mutta sen miniän suku ja äiti. Ne ne vasta karmeita ovat. Tyttöjen äidit katsovat olevansa kaiken yläpuolella, hyvien tapojen ja muun sellaisen. Miniöiden äidit vasta puuttuvat asioihin ja se ilmeisesti on aivan luonnollista, niinkö. Olen oikeassa elämässäni ammattilaisena näissä aviojutuissa ja kriisiryhmissä. Oma henk.kohtainen mielipiteeni on jo kauan ollut että ne todelliset hirmu anopit tulevat juuri sen miniän puolelta.
Hyvin harva täällä näillä palstoilla kävijä on huomannut tämän ristiriidan. Näistä valittavista miniöistä ja täällä uhoavaista miten kamalaa kun mies paralla on hyvät välit äitiinsä, pystyy tuskin ajattelemaan ilman omaa äitiään.
Jos välit ovat kunnossa niin miehellä omaan äitiinsä, kuin vaimolla omaansa, ei vakavampia ongelmia yleensä ilmaannu.
Mutta todellinen syy on että nämä miniät pelkäävät jäävänsä toiseksi ja häviävän mennen tullen miehen äidille, tajuamatta miten pahaan väliin pistää oman miehensä, lapsellisen vaatimuksen takia, jotta miehen pitäisi suurinpiirtein haudata äitinsä ja lapsuuden kotinsa muistoineen päivineen . Nämä miniät pitävät itse itseään niin suurenmoisina huomaamatta sitä että suurinpiirtein joka asiaan kysyvät itse oman äitinsä mielipidettä.
Hyvin harva täällä näillä palstoilla kävijä on huomannut tämän ristiriidan. Näistä valittavista miniöistä ja täällä uhoavaista miten kamalaa kun mies paralla on hyvät välit äitiinsä, pystyy tuskin ajattelemaan ilman omaa äitiään.
Jos välit ovat kunnossa niin miehellä omaan äitiinsä, kuin vaimolla omaansa, ei vakavampia ongelmia yleensä ilmaannu.
Mutta todellinen syy on että nämä miniät pelkäävät jäävänsä toiseksi ja häviävän mennen tullen miehen äidille, tajuamatta miten pahaan väliin pistää oman miehensä, lapsellisen vaatimuksen takia, jotta miehen pitäisi suurinpiirtein haudata äitinsä ja lapsuuden kotinsa muistoineen päivineen . Nämä miniät pitävät itse itseään niin suurenmoisina huomaamatta sitä että suurinpiirtein joka asiaan kysyvät itse oman äitinsä mielipidettä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei ole koskaan puuttunut elämäämme.
On aina kunnioittanut omia päätöksiämme.
Ei ole koskaan nälvinyt tai haukkunut miestäni,vävyään.
Ei ole koskaan syyllistänyt,kilpaillut kanssani minun äitydestä olemisesta tai hyvyyden määrästä äitinä, ei koskaan.
Äitini on antanut kaikkien kukkien kukkia rauhassa.
ei millään tavoin puuttunut ristiäisten järjestämiseen tai lapsen nimen valintaan. Anoppi sen sijaan alotti tämän hösääminen 2pv sairaalasta kotiuduttuani. Anoppi käytti kaiken vierailuaikansa minun ja mieheni asioiden hoitamiseen. lapsi häntä ei kiinnostanut muuten kuin jos joku ei ollut lapsen kanssa, kuten anopin mielestä oli hyvä - siis jatkuvasti kommentoi ja ohjasi muiden toimintaa...
Muut ihmiset tulivat meille katsomaan lasta, anoppi hoitamaan meidän perheen asioita
Unohdin kirjoittaa ettei äitini ole koskaan kilpaillut asemastaan mummona anoppini kanssa.
Anoppini sensijaan on mustasukkainen äidilleni vaikka äitini asuu kauempana ja näkee harvemmin lapsenlastaan.
Kaikesta huolimatta hän lähettää terveiset anopille..
Luulenpa että ongelmat vat siinä että anopilta viedään ensin se ainoa poika ja sitten tulee pelko lapsenlapsensa menettämisestä.
Pelko siitä että miniä vie lapsenlapsenkin.
On hyvä olla perheessä tyttäriäkin, sillä onhan se selvää useinmiten että oma äiti on tutumpi ja turvallisempi mummona.
