Niin, eikö tässä olla taas kerran todistamassa, että Waltari tekee juuri sen, mikä on tällä hetkellä huudossa.
Nimittäin Aluksi kappaleessa HELSINKI matkitaan aivan selvästi CMX.ää ja eteenkin A.V.Yrjänän laulua ja sanoitustyyliä. Sitten tulee jo suoraan HIM-meinkiä, ja erittäin Waltarimaisesti taustoitettuna. Lopussa Laulaja koittaa tehdä saman kuin Ville Valo joittenkin kappaleitten lopussa, eli laulaa yksin, ja "matalalta".
Kappaleen "teema" on tyypillistä Waltaria, eli yksi sointu, josta piipahdetaan johonkin toiseen sointuun( yleensä ½-sävelaskelta ylöspäin) ja siihen tanssittava rytmi. Tylsää!
Kertokaa oma näkemyksenne tästä koneistosta, nimeltä Waltari.
Nimittäin Aluksi kappaleessa HELSINKI matkitaan aivan selvästi CMX.ää ja eteenkin A.V.Yrjänän laulua ja sanoitustyyliä. Sitten tulee jo suoraan HIM-meinkiä, ja erittäin Waltarimaisesti taustoitettuna. Lopussa Laulaja koittaa tehdä saman kuin Ville Valo joittenkin kappaleitten lopussa, eli laulaa yksin, ja "matalalta".
Kappaleen "teema" on tyypillistä Waltaria, eli yksi sointu, josta piipahdetaan johonkin toiseen sointuun( yleensä ½-sävelaskelta ylöspäin) ja siihen tanssittava rytmi. Tylsää!
Kertokaa oma näkemyksenne tästä koneistosta, nimeltä Waltari.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yks todiste puhuu sun pointin puolesta. Kärtsy sanoi jossain uuden levyn tiimoilta tehdyssä haastattelussa, että ennen bändin monipuolisuus lähti siitä, että tehtiin vaan biisejä ja niistä sattui tulemaan monipuolisia. Tällä kertaa Kärtsy mietti "nyt pitää tehdä tällainen biisi", ja se sitten tehtiin. Siinä samalla ehtii hyvinkin miettiä, mikä on just nyt muotia ja mikä ei.
Sanoisinpa kommenttina Kummelin legendaarisen heiton: "Aikaansa seuraava on sitä jäljessä".
jota vois kopioida
kaameaa kun radiossa soitetaan taukoamatta sitä butterfly kipaletta. ihan turha biisi kuten on bändikin
CMX onkin jo toista maata
Tahdon ensiksi kertoa että minä en tiedä yhtään mitään! En paljoa tiedä nykyisin Waltarista kun en ole siihen jaksanut perehtyä.
Ainoa kokonainen levy, jonka olen niiltä kuunnellut (poor me..) on 1995 vuoden Yeah Yeah Die Die! Death Metal In Deep C. Eikä ole muuten yhtään pöllömpää se. Siinä käytetään Waltarin kai omaleimaiseen tapaan eri soittimia ja eri musiikkityylejä sovitettiin toimivaksi kokonaisuudeksi. Oli ½-sävelaskelvaihdoksia tai ei, musiikkiin oli saatu sen verran tunnetta että tuntuu kuin se olisi yksi Suomen parhaista levyistä.
Kai se on niin, että Waltari on jotenkin nykyään mennyt sille "pehmeämmälle" puolelle. Viime viikolla näkemäni uus musavideo oli kyllä liian tanssahteleva.. Just niinkuin suomalaiset kanssayrittäjänsä. Ei iske niinkuin '95:den lätty.
Toisaalta olen kuullut että Yeah yeah die die oli vain pieni piipahdus erillisellä sivupolulla poissa Waltarin musiikillisena enemmistönä edustavasta pelkästä rockista ja teknosta.
Sä et nyt tajua.Kärtsy on toiselta planeetalta!Ja kaikkihan nykyään HIMIä matkivat!Muistatteko miltä Rasmus kuulosti vain 2 levyä sitten?Onneksi kaikki matkiminen on täyttä paskaa ja varsinkin se että joku muu kuin bändi tekee biisit.Silloin ollaan biisintekijöiden armoilla ja bändi on vain kasa tyhmiä marionetteja.
Mutta Kärtsy haluaa kanssa mainetta ja mammonaa ja mikäs sen helpompaa kuin matkia HIMiä.