Petetyille vaimoille 2.

tää "mies", josta sä kerrot, on kyllä jotenkin "pimee". kai se saa jotain kiksejä, kun se kaiken huipuks vielä kehuu ällöttävällä käytöksellään.

jos tää vaimo alistuu tilanteeseen, niin ethän sinä todennäköisesti (ellet tunne ko. henkilöä ja ole jutellut hänen kanssaan?) tiedä mitkä hänen syynsä ovat.
1) pelko yksinjäämisestä lasten kanssa?
2) pelko että jaksaako "henkisesti" lasten kanssa. (ne joilla lapsia on, niin tietävät, että ne osaavat välillä käydä "hermoille" aika tavalla. kaiken huipuks mitä enemmän ne lähestyy murkkuikää ja varsinkin jo murkkuiässä olevat, ovat välillä TOSI HERMOJA koettelevia.
3) niin kornia kuin se onkin, niin kyllä taloudellisetkin asiat painavat vaakakupissa aika paljon.
jos nainen ei jostain syystä ole työssäkäyvä, niin se summa, jonka mies joutuu lapsista maksamaan, on tosi naurettava. tosin on miehiä, jotka haluavat maksaa muutakin kuin vain pakolliset elatusmaksut.
4) voihan vaimo olla niin "rakastunut" mieheensä,että "sulkee silmänsä" ja uskoo parempaan huomiseen??
5) syitä voi olla miljoonia. onneksi meitä on niin erilaisia ihmisiä, että mikä sopii toiselle, niin ei sovikkaan toiselle.

kokemuksesta voin omalta kohdaltani todeta, että (onneksi) minusta ei tullut vainoharhaista ja kireää. (ennen kyllä olin mustasukkainen ja vihainen jos mies meni esim. kavereittensa kanssa ulos).
en tee yllätyskäyntejä työpaikalle. en soittele ja kysele mitä mies tekee tai missä on. en osallistu firman kekkereihin, koska koen, että jos mies haluaa pettää, niin kyllä sen paikan ja ajan jotenkin saa fiksattua muuallakin kuin juhlissa ollessaan.

tää pettäminen on MINUA kasvattanut, ja olen huomannut, että kyllä mä pärjään omillanikin.
ennen olin (vois kai sanoa) "läheisriippuvainen".

aluks tietenkin iski totaalinen paniikki siitä, et jos mies jättääkin mut.
mä oon tajunnut, et koska kun tällainen juttu tulee yhtäkkiä eteen, niin ensin iskee kaikki pelot ja menettämisen tunteet. ja sitten viha ja katkeruus. (voin vaan kuvitella miltä niistä naisista tuntuu, kun mies ilmoittaa yhtäkkiä suhteesta, ja häipyy suunnilleen saman tien uuden "rakkaansa" luo).
samaa mäkin aluks pelkäsin (ihmiselle pitäis antaa aikaa toipua shokista, ja tottua ajtukseen erosta) mut kun aikaa meni vähän, niin mä (omaksi ja miehen yllätykseksi) sanoin, et jos se on rakastunut tähän toiseen, niin sit sen täytyy mennä ja elää tän naisen kanssa.

tässä vaiheessa miehelle iski ilmeisesti totaalinen paniikki (käytöksestä päätellen). kai se luuli (?), et se voi tehdä mitä vaan (tosin miehen mukaan jutun ei pitänyt mihinkään seksiin johtaa (just joo) vaan "vahingossa" kaikki tapahtui. niinkuin kai kaikille muillekkin?), ja kiltti vaimo antaa anteeksi.
mut ei se nyt ihan niin mennytkään.

saa nähdä kuinka tässä käy, koska toista kertaa mä en aio tätä läpi käydä.

toisten mielestä kerran pettänyt pettää uudelleenkin. voi olla hyvinkin mahdollista.
mut kai mä jaksan vielä toivoa, et ei se aina niin mee. aika näyttää.

edustaa käsitys, että anteeksiantaminen olisi jotenkin anteeksiantamatonta...

Kulkaa hei. Ei kukaan voi tietää kenenkään toisen suhteista eikä tunteista yhtään mitään. Kävin juuri luennolla, jossa kerrottiin ihmisten erilaisista käyttäytymismalleista. Kaikki mallit ovat "oikeita" niin kauan kuin itsestä tuntuu; ellei nyt jatkuvasti hyvältä niin ei silti huonoltakaan. Ja vaikka tuntuisi huonoltakin esim. miehen vieraissa käyminen niin ei se ole ainoa asia parisuhteessa! Kokonaisuutta on katsottava silmiin ja tehdä päätöksiä sen pohjalta. Ei pelkän uskottomuuden vuoksi ole välttämättä mitään järkeä hajottaa perhettä.