kokemuksia kun 50 vuotias ukko on vieläkin täysin äidin napanuorassa kun lapset oli pieniä en sitä niin tajunnut mutta nyt kun omatkin on jo naimisissa olemme jo isovanhempia alkaa ymmärrys loppua.
Vieläkin pitää äidille ilmoittaa ensimmäisenä kaiken maailman vaivoista sitten äiti soittaa ja kysyy joko ukko on parantunut en edes ole tiennyt hänen sairas olevankaan.
Äiti poimii parhaat marjat onkii parhaat kalat vaikka ne olis 600km päässä sinne pitää päästä kun äiti sanoo
Itse en saa kysyä millään muotoa oman poikamme vointia vaikka oli juuri leikkauksessa kun iso mies kuulemma pärjää.Jos sanallakaan mainitsen hänen ja äitinsä suhteesta se on kuulemma eri asia tuntuu kuin hänen äitinsä olisi parempi äiti kuin minä omille lapsillemme olen koskaan ollut.
Vieläkin pitää äidille ilmoittaa ensimmäisenä kaiken maailman vaivoista sitten äiti soittaa ja kysyy joko ukko on parantunut en edes ole tiennyt hänen sairas olevankaan.
Äiti poimii parhaat marjat onkii parhaat kalat vaikka ne olis 600km päässä sinne pitää päästä kun äiti sanoo
Itse en saa kysyä millään muotoa oman poikamme vointia vaikka oli juuri leikkauksessa kun iso mies kuulemma pärjää.Jos sanallakaan mainitsen hänen ja äitinsä suhteesta se on kuulemma eri asia tuntuu kuin hänen äitinsä olisi parempi äiti kuin minä omille lapsillemme olen koskaan ollut.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kuulostaa valitettavasti siltä, ettei hän oikein rakasta sinua. Pystyisitkö (taloudellisesti) elämään sinkkuna? Sinulle voisi avautua uusi elämä. Ties kenet ihanan miehen tapaisit vaikka tansseissa tai jossain harrastuksessa.
No kuulostaapa kauhealta. Ite en jaksais tuollasta ukkoa.. Mutta miehethän on ikuisia lapsia. Tän oon huomannu lyhyen elämäni aikana.
...mummun leipomukset ja kokkailut vertaansa vailla ja näin mummu tuon teki ja mummun tapa ainoa oikea. Äitini siihen tokaisi yleensä että kerkiiväinen se anoppi on vieläkin leipomaan vaikka on jo vuosia ollut pari metriä rapaa päällä.
Sinä sentään olet "päässyt" naimisiin asti miehes kanssa... minä vielä kyttään omaa vuoroni.
Joskus tuntuu tosiaan siltä, että mies on naimisissa äitinsä kanssa ja vapautuu vasta kun milloin aika äidistä jättää.
Mies jopa asuu äidin luona, kotona käy vain "kylässä" pari yötä viikossa.
Mamma asuu sukutilalla ja tarvitsee "miehistä" apua.
Taloa lämmitetään puulla koska sähkö on "niin kallista".
Jokaiseen vajaan ja navettaan ja aittaan ja latoon täytyy tehdä talvella kulkuväylät traktorilla.... "näin on aina ollut ja näin...."
Vaikka vesi tulee hanasta ja menee viemärin kautta ulos, kannetaan likasankko ja tiskivedet yhä ämpärillä navetan taakse tunkiolle.... "näin on aina maalla tehty".
Siinä huushollissa ei tehdä mitään muulla tavoin kuin mitä "aina on tehty näin".
Itsekin olen jo isoäiti ja ajat sitten päästänyt lapseni elämään omaa elämäänsä.
Toki haluaisin minäkin pitää mieheni vain itselläni... ehkä sitten kun hän on jo kaikesta sivutyöstä raihnautunut ja tarvitsee vuorostaan minun apuani.... olenko itse sitten enää siinä kunnossa että jaksan.
Tosiaan, kyllä äidille kerrotaan sellaisetkin asiat, mitkä minun mielestäni olisivat vain meidän yksityiasioitamme...
Omat vanhempanikin elävät vielä... olisi kiva pitää yhteyttä heihinkin enemmän, mutta kun on "se yksi" aina etusijalla.
Et ole ongelmasi kanssa aivan yksin, on meitä muitakin... vaikka koville joskus "rakkaus" ottaa.
