoda esille oman tutkimuksen todenmukaisuutta...
Ja sitten on myös olemassa roppakaupalla tutkimuksia, joiden tulos on MAKSETTU etukäteen. Tästäkin on uutisia...
Mun lähtökohta on siinä, että mä pääsin kivuistani eroon, mutta en lääketieteen ansiosta. Nyt selvitän sitä, että miksi niin tapahtui? Miksi se oli mahdollista? Eikö lääketieteen pitäisi olla ihmisen (toiseksi) paras ystävä?
Taidat vastailla itse omiin kysymyksiisi....
Nykyään vakuutusyhtiöt älkää välittäkö kukaan jos ette saa hoitoja mitä tarvitset joidenkin kateus vei hoidot kaikilta
Oletko vajaaälyinen vai? Ihan vaan tyhmä c1 ja C2 ovat kaularankaa. Miten noin tyhmä joku edes voi olla?
Pää ei ole kallellaan taakse oletko tyhmä kenties?
Ei maksa nyt kuulkaas kouluttaa vakuutuslääkärit lääkäreitä kiitän jokaista kateellista tulette katumaan vakuutuslääketiede esim.kun haet vaik tukea kelalta tai joudut onnettomuuteen
on synnynäisen vian kanssa,siinä vasta kestämistä onkin,
On kuitenkin olemassa paljon "synnynnäisiä" vikoja, jotka voidaan korjata...
En silti tarkoita, että kaikkia voidaan...
kipupotilaalle ammattitaidottomia ei-lääkärietä.Vaikka itselläni ei ole kyseisiä kipuja,en antaisi ammattitaidottaman henkilön koskea asiaani
Entä jos kaikki lääkärit on jo kokeiltu eikä kukaan osaa auttaa? Ja kivut vain pahenee... siinä vaiheessa sitä on valmis mihin vain!
Ja sitten joku kansanparantaja tulee ja vie kivut pois. Kyllä siinä on hetken ihmeissään, että mitä tapahtui? Mut mä en jääny ihmettelemään kovin pitkään vaan aloin ottamaan selvää asioista!
Pari kuukautta ihmettelin netissä kunnes hahmotin tilanteen ja ymmärsin, että lääketiedekin tunnistaa käytetyn keinon, mutta sitä ei Suomessa käytetä! Silloin suutuin ja tein sivuni!
Nyt siellä sivuillani ei enää nii paljoa haukuta lääkäreitä, koska kiukkuni on jo vähän laantunut... mutta paljon tietoa siellä on!
http://personal.inet.fi/koti/faro/Selkasivut/Selka.html
Eikö nämä parantajat ole selittänyt sinulle mitä tekevät ja mikä johtuu mistä?
Minä ainakin kyselin paljon vaivastani ja jos alkoi tulla liikaa latinaa, pyysin saada saman selostuksen suomeksi. Usemman kerran olen lääkärin/fysiatrin/kiropraktikon vastaanotolla tutkinut hoitajan/lääkärin kanssa siitä luurangosta miten selkä ja si-nivelet toimii ja missä vika kipuihin on. Lisäksi kiropraktikko näytti ensimmäisellä hoitokerralla ennen hoidon aloittamista mistä kohtaa painaa ja selitti samalla miksi.
Liikaa ei varmaan voi koskaan tietää terveydestä, mutta jos tutkimuksia valitsee/lukee yksipuolisesti niin vääristää sekin lopputulosta, eikö.
"Eikö nämä parantajat ole selittänyt sinulle mitä tekevät ja mikä johtuu mistä? "
Tietenkin ovat. Tai siis tuo yksi on. Ja sen jälkeen otin lisäksi itse asioista selvää.
Maailma kun on täynnä tutkimuksia asiasta.
"Usemman kerran olen lääkärin/fysiatrin/kiropraktikon vastaanotolla tutkinut hoitajan/lääkärin kanssa siitä luurangosta miten selkä ja si-nivelet toimii ja missä vika kipuihin on. "
Yks fysiatri sanoi selkävaivojeni syyn olevan mun kaarevissa jalkaterissä ja käski ostamaan muotoillut pohjalliset.
