Täällä ihmetellään paljon miksi petetty nainen/mies jää suhteeseen tai esim. vaipuu synkkyyteen ja epätoivoon.
Välillä tuntuu, että kyselijät ovat niitä, jotka eivät ole koskaan joutuneet petetyksi tulemisen tilanteeseen ja tunteeseen.
Sanonpa teille, että tuo tilanne omalla kohdallani sattui valtavasti enkä varmasti ole ainoa. Se sattuu niin paljon, ettei siinä heti kykene järkevään ajatteluun tai löytämään heti paikalla hyvää tunteiden hallintaa tunneälyä. Se vei pohjaa itsetunnolta ja suisti arjen tasapainon. Siinä ei voi sulkea pois kolmatta osapuolta, varsinkin, jos hän on tiennyt toisen olevan varattu. Vastuu se on kaikilla tekemisistään.
Tuon kokemuksen jälkeen en lähtisi missään nimessä suhteeseen varatun kanssa (ei ole kyllä mieli tehnytkään), niin paljon väitän kykeneväni ajattelemaan varatun puolisoa ja hänen elämäänsä, en vaikka saattaisi jopa mieli tehdä niin...sillä minullakin on VASTUU !!!!!
Olipa sitten isompia tai pienempiä ongelmia, ei voi välttyä hylkäämisen tunteelta, varsinkin, kun itse ei ole lähtenyt etsimään toista syliä. Samalla miettii miten paljon ongelmia tuli tuosta toisen suhteen olemassaolosta, siitä, että toisenajatukset olivat kolmannessa osapuolessa.
Aina myös ei ole ns. "molemmista johtuvia ongelmia". Esim. toinen voi olla persoona, joka syystä toisesta ei tyydy yhteen parisuhteeseen, vaan haluaa aina maistaa onko ruoho vihreämpää aidan tuolla puolen.Silloin ongelma on lähinnä toisessa...ei toinen voi muuttaa toisen halua kokeilla jatkuvasti omaa valloittamiskykyään.
Välillä tuntuu, että kyselijät ovat niitä, jotka eivät ole koskaan joutuneet petetyksi tulemisen tilanteeseen ja tunteeseen.
Sanonpa teille, että tuo tilanne omalla kohdallani sattui valtavasti enkä varmasti ole ainoa. Se sattuu niin paljon, ettei siinä heti kykene järkevään ajatteluun tai löytämään heti paikalla hyvää tunteiden hallintaa tunneälyä. Se vei pohjaa itsetunnolta ja suisti arjen tasapainon. Siinä ei voi sulkea pois kolmatta osapuolta, varsinkin, jos hän on tiennyt toisen olevan varattu. Vastuu se on kaikilla tekemisistään.
Tuon kokemuksen jälkeen en lähtisi missään nimessä suhteeseen varatun kanssa (ei ole kyllä mieli tehnytkään), niin paljon väitän kykeneväni ajattelemaan varatun puolisoa ja hänen elämäänsä, en vaikka saattaisi jopa mieli tehdä niin...sillä minullakin on VASTUU !!!!!
Olipa sitten isompia tai pienempiä ongelmia, ei voi välttyä hylkäämisen tunteelta, varsinkin, kun itse ei ole lähtenyt etsimään toista syliä. Samalla miettii miten paljon ongelmia tuli tuosta toisen suhteen olemassaolosta, siitä, että toisenajatukset olivat kolmannessa osapuolessa.
Aina myös ei ole ns. "molemmista johtuvia ongelmia". Esim. toinen voi olla persoona, joka syystä toisesta ei tyydy yhteen parisuhteeseen, vaan haluaa aina maistaa onko ruoho vihreämpää aidan tuolla puolen.Silloin ongelma on lähinnä toisessa...ei toinen voi muuttaa toisen halua kokeilla jatkuvasti omaa valloittamiskykyään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta vaihtoehtoja ei juuri ole. Luottamus mennyt eikä sitä koskaan voi palauttaa ennalleen.