Mies on aivan ihana... jos vain ei tarvitsisi jakaa häntä "toisen naisen" kanssa.
Kiitos että sain kirjoittaa, helpotti vähän.
tai ei tietenkään hyvä mutta jotenkin lohdullista että jollain on samoja murheita.Meilläkin kun joku kysyy miten teillä menee niin ukko rupee kertomaan miten kauhean sairas äiti on ollut,kysyjä luultavasti tarkoittaa meidän perhettä.Kait se kuvittelee että äitikin kuuluu perheeseemme.
Itse en jaksa uskoa siihen ikuisen lapsen teoriaan ei kaikki ukot ole tommosia.
Jos kuitenkin haluat ukkos kanssa jatkaa, niin otapa toinen asenne. Anna sen äidin toimia terapeuttina ja lääkärinä, pääset vähemmällä.
Sen verran omapäisyyttä tarvitsee olla, että jos haluat oman lapsesi kanssa puhua, niin puhelin käteen vain. Tohon ei muutosta enää tule, melkein turha keskustella, mutta omiin lapsiisi pidät yhteyttä ilman neuvontaa tai typeriä kommentteja.
terapeutiksi omia sairauksiaan puhuu ja hakee poikansa sääliä.lAPSILLENI NYT JO SOITAN SILLÄKIN UHALLA ETTÄ UKKO SUUTTUU.eI OLLUT TARKOITUS KIRJOITTAA ISOLLA.mUUTENKIN ON ANOPILLA RAJOITTUNEET KESKUSTELUNAIHEET
olkaa varmoja siitä, että Teitä rakastetaan, älkää antako mustasukkaisuuden syntyä, lapsenlapsianne varmasti rakastatte mutta..
menemää, mitä sinä tollasta katselet, jos kerran omat lapset on aikuisia ja maailmalla, lapanen ukkosi joutaa mennä äitinsä helmoihin.
Mikä siinä on niin kauhean vaikeaa,jos miehellä on hyvät välit äitiinsä.Itse olen kyllä törmännyt naisiin,jotka eivät sitä kestä.
Meidän "perheessä on aina pidetty melko tiiviisti yhteyttä sisaruksiin ja mammaan joka on enää yksin hengissä.Se on yksinkertaisesti teittyä välittämistä ja noin.
Tuntuu olevan aika harvinaista suomalaisissa perheissä.
Näinhän esim.romaanit ja monet muut kansat huolehtivat perheistään.
Eikä se ole pois omalta perheeltä,jos käy mamman nurmikon leikkaamasssa.
Se on eri asia,jos tuo kaikki tehdään oman perheen kustanuksella.
Mielestäni suomalaiset naiset saisivat mennä itseensä,ja miettiä vähän asioita.Olisi kai heillekin kiva,jos lapsensa huolehtivat heistä vanhempina.
Se on nykynaisen huonoa itsetuntoa tämä kaikki!
Miehellä on vain yksi äiti.Vaimon voi aina vaihtaa,mutta äiti on ainoa.
kun miehelle menee äiti edelle yhteisesti sovittujen asioiden.Ja se kun itselläni ei ole samoja oikeuksia omaan poikaani kun hänen äidillään on häneen.
Selvennykseksi mainittakoon että poika on kyllä aivan itsenäistynyt normaalisti,mutta jo se että kyselen joskus hänen kuulumisiaan,on ukolle kauhistus.
Ja onkin aivan normaalia että lapset huolehtivat vanhemmistaan jollain lailla mutta jos se on toisin päin että jo liki 80 vuotias paapoo 50 vuotiasta poikaansa kuin vauvaa on jotain pielessä ja pahasti.Soittelee syötä nyt ukolle sitä ja tätä kun minäkin syön ja olen niin hyvässä kunnossa,ja kuitenkin aina pojalle valittaa miten ottaa sieltä ja täältä ja poikaan valitus menee kuin tikku paskaan.
Samanlaista on ollut aina nyt vaan kun omat lapset on jo pois lähteneet ja perheen perustaneet huomaan miten epäterve suhde ukolla ja anopillani on.
eikös sitä raamatussaki sanot notta "mies jättäköön äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa" vai mites se meni?Paljon vaan on niitä ikuisia "äidin poikia" jotka eivät edes huomaa elävänsä äiteensä kautta elämäänsä.
