Hei kulta..
En tiedä tuletko ikinä lukemaan tätä, vaikka näillä palstoilla pyörit.
Olet loukannut minua syvästi, en voi sinuun enää luottaa. Silti, jaksan katsella ja kuunnella valheitasi päivästä toiseen, uhrautuen suhteellemme. Sillä meillä on pieni poika, joka ei ole vastuussa teoistasi, eikä minun itkuistani. Hän on syytön, joten meidän ei häntä tarvitse rangaista.
En tiedä enää mikä suustasi on totta, mikä ei. En edes tiedä puhutko totta, kun sanot, että rakastat. Että välität.
Lupaat joka kerta kun mokaat, että ei enää, et halua nähdä minun itkevän itseäni uneen, valvovan silti ajatuksissani. Et halua satuttaa minua, kuitenkin sen jotenkin onnistut aina tekemään. Kunpa tietäisin missä mentiin vikaan.. Olinko se minä joka sinut tähän kierteeseen ajoi, vai mikä oli se syy?
Tuntuu että nautit kyynelistäni, nautit kun minuun sattuu. Nautit kun yritän niin kovin olla vahva. Sanot, että sinuun sattuu kun näät minun itkevän, mutta tiedät miksi itken, etkä lopeta sitä..
Katseet toisiin naisiin, puhelut keskellä yötä, salamyhkäiset tapaamiset kavereidesi kanssa aina baarissa saavat minut takajaloilleni. Olet minulle niin rakas, etten näe metsää sinulta. Haluaisin olla myös riittävä sinulle.
Meillä on kaksi koiraa, lapsi ja farmari, velat päällä.. sitä normaalia. Miksi satutat minua yhä uudelleen ja uudelleen? Koska voit?
Olisi minullakin ottajia, mutta rakastan vain sinua. Miksi et päästä minua otteestasi ja anna minun mennä? Miksi satutat?
Anna anteeksi kaikki turhat huutoni, anna anteeksi etten ole ollut näköjään tarpeeksi hyvä avovaimo sinulle, anna anteeksi.
T. Lillu
En tiedä tuletko ikinä lukemaan tätä, vaikka näillä palstoilla pyörit.
Olet loukannut minua syvästi, en voi sinuun enää luottaa. Silti, jaksan katsella ja kuunnella valheitasi päivästä toiseen, uhrautuen suhteellemme. Sillä meillä on pieni poika, joka ei ole vastuussa teoistasi, eikä minun itkuistani. Hän on syytön, joten meidän ei häntä tarvitse rangaista.
En tiedä enää mikä suustasi on totta, mikä ei. En edes tiedä puhutko totta, kun sanot, että rakastat. Että välität.
Lupaat joka kerta kun mokaat, että ei enää, et halua nähdä minun itkevän itseäni uneen, valvovan silti ajatuksissani. Et halua satuttaa minua, kuitenkin sen jotenkin onnistut aina tekemään. Kunpa tietäisin missä mentiin vikaan.. Olinko se minä joka sinut tähän kierteeseen ajoi, vai mikä oli se syy?
Tuntuu että nautit kyynelistäni, nautit kun minuun sattuu. Nautit kun yritän niin kovin olla vahva. Sanot, että sinuun sattuu kun näät minun itkevän, mutta tiedät miksi itken, etkä lopeta sitä..
Katseet toisiin naisiin, puhelut keskellä yötä, salamyhkäiset tapaamiset kavereidesi kanssa aina baarissa saavat minut takajaloilleni. Olet minulle niin rakas, etten näe metsää sinulta. Haluaisin olla myös riittävä sinulle.
Meillä on kaksi koiraa, lapsi ja farmari, velat päällä.. sitä normaalia. Miksi satutat minua yhä uudelleen ja uudelleen? Koska voit?
Olisi minullakin ottajia, mutta rakastan vain sinua. Miksi et päästä minua otteestasi ja anna minun mennä? Miksi satutat?
Anna anteeksi kaikki turhat huutoni, anna anteeksi etten ole ollut näköjään tarpeeksi hyvä avovaimo sinulle, anna anteeksi.
T. Lillu
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nyt jo syyllistät itseäsi, juu onhan se vain ja ainoastaan sinun syy, että mies juoksee vieraissa.
