Hooh tässä sitä taas ollaan riidoissa. Oon hyvin masentunut käyn psuykologilla jne. Ja paniikkikohtauksiinio on lääkitys, mutta tuo lääkitys aiheuttaa agressiivisuutta ja masennusta, ku nyt muutama päivä sitten alotin lääkityksen niin oon saanu aikja paljon masennus ja kiukku kohtauksia. Sitten kun iltaa kohden piristyn vähän niin oma rakas alkaa mököttämään. Mä pyysin kirjottaan sitä mulla kirjeen. No tossan se on ny istunu varmaan vartin keittiössä tekemättä mitään. On niin kurja olo ku se ei puhu eikä kirjoita että mikä on hätänä. (no mun käytökseni tietenkin) ja heti kun tartun pulloon vaikka teen vain pikku shotin itselleni niin kulta suuttuu. Nykyään suhde pelkkää riitelyä koska olen niin masentunut. Kaikki on kai sit mun syytäni ja oon itsemurhan partaalla.
on niin vaikeaa
hamppuneito
101074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sinua kestämään. Helvetinkö sinä olet sinne kotiin rakentanut - ja vielä ilkeät odottaa, että miehen pitäisi jaksaa olla sinusta kiinnostunut ja innostunut. Ja paskat! Anna nyt hyvä ihminen miehen edes olla rauhassa ja viettää iltojaan niin kuin parhaaksi tuntee. Sinuahan se sinne mökötykseen pakenee. Ja lopeta tuo itsesäälinen marttyyri vouhotus...kai se sitten on minun syytäni... Niin onkin, mutta tee sille jotain äläkä marttyyria esitä.
Miten olisi erilleen muutto, jos sua niin paljon masentaa olla kyseisen miehen kanssa? Ihan lääkkeisiin olet joutunut turvautumaan. Mietis vähän mistä ne riidat johtuu, rauhoitu vähän ja yritä puhua miehen kanssa ihan asiallisesti ja rauhallisesti.
eli mun masennus jatkunu jotain iisi vuotta kausittain pahempani miehen kans ollut 2 vutta että eipä masennus ole miehen takia puhjennut. Paniikkikohtaukset ja niiden lääkkeet eivät myöskään johdu miehestä vaan esim. ihmisjoukoista. että terve vaan taas teidän vastauksia vaikka en nyt mitään sääliäkään tässä pahemmin kerjäile:)
Ei millään pahalla, tuli vain mieleeni kysäistä. Koitahan jaksella siellä ja toivottavasti saat selvitettyä asiat sen miehesi kanssa, päätyy se sitten suhteen lopettamiseen, tai siihen että jatkatte vielä yhdessä. Pärjäile *hali*
Ymmärrän mitä miehes kokee. Itse olen suhteessa masentuneen kanssa jo neljättä vuotta. Se on helvetin raskasta välillä ja jos ei ole vahva, se menee herkästi vitutuksen puolelle, koska ei enää löydä muita keinoja, kuin yrittää mököttämällä saada toinen huomaamaan välillä itsensäkin, eikä vain omaa napaansa. Masentuneet ihmiset on välillä tosi itsekkäitä, mutta tiedän, että ei tahallaan.
Puhuminen on vaikeaa, mutta se on monesti ainut keino. Jos et pysty puhumaan miehelles, puhu terapeutilles ja kirjota itsekkin tuntemuksistas kirje. Mulla on ainaki välillä sellanen olo että mun tarvis olla joku ajatustenlukija, kun en saa toisesta mitään irti, vaikka kuinka yritän.
Voimia sulle ja taistele!! Tulee hyviä päiviä ja huonoja päiviä, ne pitää vaan oppia käsittelemään. :)
niin se vain on. kiitos edes lohduttavista sanoista.. ja halauksesta
niin. tuntuu vaan että kaikki suhteen huonot jutut on vain minun syytä ja niin se kai on. en vaan yksinkertaisesti pärjää tässä elämässä
varmasti niin ole. Eiköhän noihin parisuhteen huonoihin juttuihin tarvita useimmiten kax ihmistä. Minä osaan aina välillä olla tosi bitch, vaikka mun pitäis olla se joka yrittäs ymmärtää toisen käytöstä. Tieten tahtoen vetelen oikeista naruista, että saan riidan aikaseks, mut kun mitta on täynnä niin se on täynnä. Siinä sitä sit ollaan ja murjotetaan molemmat. ;) Hei, koita jaksaa. Kyllä sinä pärjäät. Usko pois.
oon joutunut tekemisiin masentuneiden ihmisten kanssa ja olin itsekkin aika masentunut hieman nuorempana. Sitten luin kirjan Sinuhe ja sain siitä "vapautuksen" uskonnollisista jutuista ja muutaman hyvän idean ja ajatuksen miten saisin tästä elämästä irti kaiken sen mitä siitä saada voi. Toi uskontojuttu tuli tässä esille vaan sen takia että se varjostaa aika monen elämää kun ei tiedä onko vai eikö ole... Tulin siihen tulokseen että elämä on sopivien yhteensattumien summa ja niin sitä sitten aloin käsittelemään. Päätin että elämä on vain minua varten ja jos joku kanssani sen haluaa jakaa niin hyvä on. En vaatisi paljon mitään kumppaniltani kunhan hänkään ei vaatisi minulta. Näillä omituisilta kuulostavilla ajatuksilla on mennyt tosi hyvin. Seurustelin exäni kanssa ensin jonkun neljä vuotta ja käytiin eri puolilla maailmaa eikä tarvinnut paljon riidellä eikä selitellä kun oli kuitenkin keskinäinen luottamus. Nyt sitten kaksikymmentä vuotta avioliitossa ja ero kaksi vuotta sitten. Pidän toistaiseksi elämääni hyvin onnistuneena, monet eivät ole olleet giftiksessä näin kauan. Asutaan pojan kanssa kaksisteen ja menee ihan kohtuullisesti. Jos sattuu sopiva feminiini kohdalle, hyvä on (yritän tarjota hänelle hyvän elämän), jos ei niin ei sitten. Yritän vain jatkaa elämääni tekemällä kaikkea sitä mitä olen vielä ollut tekemättä.
Noin lyhyesti: Ota elämältä irti mitä ikinä saat, tee mitä ikinä oletkaan halunnut tehdä mutta muista parisuhteen (typerä sana) tärkein olemus; luottamus toiseen. Jos pystyt tekemään noita asioita yhdessä kumppanisi kanssa niin mikä voisi olla parempaa. Yksi kaverini sanoi kerran että jos itselläsi on hyvä olla niin silloin on vieressäsi olevillakin. Ai kun on niin totta.
Jos tämä on mielestäsi typerä tarina niin jätä lukematta!
Kuulostat todella huonolta tapaukselta. Kullallasi on varmasti kovin vaikeata vuoksesi. Mielestäni sinun tulisi ystävällisesti muuttaa pois ja jättää hänet rauhaan.
Olen itsekin ollut masentunut muutama vuosi sitten, mutta autoin itseäni enkä juonut "shotteja". Jos juot "shotteja" et halua edes päästä masennuksesta eroon ja se on varma. Kaikki päihteet pahentavat oloasi ja vievät sinut syvemmälle epätoivoon.
Ihmisiä pitää auttaa mutta jos he itse eivät halua apua vaan ovat kaltaisiasi martyyreita, niin selvä sitten, mutta tehkää se kiitos yksinänne.