Yks urheilulääkäri sanoi kipujen syyn olevan tulehtuneessa selkälihaksessa ja nappas kortisonipiikin.
Yks fysiatri kielsi uimisen, koska se on huono selälle.
Seuraava fysiatri kehoitti aloittamaan uimisen. Ja kun mainitsin juuri kaks päivää aiemmin toisen fysiatrin päinvastaisesta diagnoosista, niin tämä fysiatri "heitti" mut pihalle...
Yks kehoitti alkaa harrastamaan liikunaa, vaikka olin kilpaurheilija...
"Lisäksi kiropraktikko näytti ensimmäisellä hoitokerralla ennen hoidon aloittamista mistä kohtaa painaa ja selitti samalla miksi. "
Mulle kiro sanoi vain si-nivelen olevan lukossa, ja osoitti sormella oikeaa kohtaa, mutta se ei kuulemma voinu olla kipujeni syy.
Neljäs fysiatri sitten keksi tuon si-nivelen dislokaation, mutta ei pitänyt sitä syyllisenä kipuihini. Mutta kivut hävis ja jalkojen puutuminen lakkas saman tien. Mainitsin asiasta lääkärille, mut hän sanoi mun vain kuvittelevan...
"Liikaa ei varmaan voi koskaan tietää terveydestä, mutta jos tutkimuksia valitsee/lukee yksipuolisesti niin vääristää sekin lopputulosta, eikö. "
Voipi olla. Ja kun mä tiesin lopputulosken etukäteen. Halusin vain tutkimuksista tukea sille, että mitä mulle tehtiin.
sitten ammattitaidottomia kyllä-lääkäreitä?
Ihmisen luonne on kuin eläimen. Jos valitat kipuja ja sairauksia tai näytät muuten heikkoutesi, toiset käyvät kimppuusi tai hylkäävät armotta. Valitettavasti tämä on totuus. Minä olen sairastanut vakavasti jo lapsena ja jo silloin oppinut sen. Lapset ovat erittäin raakoja sairaille lajitovereilleen. Siksi salaan aina kipuni, ja kaiken heikkouteni. Oikean kivun hetkellä ihminen alkaa elää vaistojensa varassa, silloin ei valiteta, vaan kaikki jäljellä olevat voimat pyritään kaikin keinoin säästämään. Oikean kivun hetkellä en uskalla koskaan valittaa. Ongelman olen ratkaissut siten, että autan ja hoidan toisia ihmisiä. Kun huolehdin toisista ihmisistä, niin unohdan itseni ja omat vaivani tuntuvat vähäisiltä. Samalla pysyn paremmassa kunnossa itse ja ei ehdi tulla sitä masennusta. Aion vielä viimeiseen saakka hoitaa toisia. On muuten tutkittu, että keskitysleireilläkin säilyivät paremmassa kunnossa ja hengisesti terveenpänä ne, jotka alkoivat toisia hoitamaan.
Olen muuten sama joka jakelee ylempänä ohjeita iskiasvaivaisille: kävelyä, joogaa, B-vit., mangnesiumia, seksiä ja viinaa. Voimia ja stemppiä sulle, enää et ole yksin!
En vaan siedä ihmisiä lähelläni tällä hetkellä.Tietävät kyllä ,että olen kipeä.Jos ovat tosiystäviä niin kyllä odottavat minuun paluuta takaisin kuvioihin.Olen itse aika yllättynyt ,että reagoin kipuun tällä tavalla.Seura vaan tuntuu nyt kamalalta.
On harmi että eristäydyt. Minulle antaa helpotusta ja voimaa rakkaan läheisyys ja kosketus. Itse myös passaan ja hoivaan häntä aina jos pystyn ja ehdin. On turvallisenpi olo kun toinen välittää. Ja kyllä myönnän että se toisen hoivaaminen vaatii kyllä itsensä unohtamista. Ei ole helppoa sekään.
..ketjussa olikin alkuperäinen aihe, että kaikilla ei ole yksinkertaisesti ketään.
