Olen juuri eronnut, lähes 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Mies muuttaa ensi viikolla omaan kämppään. Meillä on lapsi ja koira, jotka jäävät minun luokseni asumaan. Meidät erotti lapsiasia. Minä halusin lisää lapsia, mies ei. Minä menetin lähes koko elämänhaluni sen vuoksi, että mies ei lisää lapsia halunnut.
En uskaltanut jäädä suhteeseen, jossa mahdollisesti olisin katkeroitunut niin pahasti, että olisin muuttunut vuosien vieriessä "ihmishirviöksi". Olenko ihan hullu kun tällaisen asian takia eroan? Itse olen kokenut, että eron syynä pitäisi olla perinteisempi syy esim. pettäminen.
Onko vastaavanlaisia kokemuksia?
En uskaltanut jäädä suhteeseen, jossa mahdollisesti olisin katkeroitunut niin pahasti, että olisin muuttunut vuosien vieriessä "ihmishirviöksi". Olenko ihan hullu kun tällaisen asian takia eroan? Itse olen kokenut, että eron syynä pitäisi olla perinteisempi syy esim. pettäminen.
Onko vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet kovin ehdoton, kun eroat sen takia, että miehesi ei halua lisää lapsia.
Sopii vain toivoa, että kohtaat kumppanin, joka haluaa lapsia kanssasi, tulee toimeen nykyisen lapsesi kanssa, ei pieksä sinua ja lapsiasi, eikä ryyppää ja on uskollinen.
Avioeroon ei koskaan ole muita syitä kuin, että ollaan satuttu menemään naimisiin.
Toivotan sinulle onnea valitsemallasi tiellä.
No, avioliitossa ei olla, joten ilman paperitöitä selvitään.
Mutta onko oikein, että pilaisin myös miehen elämän jäämällä suhteeseen? En halua 50-kymppisenä olla kamala katkera eukko, joka miettii, että miksi en silloin tehnyt toista ratkaisua.
En väitä olevani onnellisempi yksin. Enkä todellakaan oleta tapaavani toista miestä, joka haluaisi uusioperheen perustaa. Halusin eron, koska koin, että jos jään tuhoan myös toisen ihmisen elämän. Voiko tätä ajattelutapaa ymmärtää???
...ratkaisu jonka olet tehnyt on omasi, oletko tyytyväinen, etkö koe epäilyä..? Itse olen juuri miettinyt vastaavia asioita omassa suhteessani. Erona vain on se, ettei meillä ole sitä ensimmäistäkään lasta. Ymmärrän täysin ajatuksesi katkeroitumisesta. Itse en ole pystynyt ratkaisua tekemään. Tänään ajattelen, että onneksi. Vaihteeksi taas menee hyvin, eikä meillä todellakaan muita ongelmia olekaan. Välillä tulee mietittyä meneekö elämä empiessä??
Ei sitten tullut ajateltua sitä ensimmäistäkään lasta? Miltä hänestä tuntuu? Taidat olla aika itsekäs.