Lähdenkö heti vai elän elämäni yksinäisenä ja hyljeksittynä, kun kuolee sitä kumminkin. Päättäkääpä te.
ruma naama
mitä tehdään
122230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Yksin on mukavaa. On silleen oman itsensä herra!
enää hetkeäkään!
Eli mistä tiedämme oletko ruman kaunis?!
ei se siitä muuksi muutu. Jos on ruma niin sen tietää.
.. ovat lutuisia. Miksei myös rumaksi mielletty ihminen?
jos on naama mallia lutuinen mopsi, niin ei ole kaunista.
Voi ei, taas täällä joku valittaa rumuudestaan ja yksinäisyydestään! Tuo asenne on jossain määrin ymmärrettävä, jos kasvosi ovat vahingoittuneet tai muuten erityisen huomiota herättävät. Siinäkään tapauksessa ei kuitenkaan ole järkeä rypeä itsesäälissä. Jos sen sijaan jotkut ääliöt ovat vain joskus väittäneet sinua rumaksi, saisit kyllä ryhdistäytyä. Älä ainakaan itsemurhaa haudo, sillä se merkitsisi luovuttamista!
..kyllä susta kiinnostutaan ihan varmasti. Luovuttajan asenne vaan ei oikeasti kiinnosta ketään, joten siitä sun on päästävä eroon.
Älä nyt tosiaankaan mitään itsemurhaa ala hautoa! Jokainen ihminen on loppujen lopuksi tasan yhtä arvokas. Mä en nyt saanu selville, että olitko nainen vai mies, mutta jos olet mies, voin kertoa sulle, että ei sillä miehen ns. "komeudella" ole naisen kannalta useinkaan erityisen suurta merkitystä.
Miehet ei aina usko tätä, mutta kyllä se karisma loppupeleissä ratkaisee, kiinnostuuko nainen miehestä. Karismalla en tarkoita nyt mitenkään ulkonäköä, vaan sitä, miten sä "kannat itsesi",ilmaiset itseäsi & miten sä arvostat itseäsi ja muita.
Oikeasti mies voi olla monien naisten päiväunien kohde, vaikka sillä olis kaljamahaa, vaikka se olis paatintapin pituinen ja vaikka sen naama ei oliskaan misteri- tasoa. Joskus olen itsekin ihastunut ihmisiin, joiden ulkonäkö ei ehkä ole vastannut sinällään mun ihannettani, mutta joiden vetovoima ( = karisma) on ollut vastaavasti mykistävää. Sä voit itse päättää, että luovutatko, mutta mä suosittelen, ettet tekisi niin. Sun pitäis vaan opetella arvostamaan itseäsi enemmän.
Olin tossa viikonloppuna risteilyllä. Siellä tein mielestäni kaikkeni seuran saamiseksi. Olin hyvin pukeutunut, en liian kännissä, yritin jutella fiksuja, mutta kai se niin on että jos on ruma naama, ei sitä voi millään muulla korvata.
Sitten kotia palattuani ja seuraavana aamuna herättyäni sen päätin, minä en enää yritäkään etsiä kumppania. Lopetan elämäni tekemällä hitaan itsemurhan. Vähän niinkuin se tyyppi Leaving Las Vegas- leffassa, vaikka ryyppäämällä itseni hengiltä.
Hei! Yksinäisyyteen on eräs takuuvarma apu, eikä se edellytä naaman näyttämistä ihmisten ilmoilla: nettipelit. Ne voivat kuulostaa pahalta, mutta usko pois, ne toimivat. Aika kuluu kuin siivillä ruudulla pyöriviä pikseleitä tapittaen. Ja kun liityt johonkin nettipelaajaryhmään, niin siinä sinulla on koko ajan keskustelukumppaneita mukana. Usein pelataan myös mikrofoneja käyttäen, joten pääset puhumaan ihan reaaliaikaisesti suullasi näyttämättä naamaasi.
