Viime yönä en saanut nukuttua. Ikävä kalvoi ja itketti.
Mies on koko kesän ollut ulkomailla töissä ja tulee vasta kun syksy tulee. Koko kaunis kesä menee ohi ja masentaa kun mitään kivaa ei tule tehtyä ilman häntä. Jotkus asiat on sellaisia, että niitä ei vain voi tehdä kuin rakkaansa kanssa. :(
Huolia, murheita, turhia toiveita.... voisimpa nukkua kesäunta.
Muilla samanlaista tilannetta?
Mies on koko kesän ollut ulkomailla töissä ja tulee vasta kun syksy tulee. Koko kaunis kesä menee ohi ja masentaa kun mitään kivaa ei tule tehtyä ilman häntä. Jotkus asiat on sellaisia, että niitä ei vain voi tehdä kuin rakkaansa kanssa. :(
Huolia, murheita, turhia toiveita.... voisimpa nukkua kesäunta.
Muilla samanlaista tilannetta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä olin koko viime kevään, tarkemmin sanottuna reilun 4kk sellaisessa tilanteessa, että mies oli maapallon toisella puolella. Niinkuin sanoit, niin ikävä on suurimman osan ajasta infernaalinen, eikä siihen kyllä koskaan totu. Mutta eipä siihen kyllä oikein muutakaaqn lääkettä ole kuin se ainainen odottaminen... Meillä ainakin odotus kannatti, nyt on ollut pari kuukautta sellaista kuherruskuukautta ettei koskaan. Ja näin kokemuksesta voisin sanoa myös, että älä unohda elää ja pitää hauskaa täällä, nyt on kesä kauneimmillaan! Älä anna sen kulkea ohitsesi... Yleensä miehet nimittäin ottavat näistä matkoistaan ns. kaiken irti, miksi et sinäkin siis ottaisi. Ja kun kotiinpaluun hetki on lähellä, on ihan turhaa kysellä mahdollisista hetkistä/ihastumisista/pettämisestä muiden naisten kanssa, pahoitat vain oman mielesi. Aika inhottavaa sanoa näin, mutta myöskin surullisen totta monen miehen kohdalla. :o)Mutta kuitenkin, vaikka nyt odotus tuntuukin loputtomalta, niin usko pois, kyllä hän sieltä takaisin tulee....
Tuntemani miehet tekevät todella töitä ulkomaankeikoilla,
eivät ole "otttamassa kaikkea irti".
Suhteita on varmaan monenlaisia, mutta minä en kyllä näkisi sitten järkeä koko yhdessäolossa jos... eli koeta vaan kestää ikäväsi, kyllä se mies takaisinkin tulee!
Sukeutta!
Asumme mieheni kanssa eri puolilla maailmaa Atlantin valtameren molemmin puolin. Tapaamme 2kertaa/vuosi (joulu ja juhannus)jolloin olemme muutaman viikon yhdessa. Tilanne on jatkunut jo matta vuotta ja jatkunee ainakin vuoden. Ero puolisostasi ei liene oma valintasi, mutta asenteesi on. Minulle ei tuota iloa " kaiken irti ottaminen" joten olen aivan eri mielta asiasta. Tapaa tuttavia, shoppaile, lue kiinnostavia kirjoja, ulkoile , anna aikaa itsellesi. Surun syvyyksiin vaipuminen vie kaiken energian ja odotus tuntuu ikuisuudelta. Varmasti toisella puolellakin on kurja olo, mutta ero vahvistaa suhdettanne....kun olette yhd. taas koko juttu on vain positiivinen voimavara tulevaisuudelle.