Sellainen mummo jolle kelpaat juuri sellaisena kuka olet.
Ja ukkoni myös
Noh, sieltähän me kaikki yleensä olemme tulleet, paitsi ne jotka ovat keisarinleikkauksella syntyneet.
Tai jo sinun sukusi on haikara tuonut?
juuri näin, ajattelin tätä ihan samaa! Mieheni on juuri nytkin "kotona" pesemässä äitinsä selkää ja ajattelen, että sairasta sakkia. Että yhtä hyvin perseestä on mieheni ja mieheni suku ja mieheni siihen samaan perseeseen tuntuu yrittävän kirjaimellisesti palata, mistä on tähän maailmaan tullutkin.
Sairasta, mutta totta! Mulla ei muuta vaihtoehtoa kuin lähteä, eihä tätä kestä kukaan!
sillä olen usein miettinyt, miksi niin herkästi kuten tässäkin aloituksessa näkyi, kiiruhditte vastaamaan ja puolustelemaan omaa emoanne, mutta kun mies tekee sen on mamman poika.
Elämässä on aivan tarpeeksi ongelmia ilman teidän tekemällä tehtyjä juttujanne. Maailmassa pitää olla suvaitsevaisuutta. Luuletteko todella etteivät ne anopit näe lävitsenne, oli sitten kyseessä kumpi anoppi tahansa. Vanhemmalla ihmisellä on niin paljon enemmän elämänkokemusta kuin teillä. Kaikki eivät ole mukavia anoppeja, mutta kaikki eivät myöskään ole mukavia miniöitä tai vävyjä. Suokaa nyt anteeksi, mutta tuollaisia viuruleenoja tai parku kalleja ei kukaan halua sukuunsa. Asiat pitää pystyä sanomaan suoraan eikä ulvoa jälkikäteen kaatunutta maitoa.
Ja meillä kaikilla oli niin vaikeaa...
meillä anoppiongelmat, sinulla anoppiongelmaisten ongelmat... niin se vaan on, että kaikilla jotain ja hyvä niin
Peräänkuulutat suvaitsevaisuutta ja mitä teetkään itse?
Niin, totta on että usein saa kuulla anoppi vitsejä vaimon äidistä. Mutta aivan puolustelematta, en huomaa äidissäni tuollaisia piirteitä. Asun nyt noin 200 km päässä ja soittelemme äitini kanssa noin kerran pari viikossa. Minulla on vertailukohtaa, kun ei omakaan anoppi aivan ihanne ole, mutta täytyy yrittää. Mieheni ja hänen äitinsä soittelevat väh. kerran päivässä. Ja aina kun mies menee käymään kotonaan ja anoppi tietää että on tulossa (pari kertaa viikossa käy), soittelee että missäs se poika viipyy. Parhaassa tapauksessa soitti mulle, miksi en päästä poikaa lähtemään.
No, onhan niitä ristiriitoja tullut, mutta ei anoppini pahimmasta päästä ole, ja minulla on suht hyvät hermot, jos ei henkilökohtaisuuksiin mennä.
Kuitenkin, pointtini oli se, että oma äitini kyllä tarjoaa apuaan, mutta antaa meidän olla rauhassa. Ei tyrkytä kuten anoppi, joka hoitaa omaa poikaansa (26) kuin pikkuvauvaa, kyselee, onko saanut syödäkseen, onko puhtaitaita vaatteita. Se, etten silitä kuin vain paidat, oli anopille punainen vaate. Hyökkäsi silitysraudan kanssa vaatekaapille ja paapatti ettei hänen poikansa tarvi ryysyveikkona kävellä... Onneksi välimatkaa 20 km ja anoppi ei uskalla ajaa kaupungilla :) Käy nykyään harvemmin.
Kyllä se taitaa olla ihan yleinen käsitys poikien äidillä, että miniä on tullut varastamaan hänen poikansa, eli on huono ihminen. On poikkeuksiakin, onneksi! Entinen anoppini oli ihan huipputyyppi ikäerosta huolimatta. Vieläkin ollaan hyvissä väleissä. Harmi, ettei poika ollut tullut äitiinsä.
ketjun aloittaja on "ammattilainen" näissä suhdeasioissa.Enemmänkin kuulostaa omaan anoppiinsa kyrsiintyneeltä miesparalta...