Voi,pahus mikä poika.Miehelläni meni 50 ennenkuin hän oivalsi ettei hänen tarvi hävetä äitinsä tekemisiä,ja sanomisia. Nyt hän osaa jo suhtautua hallitsevaan äitiinsä "normaalisti"
MUTTA LAPSIISI PIDÄ YHTEYTTÄ MARMATUKSESTA HUOLIMATTA. HE OVAT SINUN LIHAA JA VERTA, ANOPPI EI.
meillä varmaan onkin ukko ei edes myönnä äidissään mitään vikaa olevan. Aina syy on minussa ollut jo avioliiton alkuajoista laähtien, äiti vaan halusi hyvää hössötyksellään.
Olenkin joskus ajatellut että hän siis tämä ukkoni on joutunut koko pienen ikänsä säälimään äitiään ja tekee niin vieläkin,Appi ukko oli melko tyränni alisti kyllä niin vaimon kuin lapsensakin Ehkä anoppi siinä pahassaolossa väärällä tavalla tukeutui lapsiinsa erityisesti poikiin.Kuinkas sitä muuten saa huomiota kun tekeytymällä lasten edessä martyyriksi,ja pojathan uskoivat kaiken sairaudet ja muut.Vaatisi aika paljon että ukko edes ajattelisi sitä että kaikkitietävä äiti ei olisikaan oikeassa.
Lapsiini pidän yhteyttä meillä on hyvät välit aivan terveellä pohjalla. Annan heidän elää aivan omaa elämäänsä.Toivottavasti jotain olen oppinut siinä suhteessa.
vaimo on tosiaan äitinsä "napanuorassa" kun on latialla matossa jokin naru vinossa niin silitysraudalla oiotaan ja sanotaan meillä on tarve olla "siisti". Katsos kun muutaman kerran olen käynyt anopin luona niin tiskirätti perässä kulkee ja pyyhkii lattian kun kävelen. Jos istahdan tuoliin niin heti noustessa jo imuroi että ei vain pöly tartu. Kahvikupit tesifioidaan heti kun olen juonut kahvin joten empä ole käynyt. Se vain se helvetti tuli kotiinkin "tyttären" mukana.
En odota vuoroa enkä osallistu siihen teateriin mutta jokin nuora on katkeamatta on.
Oon ite seurustellut 7 vuotta miehen kanssa, jonka äiti soittaa sille joka päivä! Ja kysyy miehen vointia, miehen lasten vointia ja jopa ex-vaimon kuulumiset! Lapset on jo melkein aikuisia ja asuvat äitinsä kanssa ja silti mummu kyselee isältä joka päivä onks lapset olleet koulussa/töissä/ syöneet jne!!! Joka hiton päivä. Mun vointia tuskin on kysyny kertaakaan näiden vuosien aikana. Tai mun lasten kuulumisia. Ja ukko on 46 vee. Joten kyllä näitä mamman poikia riittää näköjään joka kaupunkiin ja kylään...
Kunhan tulet itse anopiksi,niinköhän sama kuvio toistuu?
enkä tosiaankaan soittele lapsilleni joka päivä! Eikä tarkoita etten niistä välittäisi tai olisi huolissanikin, niinkuin äidit yleensä hamaan hautaansa asti lapsistaan ovat. Kunnioitan niiden elämää ja annan hoidella omat juttunsa. Silti olen aina käytettävissä, mutta silloin kun mua tarvitaan, en silloin kun itse tarvitsen. Mulla on myös oma elämä ja itsenäiset pärjäävät mahtavat lapset!
tuon mun ukkoni veli,se tässä hiljakkoin itki että hänelle äiti on tärkein ihminen maailmassa,silläkin on ent akka nyt avoakka ja muksuja entisestä liitosta muutama.Äitinsä helmoissa kuitenkin asustelee,avoakka on mukana sillon kun joutaa.
On niitä ikuisia mamoja näköjään paljonkin.
Mitähän tommosten äitien päässä liikkuu jotka eivät voi päästää poikiaan itsenäistymään,poikien päässäkin on jotain vinksallaan kun eivät halua itsenäistyä.
Mitä nyt tuosta välittää on niin että ei välitä mitää on aivan ölövinä.
