Voiko rakkaus lopahtaa ihan yhtäkkiä, ilman mitään järkevää syytä?
Ollaan seukattu miehen kans 2 ja puolivuotta ja nyt on jo nelisen kuukautta ollu sellanen ahdistunut fiilis miehen seuras?? Siis sillei ettei jaksais olla miehen seuras yms... Vaikka viälä vähänaikaa sitte halusin tosi kovaa muuttaa senkanssa yhteen ja mennä kihloihin, mutta sitte yhtäkkii kaikki unelmat romahti! :(
Kultani on aina ollu mulle niin ihana, kiltti ja huomaavainen, harmittaa ihan hirveesti ku ei tiiä mitä oikeen haluu.. Täs jokunen aika sitte ehdotin taukoo, mutta ei mies halunnut ja nyt oon sitten antanut sen olettaa että kaikki on taas hyvin, vaikka todellisuudessa näin ei oo. (Tiedän, typerästi tehty)Osaan kai sitte näytellä aika hyvin, koska mies ei oo huomannu mitään.
Tähänkö tää meidän kaunis suhde sitte päättyy! :(
Täytin kyllä justiin 18vuotta ja tää olo tuli noin viikko sen jälkeen, voiskohan kyse olla että mulle on tullut joku menovimma, kun kerta nyt pääsis menemään?
Meinaan me ei muutenkaa miehen kanssa koskaan oikeen käydä missää ja nyt toi 18 vuoden ikä on tuonut mulle sellasen menofiiliksen että ois pakko päästä menemään kerranki ku pääsis?
Kertokaa ihmiset, jos teillä on samanlaisia kokemuksia!
Jatkoitteko, pidittekö taukoa, auttoiko tauko vai erositteko lopullisesti?
Kaikenlainen palaute on tervetullutta, jos vain liittyy aiheeseen!
Kiitoksia jo etukäteen teille jotka viitsitte vastailla!:)
Ollaan seukattu miehen kans 2 ja puolivuotta ja nyt on jo nelisen kuukautta ollu sellanen ahdistunut fiilis miehen seuras?? Siis sillei ettei jaksais olla miehen seuras yms... Vaikka viälä vähänaikaa sitte halusin tosi kovaa muuttaa senkanssa yhteen ja mennä kihloihin, mutta sitte yhtäkkii kaikki unelmat romahti! :(
Kultani on aina ollu mulle niin ihana, kiltti ja huomaavainen, harmittaa ihan hirveesti ku ei tiiä mitä oikeen haluu.. Täs jokunen aika sitte ehdotin taukoo, mutta ei mies halunnut ja nyt oon sitten antanut sen olettaa että kaikki on taas hyvin, vaikka todellisuudessa näin ei oo. (Tiedän, typerästi tehty)Osaan kai sitte näytellä aika hyvin, koska mies ei oo huomannu mitään.
Tähänkö tää meidän kaunis suhde sitte päättyy! :(
Täytin kyllä justiin 18vuotta ja tää olo tuli noin viikko sen jälkeen, voiskohan kyse olla että mulle on tullut joku menovimma, kun kerta nyt pääsis menemään?
Meinaan me ei muutenkaa miehen kanssa koskaan oikeen käydä missää ja nyt toi 18 vuoden ikä on tuonut mulle sellasen menofiiliksen että ois pakko päästä menemään kerranki ku pääsis?
Kertokaa ihmiset, jos teillä on samanlaisia kokemuksia!
Jatkoitteko, pidittekö taukoa, auttoiko tauko vai erositteko lopullisesti?
Kaikenlainen palaute on tervetullutta, jos vain liittyy aiheeseen!
Kiitoksia jo etukäteen teille jotka viitsitte vastailla!:)
Vastaukset 13
Vanhimmat
On vaikee asia mitä pohdit..Ootte ollu melko kauan yhdessä, ja kihloissakin ootte, joten sen takia on ehkä vaikeempi sitten erota. Oon toisaalta sitä mieltä, että aina kannattaa puhua asiat läpi kaksin, ja olla rehellisiä omista tunteista. Toisaalta oon myös sitä mieltä, että jos tuo asia sinua vaivaa, ja et viihdy enää yhdessä niin älä jää siihen suhteeseen vaan sen takia, että ootte kihloissa ja ollu pitkää yhdessä! Ota rohkeesti ero puheeks, ja ole onnellisempi sitten sinkkuna! Oot vielä niin nuorikin, että ei kannata elämää hukata mietiskelyyn, mitä pitäis tehdä.. Tee niin kun susta tuntuu hyvältä ja niin että oot onnellinen!!! Tsemppiä!
