Minua innostaisi iso musiikki.
Paljon torvia,reippaasti rytmiä.
Sähkökitaraa ja vaikka lauluakin saisi kernaasti olla.
Vahvoja soundeja ja suonikkaita sovituksia.
Huumorikin kelpaa, kunhan ei aivan pelleilyksi mene.
Muistuttaako tämä jotakuta jostain, josta olisi minulle ehkä iloa?
Paljon torvia,reippaasti rytmiä.
Sähkökitaraa ja vaikka lauluakin saisi kernaasti olla.
Vahvoja soundeja ja suonikkaita sovituksia.
Huumorikin kelpaa, kunhan ei aivan pelleilyksi mene.
Muistuttaako tämä jotakuta jostain, josta olisi minulle ehkä iloa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ekana mulle tuli mieleen albumi, jonka Deep Purple teki The Royal Philharmonic Orchestran kanssa. Jon Lordin säveltämä teos.
Jätkät itse eivät (Blackmoren haastattelun mukaan) arvosta projektia ollenkaan, mutta minun mielestäni tämä on upea esitys ja ansaitsi ehdottomasti tulla tehdyksi. On nimittäin hieman nyansseja, kun ensin iso sinfoniaorkesteri heittää jousineen omaa osuuttaan ja perään tulee monen minuutin kitarasoolo.
Suuri pettymys puolestaan oli, kun ostin aikoinaan Tubular Bells'n Orhestral -version. Oli tosi laimee. Upea rocksinfonia oli vesittynyt täysin. Tubular Bells (originaalina) on sentään yksi niistä kolmesta levystä, jotka ottaisin mukaan autiolle saarelle.
Kaikki kunnia akustisille musiikille, mutta kyllä sähkökitarassa on vaan sitä jotakin.
Viime aikoina olen yrittänyt epätoivoisesti perehtyä klassiseen musiikkiin, koska sieltä löytyy tosi paljon hienoja sävellyksiä. Mutta kun ei iske niin ei! Orkesterisovitukset eivät vaan hivele korvaa.
Odotan innolla, jos joskus joku bigband keksii ottaa ohjelmistoonsa joitakin klassisen musiikin sävellyksiä a'la Bouree by Jethro Tull.
Jään odottamaan mielenkiinnolla, olisiko jollakin vinkkejä Miss Saxophonen haasteeseen.
Frank Sinatra esim. Count Basien big bandin kanssa. Tower Of Power. Earth Wind And Fire. Brecker Brothers.
ja ison bändin kuubalaista jytää laulun kaa. Pienemmmällä kokoonpanolla Chucho Valdés. Dizzy Gillespien iso bändi, vaikka "At Newport".
Jake Nyman soitti juuri äsken 'Audiotalo' -ohjelmassaan Riku Niemi Orchestran uutta 'Swings and Hits' -levyä.
Kerrassaan riemukas esitys, jossa bändi paiskaa (nimenomaan p -kirjaimella) tyylikkäästi suomihittejä uuteen uskoon. Näin pitää musaa tehdä: raja-aidat jyrätään rytinällä alkuperäistä sävelmää toki kunnioittaen, mutta alkuperäistä näkemystä ei.
Paljon soittimia, puhaltimia, jousia - ja maestron vibrafoni. Jess!
Kiitos antamistanne vinkeistä!
Otan selvää kaikista....
Ian Carr's Nucleus
Oikeassa olet!
Löysin netistä Nucleuksen "Elastic Rock"-albumin.
Miellytti ensikuulemalta niinkuin hyvä musiikki yleensä tekeekin.
Kiitos juuffo!
Ainakin mulle tuli mieleen rhythm & blues äijä Louis Jordan 40-luvulta. Oli torvia ja vauhtia. Ja 50-luvulla äijä teki hyviä versioita vanhoista hiteistään Mickey Bakerin kitaralla ryyditettynä. Tietenkään pinttyneet diggarit niitä ei arvosta, mutta ainaski minä tykkään.