Itse vastasit jo, hän ei päästä irti, koska hän voi pitää sinut. Kuka nyt luopuisi saavutetusta edusta, jos se nyt joskus itkee, niin mitä sitten ja rakastaakin vielä.
Nyt ei oikein käy ilmi, että mitä nämä kaikkien itkujesi ja huutojesi arvoiset mokat avomiehesi puolelta ovat oikein olleet. Selviää vain, että puhelimella on soitettu, kavereita tavattu ja naisiin päin oikein katsottu. Minä en jotenkin tuosta vielä mitään perhehelvettiä saa.
Voisiko olla niin, että sinulla vain on siellä rivitalossa kersojen ja koirien kanssa välillä vähän tylsää ja liikaa aikaa ajatella kaikkea epäoleellista? Mitä jos ottaisit tavaksi silloin tällöin pestata lapsenvahdin ja lähteä vähän ulos tuulettumaan vaikka kavereiden kanssa?
Mutta jos taustalla kuitenkin on muutakin, niin sinun pitäisi eritellä huolesi laatu vähän paremmin. Jos ilmaisusi on aikaisemminkin ollut näin epätarkkaa, niin tietääköhän avomiehesi edes, mikä sinua vaivaa?
Oletin siis, että odotit tähän kommentteja ulkopuoleltakin, muutoin kai olisit kirjoittanut suoraan avomiehellesi etkä tänne..
vain kommentistasi. tuntuupa paremmalta.
1. asumme kerostalossa
2. käyn töissä
3. vain yksi kersa.
Ja kiitos itsellesi, tarkensit minua, et tosin vieläkään itseäsi. Eli ei oikein pysty parempaan, kun ei tiedä mikä mättää.
En väitä että mitenkään itse voisi valita sitä miten syvälle vajoaa tai miten syvällä pitää käydä ennen paranemisen alkamista. Kaikki vaan tapahtuu omassa päässä ja oma pää käsittelee ne tahdosta riippumatta juuri niin kuin se pää haluaa. Ihminen ajautuu syvän kuilun reunalle ja on sitten sattumaa pääseekö sieltä pois vai ei. Joko omin voimin tai autettuna
Tiedän tarkkaan mitä sinulla on meneillään, sillä itse olen pahimmassa henkisessä mankelissa mitä kuvitella saattaa ollut jo viikon, siis aivan rikki ja hukassa. Yöt menee valvoessa, eväs ei maistu, samat levyt pyörii pääkopassa joka yö ja välillä päivälläkin. Sitä etsii vastauksia kysymyksiin ja käy kaikki asiat ylikierroksilla läpi päässään, ja moneen kertaan ees ja taas ja alusta uudelleen ja uudelleen.
Mutta yksi neuvo on annettavana: päätä se että aiot selvitä tästä voittajana, näin osoitat että olet pettäjää parempi ihmisenä ja muista että syy EI MISSÄÄN NIMESSÄ ole sinun, ainoastaan pettäjän joka ajattelee vain ja ainoastaan itseään ja omaa napaansa, sellaisilta ihmisiltä pitäisi lailla kieltää avioliitto ja lasten tekeminen.
t. M43
muuta kuin provo! Naisena kieltäydyn uskomasta että kukaan lajitoverini alentuu tuollaiseen.
tämä ei ole provo. Olisikin.
Provohan se. Luultavasti jonkun typerän MIEHEN kirjoittama. Naisethan tosiaan ovat erillinen ylempi rotu, jolla ei ole heikkouksia.
kirjoituksesi ollut provo. Koita kuitenkin itsesäälisi keskellä muistaa, että vain sinä päätät ja vastaat omasta elämästäsi, ei kukaan muu. Ja mieti myös, lisääkö tuollainen itsesäälissä rypeminen miehesi arvostusta sinua kohtaan, siis parantaako se tilannetta millään tavalla. En puolustele ukkosi tekosia (mitä sitten mahtavatkin olla), mutta tee jotain äläkä ruikuta.
Älä pyöri itsesäälissä vaan anna äijän maistaa omaa lääkettään. Minä en ainakaan anteeksi anelisi, mikä nykyajan naisia vaivaa kun aina itketään äijän perään!