Valitettavasti tässä on vain yksi ongelma. Varsinainen yksinäisyys kodin ulkopuolella ei korjaannu tavallisesti, joskin niinkin voi käydä jos löydät ihan live-kavereita pelaajista, olen itse tavannut joitakin pelikavereita ulkomaailmassa. Mutta täysin mahdollista se toki on.
Lisäksi huono puoli on se, että kun kyllästyt hommaan, niin jälkeen päin ajankäyttö pelaamiseen tuntuu haaskiolta. Mutta se on vain tunne. Eipä täällä maailmassa nyt mitään erityistä tekemistä ole. Suvunjatkaminen on elämän ainut tarkoitus, ja muu homma on sitten mitä on.
Sillä, onko ihminen joittenkin yhteiskunnan luomien normien mukaan ruma vai ei, ei ole mitään merkitystä parisuhteiden luomisessa. Ite ainakin oon nähny lukuisia mun mielestä "rumia" (jopa TOSI rumia) ihmisiä, jotka on kumminkin onnellisesti parisuhteessa ja perheenisiä tai -äitejä. Lisäksi on varmasti olemassa monia jumalattoman kauniita/komeita ihmisiä, jotka ei löydä kumppania sitten millään (esim. huippumalli Angelika Kallio itki tässä taannoin jossain naistenlehdessä, kun ei löydä miestä vaikka kuinka on hakenut… Että se siitä kauneuden tuomasta edusta). Sitten on valtaosa niitä ihan tavallisia tallaajia, joista osa löytää kumppanin heti, osa myöhemmin ja jotkut ei ehkä koskaan. Eli kyse on mun mielestä pitkälti puhtaasta tuurista, siitä, että toisilla vaan onni potkaisee aikaisemmin kun toisilla. Lisäksi osuutensa on sattumalla, kohtalolla ja sitten lopuksi vielä onnekkuudella siinä mielessä, että löytää juuri sen itsensä kanssa yhteensopivan henkilön ja vieläpä juuri oikealla hetkellä. Ja kannattaa muistaa myös se, että kauneus on todellakin katsojan silmissä, se, mikä miellyttää toista voi olla toiselle kauhistus ja niin poispäin.
Että kehotan vaan suakin keräämään itseluottamuksesi ja elämänilosi takaisin, sun kanssa samassa veneessä on lukuisia muitakin ihmisiä, ET TODELLAKAAN OLE YKSIN!!! Ja jos sä et jonkun silmää miellytä niin anna olla, eihän säkään kaikista tykkää, vai mitä? Ja voipa olla, ettei se "rumuus" välttämättä ole se karkoittava tekijä, vaan pessimistisellä elämänasenteellakin voi olla oma osuutensa asiaan… Tsemppiä sulle, muista hymyillä :-)
kuulehan, yhdyn ihan täysin edellisten kirjoittajien mielipiteisiin eli älä luovuta, pää pystyyn ja etsi itsestäsi se kauneus/komeus ja anna sen loistaa! itsesäälin tie on se helpoin tie, ja sitä ei kannata kulkea! sen tajuaa jokainen kun sitä tietä on tarpeeksi kulkenut...
itse oon morkannut omaa naamatauluani niin kauan kuin muistan. Mulla nyt vaan sattuu olemaan sellaiset geenit että nenä ei istu päähän ja silmätkin on eriparia ja valivali ja valivali....
yhden seurustelusuhteen tuhosin valittamalla ja rypemällä itseäälissä - tajusin sen vasta myöhemmin. Annan itselleni anteeksi, mutta en tee samaa virhettä enää koskaan, lupaan sen itselleni.
muutamia kavereita olen myös karkoittanut (toivottavasti vain väliaikaisesti) luotani valittamalla...
ei kukaan jaksa kuunnella ainaista valittamista, en mä itse ainakaan jaksaisi.
joten lopeta sä myös se valittaminen ja keskity niihin asioihin mitkä sussa on kaunista.
itsestään ei tarvitse tykätä, mutta itsensä kanssa on tultava toimeen!