Olen seurustellut erään miehen kanssa etänä puolitoista vuotta.Alkuun näimme n.500km etäisyydestä huolimatta joka toinen vkonloppu.Mies piti yhteyttä aktiivisesti, tekstareita pitkin pvää jne.Kertoi rakastavansa 3kk seurustelun jälkeen.On aina ollut huomaavainen ja hellä.
Elokuussa muutin ulkomaille, komennus kestää 6kk.Ollaan nähty sittemmin 3krt.Miehen yhteydenotot ovat hiipuneet hiipumistaan,siis harventuneet ja muuttuneet sävyltään etäisiksi.Pari vkoa sitten oli käymässä viimeksi ja nostin kissan pöydälle, siis kysyin suoraan mitä oli tekeillä.Aikansa kierreltyään myönsi ettei rakasta enää.Järkytyin aika pahasti,itkin muutaman tunnin putkeen ja menetin yöunet..Noin vrk kestäneen keskuselun lopputulos oli,että taitaa sittenkin rakastaa ja että ehkä hän vain oli niin stressaantunut, teki töitä liikaa ja unohti mikä elämässä oli tärkeää..blaablaa..
Käyttäytyminen muuttui pariksi päiväksi,sitten palannut takaisin..etäinen sävy jne.
Olen ollut tästä kaamean masentunut jo vähän aikaa,äijä pyörii mielessä yötä päivää, mutta minä en ilmeisesti hänen mielessään, kun mitään ei kuulu ellen ensin ota yhteyttä, korkeintaan hyvänyön toivotus.En jaksa jauhaa asiasta etänä hänen kanssaan,pitäisi päästä kasvotusten puhumaan asiasta, mutta siihen ei ihan heti ole mahdollisuutta..:(
Tää homma syö mua niin paljon että olen kohta valmis jättämään hänet ihan itse,en kestä enää tätä itseni kiduttamista.Ehkä hän haluaisi oikeasti jättää minut, mutta pelästyi aika voimakasta reaktiotani, varsinkin kun en perinteisesti ole ollut meistä se 'herkkä'..
blaah mitä paskaa...
olen tän kaiken takia niin vihainen - itselleni ja yksipuolisiksi kokemilleni tunteille, että taidan lyödä tyyppiä ympäri korvia kun sen taas nään..tiedän,ei järin loogista..:P
Elokuussa muutin ulkomaille, komennus kestää 6kk.Ollaan nähty sittemmin 3krt.Miehen yhteydenotot ovat hiipuneet hiipumistaan,siis harventuneet ja muuttuneet sävyltään etäisiksi.Pari vkoa sitten oli käymässä viimeksi ja nostin kissan pöydälle, siis kysyin suoraan mitä oli tekeillä.Aikansa kierreltyään myönsi ettei rakasta enää.Järkytyin aika pahasti,itkin muutaman tunnin putkeen ja menetin yöunet..Noin vrk kestäneen keskuselun lopputulos oli,että taitaa sittenkin rakastaa ja että ehkä hän vain oli niin stressaantunut, teki töitä liikaa ja unohti mikä elämässä oli tärkeää..blaablaa..
Käyttäytyminen muuttui pariksi päiväksi,sitten palannut takaisin..etäinen sävy jne.
Olen ollut tästä kaamean masentunut jo vähän aikaa,äijä pyörii mielessä yötä päivää, mutta minä en ilmeisesti hänen mielessään, kun mitään ei kuulu ellen ensin ota yhteyttä, korkeintaan hyvänyön toivotus.En jaksa jauhaa asiasta etänä hänen kanssaan,pitäisi päästä kasvotusten puhumaan asiasta, mutta siihen ei ihan heti ole mahdollisuutta..:(
Tää homma syö mua niin paljon että olen kohta valmis jättämään hänet ihan itse,en kestä enää tätä itseni kiduttamista.Ehkä hän haluaisi oikeasti jättää minut, mutta pelästyi aika voimakasta reaktiotani, varsinkin kun en perinteisesti ole ollut meistä se 'herkkä'..
blaah mitä paskaa...
olen tän kaiken takia niin vihainen - itselleni ja yksipuolisiksi kokemilleni tunteille, että taidan lyödä tyyppiä ympäri korvia kun sen taas nään..tiedän,ei järin loogista..:P
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä kävi aivan samalla lailla. Tyttöystävä lähti nyt syksyllä ulkomaille 4kk vaihtoon, mutta päätti jo ensimmäisten viikkojen aikana jäädä sinne ensi kevääseen asti. Se oli merkki siitä että mä en taida kuulua hänen tulevaisuuden suunnitelmiin.