taisin kirjoittaa pikkasen väärin, me ei siis olla kihloissa, vaan täs joku aika sitten olisin kovasti halunnut mennä kihloihin, mutta enää en oo yhtään varma mitä haluun!:-/
Aivan kuin mun suusta jokunen aika sitten. Ja päädyin eroon. Ja se on vieläki tuntunut parhaimmalta ratkaisulta.. koska tosiaan tuli tarve mennä eikä sittenkään sitoutua liian aikaisin. Päätä ajoissa ennenku tulee tehtyä jotain mitä ei saakkaan anteeksi..
Tuommoset tunteet vois liittyä siihen et näkee toista ihan liikaa että hengaillaan vaan kahdestaa ja ei kumpikaan oikein edes kavereitaan näe. Mut en tiiä sit teidän tilanteesta, yhdessä ette ainakaan asu. Seki että ette käy paljo missään voi kyllä olla aika iso ongelma menevälle ihmiselle (meidän suhteessaki vähä samaa vikaa mut saan sit jätkän patistettua lähteen jonneki tai meen kavereiden kaa) Kirjotit et jäbäs on ihana sua kohtaa ja teillä kuitenki ollu kaunis suhde jne. ehkä sitte ei kannata heti pistää lopullisesti poikki ku voi tulla ikävä ja alkaa kaduttaan...vaan ehkä se tauko ois tosiaan paikallaan..sanoisit jäbälles että ei se välttämättä tarkoita et teidän juttu on ohi vaan et haluat vähän tutkailla tunteitas...tai sit otat etäisyyttä näkemällä enemmän kavereita ja käymällä niiten kans vaikka just baareissa mut tietty varattu meiningillä. Kyllä se sillä jonkinlaisella etäisyydellä pitäs alkaa selkeentymään, ja tosiaan kannattaa se jotenki toteuttaa ku oot ollu noitten tunteiden kans jo 4 kk ja varmasti jo tosi ahdistavaa.
Siis mikä tauko se on jos esitetään varattua. Ymmärsin, että tässä on tyttö hakemassa niitä muitakin kokemuksia ja nimen omaan muista miehistä.
Tämän takia ei meikäläinen suostu mihinkään 'taukoon'. Sitä joko ollaan tai sitten ei olla (tätähän se hamletkin pohti).
Erotkaa ihmeessä ja alkakaa seurustelemaan vasta sitten kun tunnetta ittennä ja tiijätte mitä haluatte! Vois ihminen ottaa vähän vastuuta tekemisistään prk..le.
Hitto, taas mua itkettää kokoajan!:( Tää on nii perseestä. Kuiteskin se ero tai ainakin tauko tuntuu oikeelta ratkasulta, mutta miksi mua sitte itkettää kokoajan! Mä en enää jaksa tätä:(
Minäkin aloin seurustelemaan nuorena ja lopulta päädyimme eroon (4 -vuoden seurustelun jälkeen), koska minusta tuntui, että minut oli kahlittu liian aikaisin.
Olet vielä niin nuori, että ymmärrän täysin halusi "elää".
Ei ero minullekaan helppo päätös ollut ja monet itkut itkin sen takia, mutta nyt vuotta myöhemmin voin sanoa, että kaikki on loistavasti =)
Joku olikin jo ylempänä kirjoittanut nimimerkillä tytteli, olen sitten vaikka tytteli2..
Toivottavasti et ole poikani tyttöystävä. Jos olisit ja vaikka et olisikaan, niin mielestäni teet eniten hallaa itsellesi ja tälle ystävällesi, jos vaan näyttelet.
Kerro hänelle oikea tilanne ja ole rehellinen. Onhan tietenkin myös mahdollista, että kerrot hänelle, että haluat mennä yksin vaikka juhlimaan ja sovitte "uudet pelisäännöt" ja katsot, kuinka seurtelunne alkaa sitten sujua. Eihän kukaan ole sidottu toiseen henkilöön, jos hän haluaa mennä ja juhlia. Kyllä myös seurustelusuhteessa täytyy olla vapaa menemään, mutta täytyy myös pystyä olemaan uskollinen.