Oma äitini oli toisten asioihin pusttumisen taituri. kaikkea en viitsi edes kirjoittaa. Hyvä ettei käybyt "käsiksi" kun halusi tarkistaa jotain asiaa. Sama juttu minun ja mieheni kohdalla kuin veljeni ja vaimonsa kohdalla. Veljeni asuuoneksi 500 km päässä ja miniä on itse vahva luonteinen. vauvan odotuksestakin he kertoivat vasta kuukautta ennen syntymää, ettei äitini pääse hösäämään.
Samoin äidilläni oli tapana moittia miniäänsä minulle ja muulle suvulle, ja varmaan miestäni taas veljelleni ja suvulle. Joskus hän jopa toivoi, että veljeni eroasi ja löytäisi äidilleen mieluisamman vaimon. Mieheni lastenhito taihoin hän ei luottanut alkuunsakaan.
Onneksi sekä veljeni että minä mielestäni osasimme asettaa nämä jutut omaan arvoonsa.
Toisaalta hän oli lastemme ainoa mummu. Oma anoppini kuoli jo aiemmin. Tosin iäkkäänä ihmisenä ei jaksanut olla esim. hoitoapuna. mutta mummula kuitenkin
Ammattilaisuutesi ei kyllä tekstistäsi näy. Epäilen kovin ammattimaista otetta, ihan jo kielenkäytön perusteella.
Luulen, että jokainen joka tänne palstalle eksyy ja huolistaan haluaa kirjoittaa, varmasti kokee asiat ihan kertomallaan tavalla. Ja konkreettisestikin aika karmeita rajanylityksiä täältä saa lukea.
Itse esimerkiksi "pelkään" jo valmiiksi lapsemme syntymää; anoppi on niin armottoman onnellinen lapsenlapsesta, että tuntuu, kuin hän itse olisi menossa synnyttämään. Poikansa (siis mieheni) lapsen edellisestä liitosta hän on ominut lähes kokonaan: matkat ovat pitkät kaikkiin suuntiin, tapaamiset rajoitetut ja anoppi on ominut yli puolet lapsen tapaamisista itselleen. Kun anoppi hamuaa lapsen itselleen, ei mieheni häntä nää -välimatkaa on 600km yhteen suuntaan.
Olen todella seurannut tätä palstaa jo jonkin aikaa. Kuitenkin harvoin ryhmään tulee tapauksia joissa miehen äiti olisi se ns. syntipukki. Kärjistin myös hieman aloitustekstissäni. Yleensä miniät jännittävät appivanhempia edes tiedostamatta itse asiaa. Mutta nämä miniöiden äidit ovat aika vahvasti olleet mukana näissä ongelmatilanteissa. Äiti ja tytär harvoin pystyvät kohtaamaan toisensa vertaisena, eli lapsuuden asetelmat säilyvät. Yleensä taas miniä ja anoppi kohtaavat toisensa naisina ja siitä ne ongelmat sitten syntyvät, jos ovat syntyäkseen. Kuitenkin kaiken ajattelun tavoin pitäisi anopin ja miniän suhde toimia hyvin, sillä siinä kohtaa kaksi aikuista toisensa, kun taas tytön äiti pitää tytärtään edelleen lapsena.
että teillä on anoppeja oli sitten isän tai äidin äiti. Oma äitini kuoli kun nuorimmaiseni oli vuoden ja oli sairastellut jo 10 vuotta tuhoisaa sairautta ennen kuolemaansa ja isäni ei suostunut tapaamaan enää lapsiaan eikä lapsenlapsiaan pullo oli mieluisampi äidin kuoltua Aina se on juonu mut nyt päätti ettei halua edes nähdä lapsiaan saatikka lapsenlapsia. Anopilla taas on kädet täynnä työtä tyttärensä lapsissa Tapaamiset on minun varassa. Erosin kun odotin viimmeistä ja isä ei kerkeä viedä lapsiaan äidillään käymään kuin kerran vuodessa äitienpäivänä. Joten olkaa onnellisia että lapsillanne on isovanhemmat jotka välittää.
anoppia jota miniä on nyt pompottanut vissiin ihan mennen tullen. Ja kirjoitat sitten ihan yleisluonteisesti vaan... =) Anteeksi, mutta naurattaa. Kirjoita rehellisesti omasta kokemuksestasi äläkä väännä tilannettasi koskemaan kaikkia anoppeja, poikia ja miniöitä, niin saatat saada minultakin hiukan sympatiaa. Sitä ennen et.
vai tahallinen väärin lukeminen. En ole kenenkään anoppi vielä. En edes melkein tai vähän anoppi. Miniä kyllä olen ollut, joskin anoppini on ollut kuolleena jo 10 vuotta. Tytärkin olen, äitinikin kuoli vuonna 2000. Äitikin olen, mutta en anoppi. Työkaverikin olen jne. Omaan hyvän itsetunnon. En kaipaa kenenkään myötätuntoa, ja minua ei koskaan ole kukaan pyörittänyt mihinkään suuntaan ellen ole halunnut.