Oliskin joku joka vähän hellis välillä, mutta en minä ainakaan edes uskalla aloittaa mitään suhdetta, kun en jaksa aina olla iloinen, enkä voi lähteä oikeastaan mihinkään. Kuka sellaista jaksaa katsella.
Hyvä jos jollain on elämänkumppani joka pysyy vaikeinakin aikoina.
Olo on kyllä joskus niin turvaton.
niin ja mulla on taas läheisriippuvuus kaiken muunkin lisäksi. Ei ole tämäkään varmasti hyvä asia. Mutta me kaikki olemme erilaisia. Yritetään vaan eteenpäin kukin tavallaan.
Itse olen ollut ns.kipupotilas Helmikuusta -05 alkaen.Kivut olivat kovia ja se masenti,vitutti,jne.Nyt olen ollut luudutusleikkauksessa Lokakuussa-05,eli aikaa siitä n.6 viikkoa,mutta nyt vasta helvetinmoisen kivun olen saanutkin kaveriksi.Edelleen olen kovissa tuskissa,kipupolille meno onneksi ensiviikolla.Siellä olen tavannut kaksi lääkäriä ja toisen kanssa asiat sujuu,toinen taas on vähän niin ja näin.Toivotaan että tämä minun mielestäni parempi Lääkäri olis siellä sit ensviikolla.No tästä että kipupotilas jää yksin,olen nyt jo huomannut saman asian.Minuun pitää yhteyttä siskoni ja enoni,(eno)muuten sairastaa itse samaa selkä vikaa.Näiden lisäksi minulla on jäljellä enää yksi ainoa ystävä,hän on ollut useamman vuoden,näkyy olevan nytkin.Hän on täällä asuesani ainoa linkki paikallisiin,ns.ystäviä on ollut,no eipä ole enää,enkä lie tarvikkaan.Tällä ainoalla ystävälläni kuoli vasta poika,tällähetkellä toinen tuemme toista.Toki minäkin olen loppuraskausaikana lapsen menettänyt,mutta en voi kuvitella sitä tuskaa,mikä vanhemmille jää.Olemme molemmat samassa tilanteessa,ei unta kävele edes takaisin kämppää aamusta taas mahd.seuraavaan aamuun.ajatukset pyörii yhden asian ympärillä,minulla:kun sais terveyden takas,hänellä:jos vois saada edes pienen hetken aikaa poikansa kanssa.Ihmettelen nyt kun kuussakin jo käydään mutta tohtorit ei tunnu pystyvän kipua parantamaan.Minulla on kotona yksi tyttö ja mies.Olen monesti ajatellut itsekseen että kauankohan tuo ukkokaan jaksaa tälläistä katella.Jokainen kipupotilas varmaan ymmärtää mitä tarkoitan.Olen mielestäni vielä aika nuori eli työelämääkin olis jälellä yli 20vuotta reilusti,kun pääsis kivusta eroon että voisi alkaa uudelleenkouluttautumaan.Kipu on kammottava kaveri,se ei jätä yksin,se ainakin pysyy hetkellä millä hyvänsä.Tämä on hyvä palsta keskustella asioista ilman nettiä olisin itse varmaan vielä yksinäisempi.Monet kerrat on mieleen tullut että jos vielä perheenjäsenet kaikkoaa ympäriltä silloin on sama käydä K-raudan kautta.Olen ollut viimeaikoina todella masentunut kipeä ja itkuinen.Itken mitä pienemmistäkin asioista,varmaan kipu tehnyt tehtävänsä.Niin en voi olla mainitsematta että olen kipupalstan kautta saanut yhden ystävän,myös hänen kanssa pidämme yhteyttä.Voi jos oisin...niinpä niin.toivotaan että edes jonakin päivänä voisin sanoa että kipua ei ole,se kaveri jätti,mutta tuskin harmittaa lainkaan.Tsemppiä kaikille kipupotilaille ja tuetaan toinen toisiamme.
Mitä menetät jos kokeilet vaihtoehtoa?
Hyvät kaaviot vakuutuslääkäreistä ja miksi systeemiä ei muuteta:
http://www.facebook.com/group.php?gid=85732344152&v=photos
Osuin Ylen Suomi expressin keskustelusivujen kautta.