Huh,huh..voiko se tosiaan jatkua noin pitkään? Mä jo luulin että se loppuis viimestään 40 korvilla! Meillä taas miehen äiti on todella dominoiva.. mieheni täytyy tehdä aina äidilleen mieliksi..oli kyse mistä tahansa! Minusta hän ei pidä sitten tippaakaan, enkä tiedä syytä. Olen aina ollut hänelle mukava...välillä hammasta purren,mutta kuitenkin! Kun hän sai tietää minun odottavan vauvaa, hän ei edes onnitellut! Koko raskausaikana ei kysynyt mitään...
Nykyäänkin hän soittaa vain miehelleni kysyäkseen lapseni voinnista, vaikka isä opiskelee toisella paikkakunnalla ja MINÄ olen lapsen kanssa kotona! Ahdistaa jo valmiiksi tulevat pyhät, joulut yms.
Luulen että hän kokee menettävänsä poikansa, olisiko se käytöksen syy?
En tiedä enää kauanko kestän, ennenkuin räjähdän?
meillä on ollut kanssa varsinaiset kuviot. Anoppi soitteli töihini kysyäkseen työvuoroni muilta ja lapsen hoitoon lapselle, udellakseen mitä meillä tapahtuu kotona. Kaikkia ollaan nähy ja koettu anopin tiimoilta... poliisitkin hän on soittanut ovelle, kun ei olla vastattu puhelimeen. Mies onneksi on tajunnut tilanteen, onneksi olen paukutellut suoraan asiat, mutta edelleen äitinsä talutusnuorassa. Minä en vastaa enää sen puheluihin, ainoastaan äärimmäisen harvoin. En jaksa käydä siellä kyläilemässä, itsepähän on aiheutanut tilanteen...anoppi hallitsija!
Tässä on tilanne joka on mitä ilmeisemmin hyvin monen naisen kohtalo.mutta sen ei tarvitse olla noin,sillä et ole naimisissa lainkaan,tai siis niin sanottu mies ei ole sinun kanssa naimisissa,hän on näköjään liitossa äitinsä kanssa.NYT JA SASSIIN HAKEMAAN EROPAPEREITA,SILLÄ SINULLAKIN ON OIKEUS ELÄÄ AIKUISEN IHMISEN ELÄMÄÄ,JA tässä nykytilanteessa,se ei ole mahdollista.
portteja? Kun hän on poissa, niin sitten voit saada miehen itsellesi kokonaan.
poikakin samantien. Ei se mitään muuta sitten sitä surraan loppuelämä ja siinä surussa tuskin on tilaa omalle perheelle.
Tollasia lutahousuja on maailma täynnä ! Ilmeisesti itsenäistyminen jääny tekemättä. Yhtä pimeetä molemmin puolin,tarkotan sekä äiti että poika. Onneks vaimon ei oo pakko sitä pimeyttä katella, ukostahan pääsee aina eroon. Ja jos kattelee vapaaehtosesti, vaikka vituttaakin, niin vaimokin taitaa olla puolilla valoilla.
Tämähän kuulostaa hauskalta, ihan nauru pääsi. Oletkos B.Virtasen vaimo?
kokemusta runsaasti pojasta (47v) joka ei ole katkaissut napanuoraa äitiinsä (eikä kyllä isäänsäkään).Joka päivä soittelevat keskenään. Eikä riitä että poika puhuu jomman kumman vanhemman kanssa päivän asiat vaan hän puhuu molempien kanssa koska nämä vanhemmat eivät pysty kommunikoimaan keskenään. Eikä riitä että kerran päivässä vaan parhaimpana 7 kertaa. Kun sanoin tästä asiasta että tuo ei ole normaalia niin minulle sanottiin että olen vaan kateellinen kun minulla ei ole noin hyviä ja ihania vanhempia.Minulle myöskin avo-anoppi kertoi että kenen kanssa saan olla tekemisissä, kuka meille saa tulla, ja mitä tarjoillaan.Minut pakotettiin menemään avovanhempien luokse mutta kun en siihen suostunut niin sitten uhkailtiin että tämä on heidän viimeinen joulunsa,äitienpäivänsä, isänpäivänsä,pääsiäinen ym... kyllä minun pitäisi antaa periksi. En suostunut siihen. Mutta yhteinen lapsemme pakotettiin menemään mummilaan myös näillä edellä mainituilla syillä sitten että mummi tulee sokeaksi ja hänen pitää saada nähdä joka viikko lapsenlapsensa. Ja poika teki työtä käskettyä. Hän ei ole ikinä uskaltanut sanoa äidilleen tai isälleen mitään vastaan. Kun sieltä tulee käskyjä niin poika tottelee. Minä olin senverran kova pala heille kun en suostunut moiseen elämään. Voin sanoa "kokemuksen syvällä rinta äänellä" että tuo ei muutu miksikään. Poika on niin kiinni äidissään että siihen väliin ei mahdu edes oma vaimo.Kun äiti joskus kuolee niin poika menee mukana. Hän ei kestä elämää ilman äitiään. Oletko valmis uhraamaan oman elämäsi tuollaiseen?? Ihmisellä on vain yksi elämä ja miksi siitä ei tekisi sellaista missä olisi hyvä olla?? Anna pojan jatkaa elämää äitinsä kanssa ja aloita sinä uusi OMA elämä. Se on sen arvoista.