Koskiko kirjoitukseni jotain kohtaa sinussa, kun ivaillen oli pakko tulla mukaan. Paha olo pitää hoitaa pois.
Olet turhautunut psykiatrisen alan työntekijä?
Mene muualle analysoimaan..
"...mutta sen miniän suku ja äiti. Ne ne vasta karmeita ovat. Tyttöjen äidit katsovat olevansa kaiken yläpuolella, hyvien tapojen ja muun sellaisen. Miniöiden äidit vasta puuttuvat asioihin ja se ilmeisesti on aivan luonnollista, niinkö. Olen oikeassa elämässäni ammattilaisena näissä aviojutuissa ja kriisiryhmissä. Oma henk.kohtainen mielipiteeni on jo kauan ollut että ne todelliset hirmu anopit tulevat juuri sen miniän puolelta. HUUH. IHANKO "AMMATTILAISENA" VEDÄT TÄLLAISEN JOHTOPÄÄTÖKSEN?
Hyvin harva täällä näillä palstoilla kävijä on huomannut tämän ristiriidan. Näistä valittavista miniöistä ja täällä uhoavaista miten kamalaa kun mies paralla on hyvät välit äitiinsä, pystyy tuskin ajattelemaan ilman omaa äitiään. HUH HUH. OLETKO TOSIAAN LUKENUT TÄMÄN PALSTAN KIRJOITUKSIA? TUSKIN, TAAS VEDIT "AMMATTILAISENA" AIKAMOISET JOHTOPÄÄTÖKSET...
Mutta todellinen syy on että nämä miniät pelkäävät jäävänsä toiseksi ja häviävän mennen tullen miehen äidille, tajuamatta miten pahaan väliin pistää oman miehensä, lapsellisen vaatimuksen takia, jotta miehen pitäisi suurinpiirtein haudata äitinsä ja lapsuuden kotinsa muistoineen päivineen. TAAS KYSYN: MISSÄ KIRJOITUKSISSA OLET TÄMÄN HUOMANNUT? VOISITKO YKSILÖIDÄ? Nämä miniät pitävät itse itseään niin suurenmoisina TAAS KERRAN, YKSILÖITKÖ? "AMMATTILAISENA" VARMASTI OSAAT. huomaamatta sitä että suurinpiirtein joka asiaan kysyvät itse oman äitinsä mielipidettä." HARVEMMIN. MINÄ OLEN IHAN OIKEASTI - TOISIN KUIN SINÄ NÄEMMÄ - SEURANNUT TÄTÄ PALSTAA JA USEIMMAT MINIÄT KIRJOITTAVAT JUURI SIITÄ, ETTÄ EIVÄT KYSY OMANKAAN ÄIDIN MIELIPIDETTÄ JOKA ASIAAN, MIKSI SIIS ANOPIN.
"Olen todella seurannut tätä palstaa jo jonkin aikaa... Äiti ja tytär harvoin pystyvät kohtaamaan toisensa vertaisena, eli lapsuuden asetelmat säilyvät..." TÄMÄ ON JUURI TOISIN PÄIN. "AMMATTILAISENA" VARMASTI TIEDÄT, ETTÄ TERVE VANHEMPI-LAPSI-SUHDE KEHITTYY NIIN, ETTÄ ÄITI - LAPSI -ASETELMASTA PÄÄSTÄÄN TASAVERTAISEEN JA LOPULTA EHKÄ JOPA ASETELMAT PÄÄLAELLEEN KÄÄNTÄVÄÄN SUHTEESEEN.