Itse olen käynyt läpi tämän "petetyn" roolin eikä se helppoa ollut, mutta ei niin vaikeaa kun olin kuvitellut. Helppo asia oli päätös siitä, että mies lähtee. Sen tiesin heti, välittömästi. Tossa siis olen sun kanssa eri mieltä. Fiksut tietää mitä niiden pitää/ei pidä tehdä siitä huolimatta, että koko tunneskaala velloo päällä yhtä aikaa. Se oli ihan iisi päätös. Mä huomasin olevani henkisesti sen verran vahva, että mies tai sen pettäminen ei saanu heilautettua mun itsetuntoa lainkaan. Sehän siinä vieraissa kävi, en minä. Tiesin myös, että mulla ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa. En siis syyttänyt itseäni missään vaiheessa eikä syyttänyt mieskään. Se vaan tapahtu. Kaikki tunteet kyllä kävin läpi, mutta vasta sen jälkeen, kun mies oli jo muuttanut pois. Sitten järki sai levätä, ja tunteet sai tuntea itsensä "loppuun", pois systeemistä.
Jokainen tietenkin valitsee ite mitä tekee, mutta sitten pitää olla valmis kestämään seuraukset. Sanotaan vaikka niin, että tyhmä nainen/mies kattoo puolisonsa pettämistä. Riippuen suhteen laadusta, mutta itselläni on kokemusta henk.koht. ja lähiympäristöstä niin ei ne kestä. Kerran nussii vierasta, tekee sen kyllä toisenkin kerran. Enemmän sääntö, kun poikkeus. Pätee kumpaankin sukupuoleen. Niin se vaan on.
Omalle kohdalleni osui ikäiseni, reilu nelikymppinen nainen. Pian sen jälkeen kun hän oli 'siirtynyt luokseni', sain jumaluusopin professorilta seitsensivuisen varoituskirjeen tuosta ihmisestä.
Rakkauden huumassa en kirjettä noteerannut.
Kuukausien saatossa minua vyörytettiin jatkuvasti. Flirttailu oli muka sallittua, oli muka sallittua kännykkäkäytös, jota 'naaraan' äitikin ihmetteli ääneen. Oli sallittua tapailla vanhoja hoitoja. Ja oli sallittua viritellä uusia kuvioita omien esimiesten kanssa. Ja oli sallittua istuskella ravintolassa tuntemattomien miesten pöydissä, kun kerran kutsuivat.
Kun sain promiskuiteetista konkreettiset todisteet, panin samana päivänä 'naaraan' pellolle. Näin jälkeen päin miettien, hänessä oli kaikki toisen ihmisen arvoa ymmärtämättömän piirteet. Jatkuvasti vakuuteltiin ikuista rakkautta, mutta se ei näkynyt käytännön toimissa.
Olen voinut oudon hyvin sen jälkeen, kun minua ei enää manipuloida.
Kuvattu
jokainen on kaikesta huolimatta vastuussa itse omista tunteistaan. Myös petetty. Pettäjällä lienee myös erilaisia tunteita, joita petetty ei voi kuvitellakaan. Usein se vaan menee niin, ettei petetty halua/voi/uskalla kohdata niitä asioita, jotka ovat kumppanin saaneet vieraisiin. Kaikki esitetyt syyt ovat petetyn mielestä vääriä, tekosyitä. Toisen syyttely ei silti johda mihinkään paitsi ehkä suhteen lopulliseen tuhoon.
Omasta itsestä riippuu miten pettämiseen suhtautuu. Joku suhtautuu siihen hyvinkin kevyesti ja toinen haudan vakavasti.
Rakkaus välillä sattuu, sydämeen tulee naarmuja. Elämä ei ole aina kivaa ja helppoa.
se tuska mitä sä tunnet johtuu aivan täysin sun omasta ajatusmaailmasta. jos sä muutat ajattelutapaas niin sen jälkeen koko asia vaan vituttaa, enää ei satu. ja silti voi rakastaa ja haluta toista, puolin ja toisin.