Kuitenkin yhteydenotto väheni, välittävät sanat katosivat täysin, ainakin hänen puolestaan. Hän ekan kuukauden jälkeen sanoi ettei ole ikävöinyt mua niin kauheasti, mutta välillä. Eikä tiedä rakastaako minua. Välimatka teki kepposet ja hän unohti minut. Nyt erottiin...
Kaikki tuntuu niin uskomattomalta, koska kummatkin uskoi että kestämme erossa olo aikamme hyvin. Puhuimme jopa yhteen muuttamisesti kun hän tulee jouluna pois sieltä. Mutta eihän tunteille voi mitään
Taitaa mennä mullakin tonne suuntaan..
Alussa yhteydenpidot oli molemminpuollista.
Mutta toinen ei ota enää niin usein yhteyttä minuun kuin ennen,sitten vain jos ensin itse otan yhteyttä kuuluu jotakin mutta,kyllä homma alkaa tuntua jo yksipuoliselta,ja vaikuttaa jo siltä, että se olen minä joka saa koko aika ja aina olla se joka ottaa yhteyttä,kun toisesta ei kuulu muuten oikeastaan mitään,ja sitten toinen lupaa soittaa mutta, toinen soittaakin vasta kahden päivän päästä..? kun oli niin kiire..? :(
sanoo kyllä aina että ikävöi minua, mutta ei soita enää niin usein?? eikä lähetä viestejä eikä vastaa niihin enää ikinä..
Mitä tästä pitää sitten oikein ajatella? huono merkkikö?
Alan jo luulla ettei se kehtaa sanoa mulle suoraan ettei halua enää jatkaa kanssani? mutta miksi se sitten sanoo AINA siis AINA että ikävöi mua kovasti? mutta yhteydenpito on alkanut vähentyä aika pahasti..ehkä se toivoo että huomaan tästä sitten ettei halua enää tavata mua ja lopetan itse ottamasta yhteyttä?
mutta miksi se sitten aina sanoo että on mua ikävä?
Ei tässä enää tiedä mitä ajatella kun toinen käyttäytyy tolleen :(
Mitä mieltä?
Eli ei se ihminen varmaan ihan täysin ole kylmettynyt. Välimatka voi vaan tehdä kepposet. Toista ei nää, tunteet viilenee, muistot haalenee. Välillä on ikävä, mutta harvoin, hän luultavasti ei kerkiä ikävöimään sinua. Tunteiden sekamelska on niin voimakas, että hän sanoo asioita, joita on tottunut sanomaan. Hän luultavasti välittää sinusta, olet jossain määrin hänelle rakas... Mutta mutta, joku mättää. Ota siitä selvää. Kysy häneltä suoraan uskooko hän teidän yhteiseen tulevaisuuteen. Jos hän sanoo kyllä niin silloin olette hyvällä pohjalla ja kannattaa vain antaa ajan kulua. Mutta jos hän epäröi, tai on hiljaa, miettii asiaa, niin silloin hänellä voi olla paljon muutakin mielessä kuin sinä. Silloin selviää haluaako hän jatkaa sinun kanssasi.
Itse kysyin tytöltä saman asian, vastaus oli että kyllä. Kuitenkin erottiin, mutta vielä kaikki on epäselvää, koska ei toisesta voi erota noin vaan 3000km päästä, tai voihan sitä erota ja itse asiassa se on helppoa kun ei toista tapaa. Mutta silti asioita kannattaa punnita ja miettiä. Jouluna näemme ja selvitämme silloin tunteemme.
En usko että hän haluaa että sinä eroat tai olet ottamatta yhteyttä. Ehkä hän vain epäröi. Anna hänelle aikaa.. Mutta parempi kysyä suoraan, mutta ei sanoilla "haluatko erota" vaan just kierrellen, niinkuin edellisessä viestissä sanoin...
Jos jankutat että miks et enää rakasta mua, tai ota yhteyttä. Jos kysyt et haluatko erota. Maalailet piruja seinille jatkuvasti, niin kohta toinen alkaa uskotella itselleen sitä mitä syötät suuhun...
Okei tässä mun neuvo...
Hei! kiitos paljon neuvostasi nimmari 'kotiin jäänyt!
Helpotti kovasti! :(
siis ihan oikeesti minua helpotti lukea viestisi ja aion noutaa neuvosi!
miten meni... :)