Sapatin pitäminen

Lyhennelmä Ellen Whiten tekstistä.

Niinkuin sapatti oli merkki, joka erotti Israelin kansan heidän lähtiessään Egyptistä ja astuessaan maalliseen Kaanaaseen, samoin se on merkki, joka nyt erottaa Jumalan kansan, kun he lähtevät maailmasta siirtyäkseen taivaan lepoon. Sapatti on merkki Jumalan ja hänen kansansa välisestä sukulaisuudesta, merkki siitä, että he kunnioittavat hänen lakiaan. Se tekee eron hänen uskollisten alamaistensa ja rikkojien välillä.

Sapatti, joka annettiin maailmalle merkiksi siitä, että Jumala on Luoja, on myös merkki siitä, että hän pyhittää. Niille, jotka pitävät sapatinpäivän pyhänä, se on merkki pyhityksestä. Tosi pyhitys on sopusointua Jumalan kanssa, hänen luonteensa kaltaisuutta. Se saadaan olemalle kuuliainen niille periaatteille, jotka ovat hänen luonteensa ilmaus. Ja sapatti on merkki kuuliaisuudesta. Se joka SYDÄMESTÄÄN tottelee neljättä käskyä, tottelee koko lakia. Hän pyhittyy kuuliaisuuden kautta. Meille kuten Israelillekin, sapatti annettiin "ikuiseksi liitoksi". Niille jotka kunnioittavat hänen pyhää päiväänsä, sapatti on merkki siitä, että Jumala tunnustaa heidät valituksi kansakseen. Se on pantti siitä, että hän täyttää heille liittonsa. Jokainen sielu, joka ottaa tämän Jumalan hallituksen merkin, yhtyy jumalalliseen, ikuiseen liittoon. Hän sitoo itsensä kuuliaisuuden ketjulla, jonka jokainen rengas sisältää lupauksen.

Sapatti on kultainen haka, joka yhdistää Jumalan ja hänen kansansa, Muta sapattikäskyä on rikottu. Jumalan pyhää päivää on häpäisty. Synnin ihminen on työntänyt sapatin pois paikaltaan ja korottanut sen sijaan tavallisen arkipäivän. Lakiin on tehty halkeama, ja tämä halkeama on korjattava. Oikea sapatti on korotettava sille kuuluvalle paikalle Jumalan lepopäivänä. Sapattikysymys on oleva pääkohtana viimeisessä suuressa taistelussa, johon koko maailma ottaa osaa.