Oltiin seurusteltu suunnilleen 6kk jonka jälkeen asustelin poikaystäni luona puolisen vuotta, sillei että kävin vain joskus v.loppusin kotona, mutta sitte poikaystäväni meni inttiin ja viipy siälä puolivuotta, se oli kyllä yhtä helvettiä, itkin tosi usein ikävää!:( Sen jälkeen ollaan nähty melkeinpä vain viikonloppuisin! Voisikohan kysees olla että me ollaan ihan liikaa yhessä ja sen takii mua ahdistaa??
Sillon kun ruvettiin seurustelemaan niin menetin melkein kaikki silloiset kaverini ja nyt ei oo kun pari kaverii joita näen vain koulussa ettei oikeen oo ketään kenenkans vois mennä ryyppäämään, pitää varmaan mennä yksin :)
Voi vitunvitunvitunvitun VITTU!!! Nyt siis vituttaa todenteolla! Eilen kävin äipän ja systerin kans kaupoilla ja kappas vain.. Vastaan tuli EX jätkä kolmen vuoden takaa, muijansa kanssa! Mä en oo kertaakaan ajatellut sitä jätkää sen jälkeen kun rupesin seurusteleen miikan kanssa, mutta nyt mä en saa sitä perkeleen jätkää pois mielestäni, mä oon ajatellu sitä kokajan eilisestä asti!:( Muutenki ottaa pannuun tää mun ja miikan sotku ja nyt sitte mun piti nähä se ja nyt mun tunteet on vielä enemmän sekasi! :( Tekis mieli itkee ja huutaa..aina kaikki menee vituiksi, AINA!!
En ikimaailmas pystyis pettämään nykyistäni mutta jo tämä exän ajatteleminen tuntuu siltä kun pettäisin sitä! Mitä vittuu mä teen!
Sillon kun me seukattiin exän kans niin se oli aika nörtin näkönen, sillon se oli 17 vuotias ja nyt se on 20vuotias ja muuttunut todellaki parempaan suuntaan! Argh, mä en saisi ajatella sitä jätkää, mutten voi sille mitää et se pyörii kokoajan mun mieles! :( Muutenki elämä potkii päähän, ja lisää vaan ongelmia!
Mitä ihmettä mun pitäisi tehä?! Mä oikeesti sekoon kohta! Ahdistaaki nii PRKLEESTI!!
oon ite melkein samanlaisessa tilanteessa joten tiedän oikeasti miltä susta tällä hetkellä tuntuu ja mitä sä ite mietit.hankala paikka tosiaan. ite oon ajatellu et täs on kyllä kohta pakko tehdä jotain päätöksiä. ollaan poikaystäväni kanssa puhuttu monet kerrat mutta jotenkin joka juttu kerran jälkeen jää vaan sellainen olo et jotain jää multa sanomatta. pystymme kuitenkin tosi avoimesti puhumaan joten mua ihmetyttää tosi paljon miks tunnen niin. en haluis syyttää toistaosapuolta mut musta tuntuu ihan oikeasti et miehet ei vaan pysty käsittelee tälläsiä asioita puhumalla...musta ois nyt kuitenkin tärkeetä et saisit puhuttua sen toisenkinosapuolen kanssa. entiiä auttaako se teitä yhdessä mut se vois rauhoittaa sun mieltä. oon aina luullu et mun ongelmat on jotenkin harvinaisia mut toisaalta ihana kuulla et toisetkin kelailee samanlaisia asioita!:)tsemppiä tosi paljon sulle!ilmottele mihin lopputulokseen päädyit ja miten kävi!
No ainakin tein sellasen lupauksen itelleni ja avaan turpani ja puhun poikaystävälleni tästä asiasta ja miltä musta justiin nyt tuntuu.. Mä nimittäin todellaki sekoon lopullisesti jos mä en nyt avaa suutani ja kerro mikä on hätänä!
haluan todellaki selvittää tän asian ja eihän se onnistu ellei mieheni tiiä mikä mul on!!
Toivottavasti se nyt sit ymmärtää mua, tai en oikeestaan ees epäile ettei ymmärtäis, koska tiiän et se rakastaa mua, eli ei sil oo vaihtoehtoja jos se haluu pitää mut! :)