Kokemuksesta senkin tiedän. Vaikka on vaikeuksia yksin elämisessäkin niin se että saat elää sellaista elämää kuin haluat niin kyllä kaikki vastoinkäymiset jaksaa huomattavasti paremmin.
Toivon voimia sinulle vaikka se ei kyllä yksin riitä.
arvostella miehesi ja hänen äitinsä suhdetta. Ei tuo sinun ja poikasikaan suhde ihan normaali ole jos ei voi kysellä vointeja. Mielestäni se on normaalimpaa, että vähän kysellään puolin ja toisin.
pokani vointia totta ihmeessä,kerroinkin että mieheni ei siitä pidä että kyselen,hänen mielestään iso mies kyllä pärjää.
Minulla on yli 50 aviovaimo joka on kiinni omassa
äidissään jolle pitää kertoa kaikki asiat jopa sellaiset asiat jotka kuuluu parisuhteeseen eikä
anopille.
Jos äiti on jossain omissa menoissaan pitää odottaa että se tulee illalla tai yöllä kotiin
ennenkuin voi itse mennä nukkumaan.
näinkin päin voipi olla.
Sä olet vaan talouskone jota sun mies käyttää.Anoppisi saa omansa takaisin kun paat ukkos menemään sinne osoitteeseen josta on tullutkin!Aloita uusi elämä meitä miehiä on vielä vapaana (itse olen kuitenkin varattu)mutta anna palaa!!!yksi elämä!!!
harkinnan alla jo 30 vuotta.
Yritä asettua anoppisi ja miehesi yläpuolelle.
Et sinä eroamalla ratkaise asioita, kun olet noin kauan avioliitossa kestänyt. Ero on henkisesti iso koettelemus.
Olen asunut anoppini kanssa samalla tontilla 35 vuotta. Ensimmäiset 3o vuotta olivat hankalia, mutta nyt jo helpottaa.
Yksi lohtu on, että ei nää ukot uskoakseni äidin peiton alle kömmi, vaan vaimolta "sitä" tullaan mankumaan.
Siinä on vissi ero miniän ja anopin välillä!
Antaa ukkojen lymyillä kaikessa rauhassa harmaantuneiden äitiensä helmoissa. Vanhoja mummojahan nuo äitiparat ovat ja turvattomia.
Ollaan me avioliitoissamme itsenäisiä ja eletään omaa elämää.
Olen vuosien myötä oppinut nauttimaan tietynlaisesta vahvuudestani, etten tarvitse ukolta pääntaputusta. En minä koira ole, enkä kiitoksen makupalaa kerjää.
Minun puolestani ukkoni saa vaikka asua vuorokaudet läpeensä puhelimessa äiteensä kanssa, niin omapa on elämänsä.
Anoppini on sairaalassa ollut vuoden, käyn häntä katsomassa ja tituleeraan äidiksi. Vanhushan tuo on, ja sen mukaisen kiltin kohtelun ansaitsee. Minua jopa hävettäisi alkaa yli kahdeksankymppiseltä riistämään omaa poikaansa pois.
Ei, pitäkööt toisensa hamaan hautaan asti!
Minulla on muuta hauskempaa tekemistä, ja välillä ukko kömpii saman peiton alle kanssani olemaan "sillai".
Eikö siin oo riittävästi...
tehän ne pojat kasvatatte. Missähän asenne ongelma löytyy.