"sillä olen usein miettinyt, miksi niin herkästi kuten tässäkin aloituksessa näkyi, kiiruhditte vastaamaan ja puolustelemaan omaa emoanne, mutta kun mies tekee sen on mamman poika..." MISSÄS MINUN KIRJOITUKSESSANI ON SE EMON PUOLUSTAMINEN? MINULLA EI OLE MITÄÄN SYYTÄ KIIRUHTAA PUOLUSTELEMAAN EMOANI. "Elämässä on aivan tarpeeksi ongelmia ilman teidän tekemällä tehtyjä juttujanne." "AMMATTILAINEN" TAAS KIRJOITTAA. NÄINKÖ KOHTAAT MYÖS ASIAKKAASI? HUH HUH, VOISI OLLA ESIMIEHELLÄSI ASIAAN SANOMISTA, JOS TIETÄISI. "Maailmassa pitää olla suvaitsevaisuutta." AIVAN. ELÄISITKÖ ITSE SANOJESI MUKAAN? TOSIAANKO SINÄ SUVAITSET TÄSSÄKIN KIRJOITUKSESSASI MINIÖITÄ? OHO OHO. Suokaa nyt anteeksi, mutta tuollaisia viuruleenoja tai parku kalleja ei kukaan halua sukuunsa." SUON ANTEEKSI. VARSINKIN, KOSKA EN USKO, ETTÄ OLET AMMATTILAINEN JA ETTÄ KIRJOITAT REHELLISESTI SIITÄ ASEMASTA, JOSSA ITSE OLET. ULKOPUOLISENA SINULLA EI KAI PITÄISI OLLA MITÄÄN SYYTÄ HYÖKÄTÄ TÄÄLLÄ MINIÖITÄ VASTAAN?
JA MITÄ TULEE EREHDYKSEENI, EN USKO EREHTYNEENI. KIRJOITAT TASAN NIIN KUIN KATKERA MINIÄN JA POJAN KALTOIN KOHTELEMA ANOPPI, ET LAINKAAN KUTEN VÄITTÄMÄSI KRIISITYÖN AMMATTILAINEN KIRJOITTAISI. SÄÄLI ASIAKKAITASI, JOS SELLAINEN OIKEASTI OLET.
nyt ihan varmasti kaikki kotona. Tiedätkö todella miten monta äiti/tytär suhdetta on kariutunut ja välit kokonaan poikki. Ihmettelen tuota ryöpytystäsi mikä kertonee sinun voivan henkisesti hyvin huonosti.
Mitä tulee työnantajiini tai esimieheeni ehkä paremmin esinaiseeni, niin oletko varma että sellaista on? Toki työtovereita löytyy. Jos haluat vastaanotolle niin laitappa yhteystietosi, tai tapa miten sinuun saa yhteyden. Voin antaa työkaverin tiedot. Mutta APUA TARVITSET.
Sinulla taitaa olla henkilökohtaisia ongelmia asian suhteen huh, huh..
Onpa tarinaa. Ei jaksa lukea. Sinun täytyy nyt vaihtaa palstaa.
lueppa omia viestejäsi on rekattuna käynyt myös koirapalstalla. Kirjoitustyyli paljastaa armotta kirjoittajan. Samantyyllistä hyökkäilyä hän siellä harrasti .
Kiva palsta teillä täällä. Silloin kun olin nuori vielä ei ollut tietsikoita, kuin yrityksissä.
Hyvää jatkoa vain. Puutuin asiaan kun huomasin kirjoittajan tyylin.
Hyvää jatkoa kaikille ja nauttikaa isänpäivästä.
joka "ryöpyttää" sinua kanssa samoilla linjoilla. Kirjoitustyylinä isot kirjaimet yms. huutavat liikaa, mutta asiasta olen pitkälle samaa mieltä. Jos perhe-, kriisi-, erotyössä yms. tysökentelevällä on noin selkeän värittyneen puoluelliset näkemykset kuin sinulla, hän ei voi olla kovinkaan hyvä työssään?
En ole kyllä koskaan käynyt koirapalstalla, anoppipalstalla kyllä.
laitasi. Ajat toisia huutaen täältä pois? Mielestäni jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä yleisessä keskustelussa. Taisi olla arka aihe sinulle. Onko vastakkainen mielipide sinulle kuin sodan julistus. Ellet ole samaa mieltä kanssani niin ulos vaan?
Ikävää kuitenkin tuollainen huutaminen muiden kannalta.
Ehdottaisin sinulle rauhoittumista, sitten kun olet rauhoittunut tervetuloa takaisin, mutta kiihtyneenä pysy poissa.